Räsähdys. Se on korvia huumaava.
Sirpaleet kilahtelevat lattialle, kun omakotitalon pesuhuoneen kolmikerroksinen ikkuna isketään rikki. Perheen äiti Susanna on ollut lukemassa kirjaa viereisen takkahuoneen sohvalla. Hän ampaisee pystyyn sekunnin sadasosassa.
Nainen pinkoo kohti lastenhuonetta. Siellä nukkuu kaksi hänen pientä tytärtään.
– Joku tulee, joku tulee, Susanna huutaa miehelleen, joka on talon toisella puolella omissa puuhissaan.
Sydän takoo niin, että se tuntuu puskevan suoraan rintakehästä ulos. Kun Susanna saa lapsensa kanssaan vessaan lukkojen taakse, hän ottaa puhelimen käteen ja näppäilee tärisevillä sormilla 112.
– Apua, meille murtaudutaan.
Näin kävi eräälle pohjoispohjalaisperheelle tänä vuonna, ihan tavallisena arki-iltana. Emme kerro tässä jutussa Susannan toiveesta perheen sukunimeä tai tarkkaa asuinpaikkakuntaa, koska murrosta epäilty on vapautettu tutkinnan ajaksi.
"Kuin asunto olisi raiskattu"
Suomessa tapahtui viime vuoden aikana poliisin tilastojen mukaan yhteensä 2 413 asuntomurtoa tai murron yritystä asuttuihin asuntoihin. Poliisihallituksesta kerrotaan, että asuntomurtojen määrä on jopa kaksinkertaistunut verrattuna esimerkiksi kymmenen vuoden takaiseen.
Poliisitarkastaja Jyrki Ahon mukaan yksi selittävä tekijä tähän on se, että ulkomaalaiset rikollisjengit ovat alkaneet liikkua Suomessa.
– Rajat ylittävällä rikollisuudella on suuri vaikutus tähän tilanteeseen. Vapaa liikkuvuus on EU:ssa yksi keskeinen periaate. Se helpottaa suomalaisten liikkumista, mutta samalla mahdollistaa myös rikollisten kulkemista, Aho selventää.
Ahon mukaan karkeasti arvioiden puolet murroista ovat ulkomaalaisten ja puolet suomalaisten tekemiä.
Vaikka asuntomurtojen määrä on pitkällä aikavälillä lisääntynyt, parina viime vuonna murrot ja niiden yritykset ovat olleet vähenemään päin. Syitä tähän voi poliisitarkastajan mukaan olla useita. Esimerkiksi moni aktiivisesti murtorikoksia tekevä saattaa parhaillaan olla suorittamassa vankeusrangaistusta.
Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos tunkeutuja olisi päässyt sisälle asti.
Susanna
Tyypillisimmin murrot tapahtuvat päiväsaikaan, kun asunnonomistajat ovat poistuneet töihin.
Jyrki Aho pitää varsin harvinaisena sitä, että asuntoon yritetään murtautua silloin, kun talon asukkaat ovat itse paikalla, kuten Susannan perheen tapauksessa kävi. Sitäkin kuitenkin sattuu.
Aho kertoo, että näissä tapauksissa murtautuja on usein ollut sekavassa tilassa.
– Sitäkin on tapahtunut, että asunnon ovet ovat jääneet lukitsematta, ja talossa on käyty yöaikaan, kun perhe on ollut nukkumassa. Jopa asukkaiden koira on voitu siirtää murron ajaksi kaikessa hiljaisuudessa toiseen huoneeseen.
Pitkään poliisityötä tehneenä Aho on nähnyt, kuinka rankkaa on, kun ihmisen turvapaikkaan, omaan kotiin murtaudutaan.
– Joku on kuvaillut, että se tuntuu kuin oma asunto olisi raiskattu. Osa ihmisistä on joutunut murron jälkeen myymään kotinsa pois päästäkseen traumasta yli.
Arkirutiinit menivät uusiksi
Pohjoispohjalaisperheen tapauksessa murto jäi lopulta vain yritykseksi.
Perheen isä sai häädettyä sekavasti käyttäytyneen tunkeutujan tiehensä, ja poliisit nappasivat tuntomerkkeihin sopivan paikkakuntalaisen miehen nopeasti tapahtuneen jälkeen. Talon ulkopuolelta löydetyt jäljet täsmäsivät miehen käyttämiin kenkiin.
Tunnelma kotona on yhä jännittynyt ja kireä.
Susanna
Painajainen ei kuitenkaan loppunut siihen. Susannan mieleen palaa toistuvasti esimerkiksi se silmitön meteli, joka hänen ja lasten korviin kantautui, kun murtautuja ja hänen miehensä ottivat huutaen yhteen.
– Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos tunkeutuja olisi päässyt sisälle asti.
