**WITTENBERG **Siisteillä kaduilla käyskentelevät turistit ihastelevat talojen hillityn tyylikkäitä julkisivuja. Pieni Wittenbergin kaupunki Saksan itäosassa valmistautuu suureen juhlaan, uskonpuhdistuksen 500-vuotiskarkeloihin.
Puoli vuosituhatta sitten samoilla kaduilla liikkui tyytymättömämpi kulkija.
Munkki Martti Luther ei ihastellut näkemäänsä. Erityisen turhautunut hän oli katolisen kirkon anekauppaan ja uskon velttouteen.
Suivaantunut Luther tehtaili 95 teesiä, eikä kristinusko ollut Euroopassa enää entisensä. Alkoi katolista kirkkoa ravistellut uskonpuhdistus, joka synnytti protestanttisen kirkon ja luterilaisuuden.
Millä mielin Martti Luther tallustelisi nyt Wittenbergissä, tasan 500 vuotta teesiensä julkistamisen jälkeen? Yllättyisikö hän ja kenties pitäisi näkemästään? Vai kenties kauhistelisi luterilaisessa maailman nykymenoa?
Pohdinta on hyvä aloittaa ilmeisimmästä. Luterilaisuuteen ja protestanttiseen kilvoitteluun liitetään usein tapa tehdä uutterasti työtä.
Täytyy ottaa nurkumatta vastaan työkuorma, joka ylhäältä annetaan. Valittaa ei saa. Levätään sitten eläkkeellä.
On todennäköistä, että Luther kiinnittäisi huomiota nykyiseen työelämään: Työt kulkeutuvat usein toimistolta kotiin asti. Tavoitettavissa on oltava joka hetki, ellei sitten paljon puhuttu loppuun palaminen uhkaa.
Hän ei ehkä ihan noin halunnut asiaa käsitettävän.
Martti Lutherille työ oli tärkeää, mutta sitä ei hänen mielestään tarvinnut suorittaa otsa hiessä. Olennaisempaa oli se, että työtä tehdään yhteiseksi hyväksi.
Lutherin ajattelussa laatu korvasi siis määrän.
Martti Luther (1483–1546) oli augustinolaismunkki, joka opiskeli teologiaa ja joka toimi pappina ja myöhemmin Wittenbergin yliopistossa professorina.
Työura katolisen kirkon sisällä eteni, mutta suhde uskoon oli miehelle yhtä työtä ja tuskaa.
Synnintunto painoi. Jumala ei jättänyt rauhaan – eikä Luther jättänyt Jumalaansa rauhaan.
Kirkkonsa kanssa hän joutui avoimeen sotaan. Tarkka päivämäärä sodan alulle oli 31. lokakuuta vuonna 1517, jolloin hänen kuuluisat 95 teesiään tulivat julki.
Niistä yksi kuului näin:
Se, joka antaa köyhälle tai lainaa tarvitsevalle, tekee paremmin, kuin jos hän lunastaisi aneen.
Luther näki kurjuutta ja hätää aikanaan, eikä hän kääntänyt sille selkäänsä. Lähimmäisenrakkaus ja myötätunto olivat Lutherin mukaan kristityn velvollisuuksia.
Entä miten hän suhtautuisi nykyajan köyhiin, esimerkiksi kaduilla eläviin ihmisiin?
Todennäköisesti Luther ei kääntäisi selkäänsä nytkään, vaan pysähtyisi auttamaan, oli sitten kyseessä romanikerjäläinen tai koditon kantasaksalainen. Kerjäläinen ansaitsisi tulla kohdatuksi yksilönä, yhtenä meistä.
Sen sijaan Luther todennäköisesti polttaisi kiivaudessaan kaapunsa hihat, jos kerjäämisen taustalta paljastuisi järjestäytynyttä liiketoimintaa.
Eivätkä teot jäisi ilmeisesti tähän.
Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus".
Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin.
Maahanmuutto saa aivan uuden ulottuvuuden, kun tulijat ovat muslimeja. Asia ei olisi aivan yksinkertainen Martti Lutherillekaan.
Lutherin kapinointi katolista kirkkoa vastaan oli ennen näkemätöntä. Katolisen kirkon asema ihmisen mielen hallitsijana oli kiistaton.
Samalla tavalla kuin Martti Luther nousi paavia vastaan 500 vuotta sitten, hän olisi epäilemättä kansalaistottelematon myös tänään.
Mutta millä tavalla hän uhmaisi ylintä valtaa?
Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema.
Suhde maahanmuuttoon näyttääkin olevan tässä ajassa ehkä kaikkein voimakkaimmin ihmisiä poliittisesti jakava kysymys. Lutherille asia ei ole varsinaisesti poliittinen, vaan se on uskonnollinen: on kristityn vastuu auttaa.
