KAJAANI – Otso, huomenta. Pitäisi alkaa heräämään kouluun, maanittelee Sara Soini ja sytyttää valot koululaisen huoneeseen.
Mainuan kylällä asuva 8-vuotias Otso Soini kömpii unisena keittiöön. Aamupuuron ehtii syödä rauhassa, mutta sitten täytyy lähteä kävelemään pysäkille, josta koulutaksi noutaa pojan kyytiin.
Kolmosluokkalaisen lukujärjestyksessä keskiviikkoa lukuun ottamatta kaikki päivät alkavat kahdeksalta. Herätyskello soi lähes jokainen arkiaamu kello kuusi.
– Onhan ne joskus vähän tympeitä aamuja, mutta ei niille mitään voi. Herääminen tympäisee, kertoo Otso.
Alakouluikäinen tarvitsee 9–11 tuntia unta yössä. Unitutkija Markku Partisen mukaan kahdeksan tuntia riittää vain harvalle. Esimerkiksi Otson tapauksessa koululaisen pitäisi olla täydessä unessa jo iltayhdeksältä.
Se ei ole ihan yksinkertaista.
– Uni ei koskaan tule välittömästi, joten se tarkoittaa, että nukkumaan pitäisi käydä kahdeksan aikaan. Se on aika aikaisin, joten esimerkiksi Pohjois-Suomessa voisi hyvinkin ajatella, että etenkin talviaikana koulu alkaisi vaikkapa yhdeksältä, Partinen ehdottaa.
Otson äiti Sara Soini on huolissaan poikansa riittävästä unensaannista. Yleensä Otso herää reippaasti ylös, mutta torstaina ja perjantaina univaje alkaa jo näkyä. Äidin mukaan poika on välillä "nollat taulussa".
– Otso on väsyneempi kun herää ja häntä pitää hoputtaa pukemaan ja syömään. Loppuviikosta se näkyy, että on vaikeampi herätä, ja odotetaan viikonloppua, ettei tarvitse nousta niin aikaisin.
Aamuvarhain herääminen hankaloittaa myös harrastuksia ja vaikuttaa koko perheen rytmiin. Otson vanhemmat, Sara ja Erkki Soini, toivovat, että koulu alkaisi pääsääntöisesti yhdeksältä. Yhdellä tunnilla olisi vaikutusta perheen jaksamiseen.
– Illalla voisi olla vähän huolettomammin nukkumaanmenon kanssa ja saisi liikkumavaraa arkeen. Etenkin harrastusiltoina nukkumistouhuihin täytyy alkaa niin äkkiä, äiti toteaa.
Samaa haluaisi kajaanilainen kolmosluokkalaisen Onni Säkkisen isä Juha Säkkinen. Kajaanin Hatulanmäessä asuva Onnin koulumatka on noin 34 kilometriä ja herätyskello pirisee vartin yli kuusi. Nykyään aamuherätykset sujuvat reippaammin kuin ekaluokalla, mutta viikon aikana silmiin kertyy unihiekkaa.
– Alkuviikosta aikaiset aamut menevät, mutta loppuviikosta tahtoo olla kiukkuisempaa. Järkevintä olisi, että koulupäivä olisi yhdeksästä yhteen. Se olisi sekä lapselle että taksille parempi ja helpompi, Juha Säkkinen sanoo.
Vasta-argumentti on ollut se, että sitten koululaiset vaan valvovat saman verran pidempään, mutta sekin on kumottu.
Markku Partinen
Halla-ahon kylässä asuvan Henna Juntusen poikien koulumatka on Kajaanin pisin, noin 44 kilometriä. Juntunen on tyytyväinen, että esikoululaisen ja kakkosluokkalaisen päivät alkavat yhdeksältä, mutta kahdeksasluokkalaisella Mirolla on joka aamu kahdeksaksi.
– Miro herää joka aamu kuudelta ja on vasta neljän aikaan kotona. Minusta ne päivät ovat aika pitkiä. Kun lapset tulevat kotiin, ei siinä montaa tuntia ole, ennen kun pitää alkaa iltahommiin, harmittelee Juntunen.
