Imatralainen Rita Wallenius on kahden alaikäisen lapsen äiti. Hän yritti muuttaa kouluikäiselle lapselle osoitettua hammaslääkäriaikaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten sähköisessä Hyvis-palvelussa.
Kuitenkin selvisi, että vanhempi ei voi 10-vuotiaan lapsen hammaslääkäriaikaa muuttaa. Muutoksen voisi tehdä vain alle 10-vuotiaalle lapselle. Lopulta Rita Walleniukselle selvisi, ettei hän itse asiassa pysty näkemään mitään lapsistaan tallennettua terveystietietoa.
– Minulla on 10- ja 13-vuotiaat lapset. He eivät todellakaan ole vielä kypsiä päättämään omista terveysasioistaan tai edes varaamaan itselleen aikoja, Rita Wallenius kertoo.
Wallenius oli asiasta pöyristynyt ja pyysi, voisiko hän lapsensa puolesta mitenkään asioida sähköisesti. Varata vaikka ajan hammaslääkärille. Sellaista mahdollisuutta ei Eksotella tällä hetkellä ole.
Sekä valtakunnallisessa Omakanta-palvelussa sekä Eksoten Hyvis-palvelussa noudatetaan 10 vuoden ikärajaa tietojen näyttämisessä vanhemmille. Omakanta-palvelusta ihmiset pystyvät katsomaan esimerkiksi itselleen määrätyt lääkkeet.
Usein vanhemmat haluaisivat esimerkiksi tarkistaa, onko lapsen tarvitsemaa lääkettä vielä reseptillä saatavissa tai onko resepti vielä voimassa. Yli 9-vuotiaille määrättyjä lääkkeitä tai hoitotietoja Omakannasta ei kuitenkaan voi katsoa.
– Äiti ei saa nähdä lapsen tietoja verkossa. Minusta tuntuu omituiselta, koska 10-vuotias on mielestäni vielä lapsi, sanoo Rita Wallenius.
10-vuotias päättää itse
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten hallintojohtaja Keijo Siiskonen kertoo, että lasta on hoidettava yhteisymmärryksessä lapsen kanssa. Kun alaikäinen on kykenevä päättämään omasta hoidostaan, niin hän voi kieltää hoitojaan koskevan tietojen luovuttamisen. Niitä eivät siis saa edes omat vanhemmat.
– On hirveän vaikea määritellä, minkä ikäinen on kykenevä päättämään omasta hoidostaan. 10 vuotta on tällä hetkellä voimassaoleva valtakunnallinen linjaus, ja Eksote noudattaa sitä, kertoo Siiskonen.
Siiskosen mukaan esimerkiksi rokotus on sellainen esimerkki, mihin vanhemmat ehkä saattaisivat haluta puuttua.
– Jos vanhemmat eivät halua vaikka 13-vuotiaalle lapselle rokotusta, mutta lapsi sen haluaisi. Jos ikäraja olisi 15 vuotta, niin vanhemmat näkisivät ne rokotustiedot, kertoo Siiskonen.
Vain pienten lasten tiedot
Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan 10 ikävuoden raja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön linjaukseen. Laki ei siis ikärajaa määritä.
– Raja laitettiin niin alhaiseksi, että todennäköisyys olisi erittäin pieni siihen, että lapsi haluaisi salata tiedot vanhemmiltaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus 10 vuoden ikärajasta koskee vain Kelan sähköistä Omakanta-palvelua, mutta monet, kuten Eksote Lappeenrannassa, on ottanut sen muuallakin terveydenhoidossa käyttöön.
Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan ikärajalla on haluttu estää, etteivät arkaluontoiset asiat tule muiden tietoon.
– Jos 15-vuotias lapsi vaikka haluaa ehkäisypillerit, kertoo Hiltunen.
Hiltusen mukaan ikärajaa pohdittiin pitkään ja sitä haarukoitiin 3:n ja 15 vuoden väliin. Lopulta päädyttiin 10 vuoden ikärajaan.
– Omakanta-palvelussa näkyy potilastietoja, terveystietoja ja laboratoriotutkimuksien tuloksia. Siellä näkyy myös ajanvaraustietoja. Esimerkiksi jos lapsi on varannut ajan gynekologille, niin ne eivät saa tulla vanhempien tietoon.
Tietoja alaikäiselle lapselle määrätyistä lääkkeistä vanhemmat voivat kuitenkin saada apteekista. Silloinkin vanhemman tulee tarkasti tietää, mistä lääkkeistä on kyse.
– Esimerkiksi tavallisen allergialääkkeen uusimistarpeen saa tietää apteekista, mutta vaikkapa tietoja e-pillereistä apteekki ei luovuta vanhemmille, kertoo Lappeenrannan Sammonlahden apteekin apteekkari Janne Nissilä.
Alle 10-vuotiaan lapsen tiedot vanhemmat saavat nykyään vanhempien pankkitunnusten avulla Omakanta-palvelusta.
Vanhemman ei tarvitse tietää kaikkea
Mannerheimin lastensuojeluliiton johtavan asiantuntijan Esa Iivosen mielestä lapsen tai nuoren on helpompi mennä puhumaan asioistaan lääkärille tai hoitajalle, jos hänen ei tarvitse pelätä, että asia tulee vanhempien tietoon.
– Kyllä se varmasti madaltaa kynnystä mennä puhumaan asioista, kertoo Esa Iivonen.
Iivonen muistuttaa, että lopulta lääkärin tehtävä on päättää, kerrotaanko asiasta vanhemmille vai ei.
Sen määrää laki potilaan asemasta ja oikeuksista: "Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa."
Esa Iivonen uskoo, että pienistä asioista tai vaivoista lääkäri ja alaikäinen lapsi pystyvät helpostikin antamaan luvan tietojen luovuttamisesta vanhemmille. Mutta vaikeammat asiat voivat jäädä vain lapsen ja hoitohenkilökunnan tietoon.
– Esimerkiksi mielenterveysongelmissa lääkärin on päätettävä, onko asia niin merkittävä, että lapsi ei sen kanssa yksin pärjää ja se on hyvä saada myös vanhempien tietoon, sanoo Iivonen.