Perhossa melkein kaikki kuuluvat kirkkoon – "Ei se oikein isosti näy, mutta jokainen tietää"

Perhossa tilanne selittää vt. kirkkoherran mukaan monella tavoin perinteinen ajattelu ja perusarvojen kunnioitus.

– Yksi aika merkittävä tekijä varmaan on myös vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike, johon kuuluu aika suuri osa Perhon ihmisistä. Se on tuonut arvostusta ja halua kirkkoon kuulumiseen ja vaikuttanut niihinkin, jotka eivät liikkeeseen kuulu, sanoo vt. kirkkoherra Raimo Kytölä.

Perhossa lestadiolaisia on runsaat 30 prosenttia, kun lapset lasketaan mukaan. Virallinen, vain täysi-ikäiset kattava luku on pienempi.

Myös Kirkon tutkimuskeskus arvioi, että kirkkoon kuulumista selittävät usein ikärakenne, perinteisyys ja herätysliikkeiden asema.

Työuransa Ruotsissa tehnyt ja sittemmin Perhoon palannut Leo Jänkä sanoo, ettei vankka kirkkoon kuuluminen kunnassa sen kummemmin silmään pistä:

– Ei se oikein isosti näy, mutta jokainen tietää, että heitä on. Ja kirkossa käydään.

Jänkä käy itse kirkossa häissä, hautajaisissa ja myös musiikkia kuuntelemassa. Käytyä tulee usein, muttei joka viikko. Osallistumista hän pitää ehdottomasti hyvänä asiana.

– Enemmänkin saisi kirkossa käydä.

Lestadiolaisuuden lisäksi ihmisiä sitoo kirkkoon perinteistä kiinni pitäminen. Vt. kirkkoherra Raimo Kytölä määrittelee seurakunnan pappiskannan olleen liberaali–konservatiivi-akselin konservatiivisesta päästä.

– Ei tänne Perhon periferiaan taida nämä muutoksen tuulet vielä puhaltaa. Ei ole mitään muutosta nähtävillä.

Hän arvioi, että valittu linja vaikuttaa kirkossa pysymiseen.

– On tahdottu pysyä pyhän Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaisessa uskossa. Ehkä se kantaa kuitenkin pitkällä tähtäyksellä parasta hedelmää.

Kirkosta eroamiset eivät näy Perhossa millään tavalla.

– Ei ole tänne asti tullut buumi, sanoo vt. kirkkoherra Kytölä.

Avaa kuvien katselu

Perhossa seurakunta on kirkkoherran mukaan myös aktiivinen. Vapaaehtoisia löytyy niin diakoniatyöhön kuin lähetystoimintaan. Mukana on sekä lestadiolaisia että muita seurakuntalaisia. Yksi yhteen eivät kirkkoon kuuluminen ja toimintaan osallistuminen toki mene.

– Mutta voi olla tyytyväinen ja kiitollinen, kun ajattelee kaikkiaan Suomen kirkon osallistumista ja tilannetta, sanoo Raimo Kytölä.

Kodeissa pidetään lähetysiltoja, samoin monesta kaupunkiseurakunnasta jo kadonneet kinkerit ovat tärkeä perinne: tammi–maaliskuussa pidetään kylillä noin viidettoista kinkerit. Hautajaiset ovat suuria ja vanhanmallisia.

Perhossa järjestetään myös kyläkirkkoja eli jonkin tietyn kylän jumalanpalveluksia, jolloin palvelutehtävissä on kyseisen kylän väkeä. Viime sunnuntaina yhden kylän järjestämässä kirkkopyhässä oli mukana yli 70 henkeä.

Toisaalta lestadiolaisilla on paljon myös omia tilaisuuksia, mikä näkyy pääkirkon penkeissä:

– Kyllä kirkkoon sunnuntaisin jumalanpalveluksiin silti enemmänkin mahtuisi, naurahtaa Kytölä.

Perholainen Jorma Kinnunen käy kirkossa lasten juhlissa ja jouluna. Silloin talo on usein täynnä. Perhon vahva luterilaisuus ei ole hänelle silti yllätys, eikä hän näe siinä mitään kielteistä.

– Ei se näy mitenkään erityisesti, kukin taaplaa tyylillään. Tietysti jos seuraamaan rupeaisi, niin se näkyisi, arvioi Kinnunen.