Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen katsoo korkealta ja kauas maaseudun tulevaisuuteen.
Kuhmosten sukutilalla Vesannolla avautuu eteen avara vaaramaisema. Kylä on tyypillinen pohjoissavolainen kylä, jossa lähimpään naapuriin on vähintään kilometrin matka, Kuhmonen naurahtaa.
– Maaseudun autioituminen ei kylällä näy, tällaista täällä on ollut jo kymmeniä vuosia. Kun tekee tutkimustyötä kehäkolmosen ulkopuolella, saa maaseudusta monipuolisemman kuvan ja ei ole vain tilastolukujen varassa, voi tehdä havainnoivaa tutkimusta.
Kuhmonen on hyvä esimerkki, miten maaseudulla voi asua ja tehdä samalla etätyötä. Hän asuttaa perheineen metsätilaa ja on tehnyt jo parinkymmenen vuoden ajan etätyötä, viime vuodet tutkimusjohtajana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa.
Pyysimme Kuhmosta kertomaan, mitkä trendit vaikuttavat maaseudun elinvoimaisuuteen tulevaisuudessa.
1. Biotalous vahvistaa maatilojen perusraaka-ainetuotannon kysyntää
Maaseudulla on tulevaisuudessa paljon uusia mahdollisuuksia biotaloudessa. Tuomas Kuhmosen näkemys on, että erityisesti metsä on yksi biotalouden tuottava luonnonvara ja energian lähde.
Meillä on tällainen hajautunut öljylähteiden verkosto, jota tulevaisuudessa hyödynnetään monipuolisemmin.
Tuomas Kuhmonen
Fossiilitalouden öljylähteet, hiilikaivokset ja maakaasukentät ovat suuryritysten keskitetysti hyödyntämiä, kun taas biomassa kasvaa kaikkialla, joka hehtaarilla, maalla ja vedessä. Sitä voidaan hyödyntää myös hajautetusti ja pienimuotoisesti. Biotalous on perusluonteeltaan hajautunutta taloutta, koska uusiutuvat luonnonvarat ovat hajallaan, kaikkialla.
– Meillä on tällainen hajautunut "öljylähteiden verkosto", jota tulevaisuudessa hyödynnetään nykyistä huomattavasti monipuolisemmin.
Biotaloudessa maatilat tuottavat edelleen perinteisiä elintarvikeraaka-aineita ja puuta, ja samalla kiertotalous lisääntyy. Pelloilla käytetään kiertotalouteen perustuvia lannoitteita ja biokaasua tuotetaan hajautetusti pienemmässäkin mittakaavassa energiaksi.
Suurempi muutos tulee kysynnän kautta, kun öljytalouden energiantuotannosta siirrytään biotalouteen. Muovia korvataan sellulla. Nämä isot muutokset vahvistavat suomalaisen perusraaka-ainetuotannon kysyntää.
2. Ilmastonmuutos on Suomen maataloudelle etu
Ilmastonmuutos kuivattaa nykyisiä maatalouden päätuotantoalueita, jossa on hirvittävän paljon väestöä. Suomelle Kuhmonen näkee ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia, kun muualla tuotantokyky heikkenee ja -kustannukset kasvavat.
– Tämä avaa Suomen kaltaiselle makean veden suurvallalle loistavia mahdollisuuksia, ellei niitä ryssitä omalla maalilla ilmasto- ja kauppaneuvotteluissa.
Jos jaksaa parikymmentä vuotta vielä hirressä roikkua, sitten näyttää paremmalta.
Tuomas Kuhmonen
Kuhmonen arvioi, että ilmastonmuutoksen haitat ovat Suomessa suhteellisen pieniä ja liittyvät talviin ja syysviljojen talvehtimiseen. Kasvitaudit voidaan hallita.
– Tässä on se vanha vitsi. Jos jaksaa parikymmentä vuotta vielä hirressä roikkua, sitten näyttää paremmalta, Kuhmonen viittaa ilmastonmuutoksen hallittavuuteen Suomessa.
Kuhmonen kuitenkin muistuttaa, että ilmastonmuutos lisää satovaihtelun riskejä. Ratkaisu on hänen mukaansa tilojen välinen yhteistyö ja monipuolisempi viljelykasvivalikoima.
Monipuolistaminen tai hajauttaminen on perinteinen riskinhallintakeino monella alalla. Moni tila viljelee varsin suppeaa kasvivalikoimaa.
– Öljy- ja palkokasvien, eri viljojen ja jopa harvinaisempien erikoiskasvien kuten tattari, kvinoa ja hamppu, voi tasata riskejä, jahka näille syntyy kysyntää jonkun perinne-, kasvis- tai valkuaisainepitoisen ruokahypen myötä. Tällä voidaan usein myös hoitaa maata ja sen kasvukuntoa.