Nyt kukaan ei onneksi loukkaantunut, vaan tilanteesta selvittiin rikkoutuneilla ikkunoilla, ovilla ja huonekaluilla. Perheen maksettavaksi rytäkästä lankeaa kotivakuutuksen noin 600 euron omavastuuosuus.
Erityisen kova paikka murtoyritys on ollut lapsille, jotka säikkyvät nyt kotona kaikkia ääniä ja haluavat jatkuvasti olla mahdollisimman lähellä vanhempiaan. Unet ovat olleet koko perheellä vähissä, ja turvaa on haettu nukkumalla porukalla samassa sängyssä.
Aiemmin itsestäänselvät arkirutiinit eivät enää sujukaan helposti.
– Esimerkiksi ennen viettämämme pitkät saunahetket ovat kutistuneet hyvin lyhyiksi. Yritämme tietenkin palata normaaliin arkeen, mutta tunnelma kotona on luonnollisesti yhä jännittynyt ja kireä, Susanna suree.
Hyvin ikävältä tuntui yksi myrskyinen yö, jolloin tuuli vinkui nurkissa ja sade hakkasi ikkunoita. Silloin pihalla pomppineiden jänisten töminäkin sai Susannan hengityksen kiihtymään.
Välttelyllä ei pääse pitkälle
Pelko on traumaattisen kokemuksen jälkeen inhimillinen, normaali tunne.
Kriisipsykologi Soili Poijula kertoo, että ongelmat juuri nukkumisen ja rauhoittumisen kanssa ovat trauman kohdatessa tavanomaisia. Omia tunteita on vaikea hallita, kun synkät mielikuvat valtaavat ajatukset. Pelon tunne leviää.
Susannan perhe on ollut tapahtuneen jälkeen sinnikkäästi kodissaan, vaikka varsinkin lapsista on tuntunut, että sinne ei huvittaisi mennä. Poijula pitää tätä toimintatapaa oikeana.
– Välttely on huono selviytymiskeino. Parasta on altistaa itsensä sille, mikä on muuttunut pelottavaksi mutta ei oikeasti ole vaarallinen, hän sanoo.
Pelon lisäksi Susannan sisällä on herännyt valtava vihan tunne. Viha siitä, kuinka joku kokee oikeudekseen aiheuttaa muille vahinkoa. Ja erityisesti siitä, että lapset joutuvat pelkäämään.
Vyyhdin selvittämiseen perhe on saanut apua esimerkiksi koulukuraattorilta, joka on tavannut tyttäriä. Kotona asiasta on puhuttu paljon. Susanna on myös huomannut, että toinen lapsista on purkanut tuntemuksiaan kirjoittamalla niitä ylös.
Psyykkisellä ensiavulla kohti toipumista
Kriisipsykologi Soili Poijula kertoo, että perheenjäsenten oireilun tulisi tällaisessa tapauksessa vähentyä merkittävästi viimeistään kuukauden kuluttua tapahtuneesta.
Mikäli niin ei käy, hän suosittelee hakemaan apua traumakeskeisestä kognitiivisesta psykoterapiasta. Poijulan mukaan tehokasta trauman kriisihoitoa ja traumapsykoterapiaa on nykyisin mahdollista saada, jos sitä osaa vaatia.
Psykologi pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että kriisin kohdanneet saisivat asiantuntevaa psyykkistä ensiapua. Tällöin traumaattisen tapahtuman vaikutus ei pääsisi alkujaankaan syvenemään liikaa.
Lapsiperheissä tämä on hyvin olennaista: aikuisen pitää päästä itse rauhoittumaan, ennen kuin hän pystyy auttamaan jälkikasvuaan.
Tämä koti on meille yhä rakas, mutta miten nopeasti pystymme taas nukkumaan täällä levollisesti?
Susanna
Soili Poijula heittää palloa myös suoraan esimerkiksi poliiseille ja pelastustoimelle.
– Ensilinjan auttajien kuuluu käyttäytyä rauhallisesti, kuunnella rikoksen uhreja ja ohjata heidät hakemaan jatkoapua oikeista paikoista.
Susannan mukaan heidän tapauksessaan poliisit eivät huomanneet kertoa, mistä apua saa, mutta tuttavapiiristä löytyi onneksi alan osaamista.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Aho tunnistaa psyykkisen ensiavun tärkeyden ja sanoo myös, että sitä painotetaan poliisien koulutuksessakin paljon.
Susannan perheen arki on keikahtanut murtoyrityksen takia päälaelleen, ja nyt pitää opetella elämään uudelleen.
– Tämä koti on meille yhä rakas, mutta milloin pystymme taas nukkumaan täällä levollisesti? Sitä en kyllä tiedä.
Lue lisää:
Tuhannen murron mies Kake: ”Naurattaa nämä hälytinfirmojen mainokset, sisään pääsee aina”
Poliisi varoittaa: tyhjäksi jäänyt koti kannattaa pitää asutun näköisenä