Kun Sauli Niinistö ja Jenni Haukio menivät naimisiin tammikuussa 2009, he pitivät omat sukunimensä. Sauli Haukio olisikin ollut yllättävä valinta. Jenni Niinistö taas olisi ollut tavanomaisin päätös. Kymmenisen vuotta sitten lähes 80 prosenttia naisista otti avioituessa miehen nimen.
Pian presidenttiparin pitää päättää, kumman sukunimen vauva saa. Kymmenet tuhannet vanhemmat ovat olleet saman tilanteen edessä.
Tässä jutussa esitellään kolmetoista arjessa testattua menetelmää, olkaa hyvät!
1. Arvonta
Nimi ei ole vain nimi, kuten kävi ilmi aiemmassa kolumnissani, jossa käsittelin sukunimivalintoja avioituessa . Moni sanoo, että tasa-arvoisin ratkaisu syntyy arpomalla. Lapsen nimestä on päätetty esimerkiksi kolikkoa heittämällä tai vetämällä lappu hatusta (lapun voi valita itse vauva).
2. Harvinaisempi voittaa
Samojen vanhempien lapsilla pitää olla sama nimi. Yksi tapa tehdä päätös on se, että antaa esikoiselle sukunimistä harvinaisemman. Esimerkiksi tältä sivustolta voi tarkistaa sukunimen harvinaisuuden. Sukunimi-info sisältää tietoja 22 686 nimestä.
Jos esimerkiksi Niinistö ja Haukio valitsisivat harvinaisemman nimen, vauvasta tulisi Haukio. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on vain kuusitoista elossa olevaa Haukiota. Niinistöjä on listattu lokakuussa noin 350, ja se on sukunimi-infon määritelmän mukaan yleisyydeltään ”tavanomainen”.
3. Perheen muiden lasten nimi
Uusperheessä vauvalle saatetaan haluta sama nimi kuin vanhemmilla sisaruksilla – jos heillä on keskenään sama nimi.
”Vauvan isosisko eli miehen vanhempi lapsi toivoi, että pikkuveljellä olisi sama nimi kuin hänellä. Se oli minusta ihan hyvä peruste”, eräs nainen kuvaa valintaa.
”Heitettiin kolikkoa, paras kolmesta.”
4. Kaksoisnimi, kunhan laki muuttuu
Uuden sukunimilain mukaan lapselle voisi antaa kaksoisnimen. Jo nyt Suomessa on lapsia, joilla on molempien vanhempien nimet. Monet heistä ovat syntyneet espanjankielisissä maissa.
Eräs suomalaispari olisi halunnut lapselleen kaksoisnimen, mutta se ei tullut kyseeseen, kun he tiedustelivat asiaa viranomaisilta muutama vuosi sitten. He käyttävät lapsella kaksoisnimeä, vaikka virallisissa papereissa nimiä on vain yksi (se on arvottu). Kun laki muuttuu, kaksoisnimestä tulee lapsen virallinen nimi. ”Se tuntuu ainoalta oikeasti tasa-arvoiselta ratkaisulta”, lapsen äiti sanoo.
5. Armoton riitely
Mies kertoo, miten lapsen nimen valinnasta voi tulla ”huikea farssi”. Vaimo oli luvannut isälleen pitää oman nimensä ja halusi nimen myös lapselle. Niin halusi myös mies. Päädyttiin riitaan, mykkäkouluun – ja siihen, että isä otti kaksoisnimen. Hän kuvitteli, että voisi antaa sen myös lapselle. Kävi ilmi, ettei tämä käy. Mies perui nimimuutoksen. ”Mykkäkoulu jatkui.”
Lopulta pari arpoi nimen. ”Heitettiin kolikkoa, paras kolmesta.” Lapsi sai isän nimen. Pari suosittelee muille arvontaa jo ennen mahdollista kiistaa.
6. Tunnetumpi nimi - tai ei ainakaan sitä
Muusikko sanoo, ettei halunnut lapsilleen omaa, tunnettua nimeään. Miehen nimi on neutraali, ja lapset saavat kasvaa muutoin kuin ”X:n lapsina”. Toinen tunnettu taiteilija taas halusi lapselleen oman nimensä, koska ”puolison nimi ei sano mitään”.
7. Nimi sukupuolen mukaan
Simppeli metodi, eräänlainen arvonta: jos lapsi on tyttö, se saa äidin sukunimen, jos poika, isän nimen.
”Halusin lapselle kauniimman kuuloisen nimen. Syyt siis puhtaasti esteettisiä.”
8. Epätyypillisempi valinta
Naisen sukunimeä perustellaan myös sillä, että yleensä lapset saavat miehen nimen. ”Haluttiin tehdä toisin”, eräs äiti sanoo.
Toinen kertoo, että lapsuudessa serkkupojat olivat kehuneet voivansa jatkaa sukunimeä, toisin kuin tyttö. ”Koin ensimmäistä kertaa rakenteellista syrjintää sukupuoleni vuoksi. Päätin, että hitto soikoon, jos se tulee mahdolliseksi, mun lapseni saa mun sukunimen.”
9. Kieli
Sukunimen mukana lapsi voi kantaa nimessään esimerkiksi toista kotimaataan tai kieltä. ”Saksa on minulle niin rakas maa, toinen kotimaa, että haluan sen näin nimen avulla kulkevan suvussa.”
”Lapseni on suomenruotsalainen ja kaksikielinen. Vähemmistön jäsenenä ehkä tarvitsee identiteettiä tukevia elementtejä, kuten vaikka sukunimen, joka kiinnittyy enemmän kieliryhmään kuin se vaihtoehto (hyvin tavallinen -nen -loppuinen sukunimi).”
10. Käytännöllisyys
”Isän sukunimellä on parempi kansainvälinen käytettävyys”, ulkomailla oman uransa tehnyt nainen sanoo. Eräs mies kannattaa lyhykäisyysperiaatetta: lapselle mahdollisimman lyhyt etu- ja sukunimi.
Miehen suvussa pidettiin itsestäänselvänä, että lapsenlapsi saa miehen nimen.
11. Kauneus
”Valittiin se, kumpaan etunimi tuntui sointuvan paremmin”, yksi äiti perustelee.
Toinen kertoo vauvastaan, joka saa isänsä nimen: ”Halusin lapselle kauniimman kuuloisen nimen. Syyt siis puhtaasti esteettisiä.”
12. Suvun paine
Nainen olisi halunnut keskustella nimestä mutta miehen suvussa pidettiin itsestäänselvänä, että lapsenlapsi saa miehen nimen. ”En riitannuttanut tilannetta, se harmittaa jälkeenpäin. Olin alentuva ja taivuin ’perinteisiin’, joihin en edes usko.”
13. Vaihtokauppa
Erään pariskunnan miehellä oli jo kaksi lasta, eikä mies ollut innokas saamaan lisää lapsia. Lopulta hän taipui mutta asetti ehdoksi, että sukunimeksi tulee hänen nimensä. ”Se on siemenen hinta”, pohjalaismies perustelee.
Reetta Räty
Kirjoittaja on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.