3. Tilat monialaistuvat, jotta hintakehitys saadaan oikaistua
Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen laskeskelee, että maatilojen rakennekehitys jatkuu vielä vuosia. Nykytilanteessa maatalouden hintakehitys on suuri haaste tilojen selviytymisessä.
2000-luvulla tuottajahintojen suhde tuotantopanosten hintoihin on laskenut melkein kaksikymmentä prosenttia.
Tuomas Kuhmonen
– 2000-luvulla tuottajahintojen suhde tuotantopanosten hintoihin on laskenut melkein kaksikymmentä prosenttia. Se on sama kuin palkansaajalle sanottaisiin, että tulot joka vuosi hiljalleen laskee, että mitäpä teet.
Vaihtoehtoina yrittäjille on tilakoon kasvattaminen, joka on mahdollista teknologia avulla. Myös pienten tilojen lopetettua tulee tarjolle vuokrapeltoja, jolla tulo-ongelmaa yritetään hallita, pohtii Kuhmonen.
Maatilat Suomessa ovat jo nyt hyvin erikoistuneita. Siinä ei niinkään enää tapahdu suurta muutosta, mutta tulevaisuudessa tilat kuorivat vielä enemmän toimintojaan. Esimerkkinä Kuhmonen kertoo, että isot kotieläintilat eivät enää itse tuota rehua, mikä on nyt jo melko yleinen toimintatapa.
Maatiloilla tapahtuu myös monipuolistumista ja monialaistumista. Viljelyn ja karjataloudelle rinnalle tulee muuta yritystoimintaa, koneurakointia tai matkailua, tai mennään palkkatöihin.
4. Ruokaa tuotetaan omalle kansalle
Nuorille viljelijöille ammattitaito antaa itsevarmuutta ja luottamusta jatkaa tiloilla.
Yksittäinen viljelijä joutuu miettimään, haluanko kuulua joukkoon, joka tuottaa ruokaa omalle kansalle.
Tuomas Kuhmonen
– Yksittäinen viljelijä joutuu myös miettimään, haluanko kuulua siihen joukkoon, joka tuottaa ruokaa omalle kansalle.
Yhä enemmän oman kansan ruoka tuotetaan omassa maassa. Tulevaisuudessa monenlaiset riskit ja epävarmuus lisääntyvät. Tässä tilanteessa elintarviketuotannon huoltokyvyn merkitys kasvaa. Se, miten oma ruoka kyetään tuottamaan ilmastonmuutoksen, poliittisen ja yhteiskuntajärjestyksen tilanteissa.
Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maatilojen määrä vähenee tulevaisuudessa voimakkaasti. Kuhmonen ei tuijottaisi niinkään tilojen määrän vähenemiseen, vaan tilojen tulojen vähäiseen määrään.
Työntö- ja vetotekijät pitävät rakennekehitystä vielä pitkään yllä. Kuhmonen pohtii, miten toimeentulo tiloilla hankitaan, millainen on hintojen epäsuhdasta, ja tuottavuuskehitys, ja saadaanko lisäpeltoalaa, kun pieniä tiloja lopetetaan. Isompi juttu on tulopotti, jota tämä elinkeino jakaa.
– Tällä hetkellä maataloustulo eli viljelijäperheille maataloudesta jäävä "palkka" on noin puoli miljardia euroa, joka tilaa kohti laskettuna tarkoittaa vajaata kymppitonnia, eli keskituloisen duunarin kolmen kuukauden palkkaa. Se on yksiselitteisesti heikko, koska keskimääräinen tila on jo aika iso, kohta 50 hehtaaria, laskeskelee Kuhmonen tilojen kannattavuutta.
5. Maaseudun rakennemuutos tasoittuu
Tuomas Kuhmosen näkemys Suomen maatalouden selviämisessä rakennemuutoksesta on varsin positiivinen.
– Iso kuva maaseudun tulevaisuudesta näyttää kohtuullisen hyvältä. Suurin rakennemuutos maaseudulla menee ohi seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Maaseudun ikärakenne alkaa tasapainottua. Ikääntymisen ongelma siirtyy maaseudulta kaupunkeihin.
Suomen merkittävä kaupungistuminen loppui jo 30 vuotta sitten, mutta sen aiheuttama maaseutuväestön ikävinouma korjaantuu vasta lähitulevaisuudessa.
– Maaseudulla on vetovoimaa lapsiperheiden keskuudessa. Myös alkutuotannon työpaikkojen voimakas väheneminen alkaa olla ohi, visioi tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen toiveikkaana.