Teini-ikäisen rytmi viivästyy
Unitutkija Markku Partinen tunnistaa lapsiperheiden ongelmat.
– Jos loppuviikosta näkyy väsymystä, se tarkoittaa, että univajetta on kokoajan ja se kasaantuu. Jos haluaa kuroa univajetta viikonloppuna kiinni, silloin pitäisi nukkua todella pitkään, mutta sekään ei ole järkevää, Partinen sanoo.
Partisen mukaan kahdeksalta alkava päivä on monelle koululaiselle liian aikainen, mutta erityisen hankala se on yläkoululaisille. Kun nuorempien on vielä suhteellisen helppo herätä varhain, murrosiässä biologiset rytmit siirtyvät myöhemmäksi.
Se tarkoittaa, että jos teini-ikäinen menee yhdeksältä petiin, uni ei välttämättä tule, vaikka kuinka yrittäisi. Jos koulu alkaa kahdeksalta, yöuni jää kauas suositellusta 9–11 tunnista. Partisen mukaan nuorten sisäisen rytmin muuttuminen on todettu useissa tutkimuksissa.
– Vielä parikymmentä vuotta sitten oletettiin, että syynä on lasten käytöksen muutos, etteivät he enää mene niin kiltisti nukkumaan illalla. Kyse ei kuitenkaan ole kiltteydestä, vaan biologiasta, unitutkija toteaa.
Mitä jos koulu alkaisi myöhemmin?
Unitutkija ehdottaakin, että koulupäivän kulkua säädettäisiin edes puolta tuntia myöhemmäksi. Sitä on kokeiltu muun muassa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Partisen mukaan myöhemmin heräävissä kouluissa huomattiin myönteisiä vaikutuksia poissaoloihin, virkeyteen ja opintosuorituksiin.
Hän uskoo, että muutoksella olisi suora vaikutus koululaisten keskittymiseen ja oppimiskykyyn myös Suomessa.
– Puoli tuntia tuntuu vähäiseltä, mutta sekin riittää. Vasta-argumentti on ollut se, että sitten koululaiset vaan valvovat saman verran pidempään, mutta sekin on kumottu useissa tutkimuksissa.
Partinen on vakuuttunut, että muutos helpottaisi etenkin koulukyydillä kulkevien arkea, mutta se olisi hyväksi myös lähellä koulua asuville.
– Lähempänä asuvat oppilaat hyötyisivät vielä enemmän, mutta tämä parantaisi kaikkien elämänlaatua ja koulusuorituksia.
Kouluissa koulupäivän alkamisen siirtäminen myöhemmäksi tarkoittaisi samalla myös oppituntien venymistä pidemmälle iltapäivään. Se huolettaa monia opettajia, joiden oppilaat vilkuilevat kelloa ja liikehtivät levottomina päivän viimeisillä tunneilla.
Asiasta on käyty julkisuudessa keskustelua sekä yleisönosastoilla että sosiaalisessa mediassa säännöllisesti vuosien mittaan.
Aija Rinkinen
Kajaanin peruskoulun ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan Päivi Rissasen mielestä kuudelta herääminen ei ole ongelma, jos unirytmi on kunnossa.
– Tottumus on toinen luonto, ja jos mennään säännöllisesti varhain nukkumaan ja herätään varhain, niin varmaan vireystila on ihan hyvä. Toinen puoli tässä asiassa on, että iltapäivätunneilta on kuulunut palautetta, että oppilaat alkavat pikkuhiljaa nukkua ja vireys laskea, Rissanen sanoo.
Myös Kajaanin keskuskoulun rehtorin Marjaana Aapakarin mukaan iltapäivän viimeiset tunnit ovat oppimisen kannalta haastavampia kuin päivän ensimmäiset.
– Opetuksellisesti aamupäivän tunnit yhdeksästä yhteentoista ovat parhaita, Aapakari sanoo.