Kuten viime vuosina on nähty, saa maahanmuutto aivan uuden ulottuvuuden, kun tulijat ovat muslimeja. Asia ei olisi aivan yksinkertainen Martti Lutherillekaan.
500 vuotta sitten turkkilaiset laajensivat ottomaanien valtakuntaa ja olivat Euroopassa voimissaan. Lutherille ottomaanien levittämä islam oli uskontona vaara. Taustalla oli jatkuva sodan pelko.
Luther tuskin katsoisi tänään islamia sen nimissä tehtävien väkivallantekojen kautta. Vallankaan yksittäistä hädässä pakenevaa muslimia hän ei panisi tilille joidenkin äärisuuntausten vuoksi.
Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä.
**Luther tajusi painetun ja levitettävän sanan mahdin, **ja olikin mestari käyttämään hyväksi tuohon aikaan vielä varsin tuoretta kirjapainotaitoa.
Martti Lutherin kirjallinen tuotanto oli huomattava. Keskeistä siinä oli Raamatun kääntäminen saksaksi ja siten jumalan sanan ulottaminen kansan keskuuteen. Lutherin kynästä sinkosivat myös Raamatun tiivistelmiksi tarkoitetut käsikirjat eli katekismukset ja aimo määrä virsiä.
Perin oletettavaa on, että Luther katsoisi tämän päivän internetiä ja sosiaalista mediaa propagandistin silmin. Ehkäpä jopa Donald Trumpin tviittien määrä ja vallankin laatu kalpenisi nyky-Lutherin naputellessa teesejään tviittivirtaan.
Entä mitä mieltä luterilaisuuden oppi-isä saattaisi olla nykyisestä somevihasta?
Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa.
Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena.
**Henkilökohtaisessa elämässään **hän itse teki ajalleen varsin radikaaleja valintoja.
Munkkina elänyt Luther kypsyi jättämään selibaatin. Hänen mukaansa myös hengenmiehen oli soveliasta ottaa itselleen kumppani.
Luther avioitui vuonna 1525 luostarista karanneen nunnan Katharina von Boran kanssa. Pari sai liudan lapsia. Olennaisinta oli kuitenkin Lutherin teon radikaalisuus. Hän ohjasi luterilaisen kirkon lopettamaan vaatimuksen pappien naimattomuudesta.
Voisiko tuon päätöksen suhteuttaa tähän päivään? Mikä olisi kirkolta nyt yhtä radikaalia?
Arvatenkin tulee mieleen homo- ja lesboliittojen hyväksyminen ja kirkollinen siunaaminen. Luther ei aikanaan homoutta hyväksynyt, mutta kuva homoudesta luonnottomuutena ja syntinä on vuosisatojen kuluessa muuttunut.
Tuli valistuksen aika ja maailma ympärillä muuttui.
Luther tahtoi järkeen pohjaavan tieteen elää omaa elämäänsä. Epäilemättä hän luottaisi nyt järjen todistusvoimaan esimerkiksi suhtautumisessa homouteen.
Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena.
Matkamuistomyymälät myyvät Luther-kumiankkoja, Luther-olutta ja Luther-kahvia.
**500 vuotta sitten anekauppa näivetti **ja korruptoi katolista kirkkoa. Syntejä sai anteeksi, kun jaksoi maksaa papeille. Kun anteeksiannosta tuli liiketoimintaa, kirkon perustehtävä hämärtyi.
Martti Lutherin 95 teesiä oli suunnattu erityisesti anekauppaa vastaan. Paavi hurjistui ja ojensi Lutheria bullalla, katolisen kirkon uhkauskirjeellä. Kapinallinen Luther poltti bullan ja taistelu kirkon sisällä sai uusia kierroksia.
Martti Lutherin kotikaupunki Wittenberg juhlii uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlia täysin siemauksin.
Wittenbergin Linnankirkon pronssiovessa ovat Lutherin teesit painettuna – eräänlaisena sananvapauden muistomerkkinä. Myöhemmin on väitetty, että Luther olisi naulannut teesit oveen. Ei naulannut.
Tänään Linnankirkon hallinto myy median edustajille 70 eurolla kuvauslupia kirkon sisälle.
Matkamuistomyymälät myyvät puolestaan Luther-kumiankkoja, Luther-olutta ja Luther-kahvia. Paikallinen pikaruokayrittäjä myy Luther-burgeria ja ravintolan annoksessa on Luther-tomaatteja.
Jos Luther vierailisi tässä ajassa, hän varmaan polttaisi tulistuneena bullan sijasta kumiankan ja yhden kuvauslupaan käärityn burgerin.
Juttua varten on haastateltu Marianne Schröteria sekä Ernst-Joachim Waschkea. He toimivat teologian tohtoreina Halle-Wittenbergin Martti Luther yliopistossa.