Lapset ja vanhemmat mukaan päätöksiin
Suomen vanhempainliitto selvitti vuonna 2015 vanhempien mielipiteitä muun muassa koulupäivän alkamisajankohdasta. Vanhempien barometriin vastasi 1795 henkilöä. Pääsääntöisesti yhdeksältä alkavat aamut saivat eniten kannatusta, sillä sitä toivoivat alakoululaisten vanhemmista 41 prosenttia ja yläkoululaisten vanhemmista 46 prosenttia.
Vanhemmista 30 prosenttia kannatti päivän alkamista klo 8.30. Kahdeksan aamuja toivottiin vähiten: alakoululaisten vanhemmista 24 prosenttia ja yläkoululaisten vanhemmista 18 prosenttia.
Vanhempainliiton toiminnanjohtajan Ulla Siimeksen mukaan vanhempia puhuttaa esimerkiksi sosiaalisen median ja harrastusten vaikutus lasten ja nuorten unirytmiin. Esimerkiksi salivuorot tai jäähallivuorot saattavat olla myöhään ja sen jälkeen on haastavaa saada lapsi nukkumaan ajoissa.
Siimeksen mielestä koulupäivän rytmi tulisi ottaa kunnissa lasten ja vanhempien kanssa avoimeen keskusteluun.
– Se on kuntatason asia, ja olisi tärkeää kysyä lapsilta ja vanhemmilta näkemyksiä, eikä katsoa asiaa vain hallinnon näkökulmasta, Siimes sanoo.
Työjärjestysten laatiminen on kuin sudokua
Esimerkiksi Kajaanin keskuskoulussa ei olla kuitenkaan kysytty vanhempien mielipiteitä perheille sopivista lukujärjestyksistä, eikä asiasta ole juuri keskusteltukaan.
550 oppilaan koulussa tunnit alkavat tyypillisesti kahdeksalta, mutta myös yhdeksän ja kymmenen aamuja on.
Työjärjestyksen laatiminen on melkoinen sudoku varsinkin isossa koulussa.
Päivi Rissanen
Kajaanin keskuskoulun rehtori Marjaana Aapakari kuvailee eri-ikäisten lukujärjestysten ja koulukyyditysten suunnittelua hämähäkinverkoksi.Koulukyydissä kulkevia on 86 ja osa kulkee kahdella kyydillä. Osansa soppaan tuovat myös jakotuntipäivät, jolloin puolet oppilaista tulevat esimerkiksi matematiikan tunnille aiemmin, ja lähtevät puolestaan aiemmin kotiin.
– Kaupunkitasolla näiden järjestäminen on äärimmäisen haastavaa. Koulukyydit määrittävät koulun aloitusaikoja. Meidän koulussa, kuten kaikissa Kajaanin kouluissa, noudatetaan valtakunnan yleistä linjaa.
Toinen pointti on se, että monenko aikaan oppilas on takaisin kotona.
– Pitää ajatella kuljetusoppilaita, sillä heillä kotiinpaluu olisi hyvin myöhään. Koululle on tullut viestiä myös siitä, että jos etenkin pienen oppilaan kouluunlähtö on myöhemmin kuin vanhemman töihinlähtö, se voi tuottaa perheelle ongelmia.
Myös koko kaupungin tasolla kahdeksalta alkavia aamuja on kouluissa eniten, mutta eri kouluissa ja eri ikäisillä on jonkin verran vaihtelua.
Koulumaailmassa ei muutenkaan tunnuta lämpenevän idealle siirtää koulupäiviä myöhemmäksi. Taustalla on perinne – näin on toimittu aina.
– Se on muutaman asian liitto: pitkä perinne, lasten vireystila ja joukkoliikenne, joka täytyy ottaa tässä asiassa huomioon, perustelee Kajaanin perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtaja Päivi Rissanen.
– Työjärjestyksen laatiminen on melkoinen sudoku varsinkin isossa koulussa.
Kajaanissa on yhteensä 700 koulukuljetusoppilasta. Rissasen mukaan työjärjestyksiä ei voida suunnitella vähemmistön mukaan.
– Heitä on vaikea ottaa huomioon, koska he ovat hyvin pieni vähemmistö ja työjärjestys täytyy tehdä luokkakohtaisesti ja kokonaisuutena.
Laki ei määrää koulun alkamisaikoja
Valta koululaisten lukujärjestyksistä on loppukädessä opetuksen järjestäjällä, eli pääsääntöisesti kunnilla. Käytännössä koulu usein saa päättää omista työajoistaan, kunhan lain kriteerit täyttyvät. Esimerkiksi eka- ja tokaluokkalaisilla opetusta täytyy olla vähintään 19 tuntia viikossa. Määrä kasvaa iän mukaan, ja yhdeksäsluokkalaisilla tuntimäärä on vähintään 30 tuntia viikossa.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM) on seurattu aiheen ympärillä käytyä kuohuntaa.
– Asiasta on käyty julkisuudessa keskustelua sekä yleisönosastoilla että sosiaalisessa mediassa säännöllisesti vuosien mittaan, toteaa opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Aija Rinkinen.
OKM julkaisi pari vuotta sitten Tulevaisuuden peruskoulu -raportin, jossa tutkijat antoivat myös koulun alkamisajankohtaan liittyviä toimintaohjeita. Kellonaikoja raportissa ei sanella, mutta sen mukaan unirytmi tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan koulupäivän kulkua ja rakennetta.
Suomen lakipykälissä tai asetuksissa ei määrätä eri ikäisten koulun alkamisajoista. Perusopetuslain mukaan opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti niin, että se edistää oppilaiden kehitystä.
Oppilailla on elämässä paljon muutakin kuin koulu, esimerkiksi harrastukset.
Marjaana Aapakari
Käytännössä lukujärjestyksiin vaikuttavat kuitenkin monet asiat, ja kahdeksalta alkava kouluaamu on tyypillinen kaiken ikäisillä.
– Useilla paikkakunnilla koulukuljetukset vaikuttavat paljon siihen, miten koulut voivat alkaa jos ollaan esimerkiksi julkisen liikenteen reittien varrella, Rinkinen toteaa.
Perheen teehetki rauhoittaa illan
Tuoreimman THL:n teettämän Kouluterveyskyselyn mukaan yli kolmasosa 8. ja 9.-luokkalaisista nukkuu arkisin alle kahdeksan tuntia. Unirytmin ja riittävän unensaannin kanssa painitaan monen ikäisten kanssa.
Jos koululaiselle kertyy univajetta viikon aikana, vippaskonsteja ongelman hoitoon ei ole. Muutamia vinkkejä unitutkija Markku Partisella on antaa. Liikunta parantaa unenlaatua, mutta rehkiä tulisi reilusti ennen nukkumaanmenoa, viimeistään kello 17–19 välillä. Partinen suosittelee rauhoittamaan koti-illan viimeistään puolta tuntia ennen nukkumaanmenoa.
– Se voi olla perheen yhteinen hetki, jolloin nautitaan kevyt iltapala ja esimerkiksi yrttiteetä ja hunajaa.
– Nämä ovat ainoat asiat mitä voidaan tehdä. Tosiasia on, että unentarvetta ei voi tyydyttää millään muulla kuin lisäämällä nukkumisaikaa, Partinen toteaa.
Unitutkijalla on konkreettinen idea, jota voitaisiin kokeilla esimerkiksi aikaisin heräävässä Kajaanissa. Partinen ehdottaa, että koulupäivän ajankohdan muuttamista voitaisiin kokeilla yhden lukukauden ajaksi koko kaupungissa. Koulu voisi alkaa vaikkapa yhdeksältä.
– Sitten katsottaisiin, että mitä mieltä ihmiset ovat – oliko se hyvä vai huono asia. Ja jos se oli hyvä asia, otettaisiin pysyvä käytäntö. Jos siitä oli vain haittaa, mitä aivan varmasti ei ole, se lopetettaisiin, Partinen ideoi.
Rehtori Marjaana Aapakari ei tyrmää ideaa kokeilusta.
– Ei se varmaan poissuljettu mahdollisuus ole, mutta toki pitäisi käydä laajempi keskustelu myös muiden tahojen kuin koulun kanssa. Oppilailla on elämässä paljon muutakin kuin koulu, esimerkiksi harrastukset, sanoo Aapakari.