TV2 esittää sunnuntaina Valioliigan ottelun Chelsea–Manchester United kello 18.15 alkaen.
Kello on 17 lauantai-iltana suomalaisessa kodissa 1970-luvulla. Viikonvaihde on alkanut. Ehkä on leivottu pullaa. Myöhemmin mennään saunaan. Nyt istutaan kuitenkin visusti television ääreen katsomaan jalkapallon Englannin ensimmäisen divisioonan ottelua. Aulis Virtanen selostaa.
– Mustavalkoruuduissa Nottingham Forest pelaa vasemmalta oikealle. Sillä on vaaleat housut ja tumma paita, Virtanen sanoo ja vetää pitkät henkoset savukkeestaan.
– Manchester Cityllä on vaalea paita. Se pelaa oikealta vasemmalle.
TV2 alkoi esittää Englannin pääsarjan pelejä 1960- 1970-lukujen vaihteessa. Seuraavien vuosikymmenten ajan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yleisradioyhtiöt tekivät yhteistarjouksen pelien lähetysoikeuksista. Otteluita katsottiinkin lauantai-iltaisin siis kaikissa Pohjoismaissa, kuten norjalaiskirjailija Karl-Ove Knausgårdin teoksistakin voi lukea.
Suomessa Virtasen selostus ja yleisön veikkausinnostus takasivat yhdessä sen, että liigalähetyksistä muodostui kulttituote.
– Uskon, että jalkapalloperheissä se oli jonkinlainen viikon vaihteen huippuhetki, Yleisradion klassikkotoimittaja Anssi Kukkonen arvioi.
– Aulis Virtanen oli legendaarinen jalkapalloselostaja. Hän oli erittäin rauhallinen. Poltteli tupakkaa, veteli välillä henkisauhuja selostuksen välissä, Kukkonen muistelee vuonna 2006 kuollutta ystäväänsä.
– Hän ei huutanut eikä räyhännyt, mutta oli asiantuntija. Niitä oli otteluita kiva katsella.
TV2 synnytti Suomeen Liverpool-fanien sukupolven
Vuonna 1992 Valioliiga korvasi ykkösdivisioonan Englannin jalkapallon pääsarjana. Samana vuonna TV2:n otteluita alkoi selostaa Antero Mertaranta kommentaattorinaan Jukka Rönkä. Röngälle Yleisradion näyttämät ottelut olivat oleellinen osa lapsuutta ja nuoruutta.
– Ensimmäinen ottelu, joka kolahti, ja jonka ihan oikeasti muistan, oli vuoden 1972 FA Cupin finaali, jossa Arsenal, jota puolittain kannatin, hävisi Leedsille 0–1, Rönkä muistelee Arsenal-faniutensa alkuaikoja.
Rönkä ei ole kannattajuutensa kanssa yksin. Juuri Yleisradion esittämät ottelut selittävät sen, miksi Suomessa ja muissa pohjoismaissa on niin paljon esimerkiksi 1980-luvun menestysseuran Liverpoolin kannattajia.
Rönkä näkee, että englantilaisen jalkapallon seuraaminen saapui Suomeen kolmessa aallossa. 1950-luvun alussa nuoret miehet innostuivat vakioveikkaamisesta ja seurasivat ykkösdivisioonaa muun muassa Veikkaaja-lehden sivuilta.
– Kun Yle alkoi näyttää -60–70-luvun taitteessa Englannin liigan otteluita, tuli toinen aalto, Rönkä analysoi.
Kolmas aalto läikähti 90-luvulla, kun Mestarien liigan pelit alkoivat näkyä Suomessa, ja televisioitujen pelin määrä kasvoi.
Virtanen oli tärkeä selostaja myös Röngälle. Turkulaisen toimittajalegendan tarinaan kuuluu monta hauskaa käännettä.
– He eivät saaneet kokoonpanotietoja, ennen kuin Ruotsin rinnakkaislähetys kertoi ne kuulokkeisiin. Kokoonpanot saatiin yleensä, kun 15 minuuttia oli pelattu, Rönkä muistelee.
Kerran Britteinsaarten oikullinen sää aiheutti sen, ettei alun perin suunniteltua peliä voitukaan esittää. Sen sijaan televisioitiin, kaikkien yllätykseksi, Crystal Palacen ja Grimsbyn välinen divaripeli. Kaiken hyvän lisäksi Grimsby lainasi Palacen vieraspaitoja.
– Katsoin sen pelin. Varttitunnin Virtanen oli ihan ulapalla, että mikä peli se oli, Rönkä nauraa.
Turussa asunut Virtanen selosti pelejä ensin Pasilasta ja myöhemmin Tohlopista. Vain kaksi kertaa hän lensi paikan päälle Englantiin. Rönkä tietää toisesta kerrasta hupaisan käänteen vuodelta 1976. Maaotteluiden takia ykkösdivisioonan peli, johon Virtaselle oli hankittu selostuspaikka, oli peruttu. Virtanen joutui selostamaan sen sijaan alemman sarjan ottelua, jossa pelasi Millwall.
– Koko lähetyksen hän harmitteli sitä, Rönkä hymyilee nostalgisesti.
Kenties juuri tämä sattumalta esitetty peli teki ulkoasiainministeri Timo Soinista (S) Millwallin kannattajan.
Verisuihku räjähti selostuskopin seinään
Omanlaisensa kulttituotteen muodostivat Röngän ja Mertarannan selostamat ottelutkin 1990-luvulla. Valioliiga oli tuohon aikaan Suomessa hyvässä nosteessa.
– Mertsi oli ilmiömäisen hyvä selostaja. Hän oli kreisi, uudenlainen ääni, Rönkä kehuu.
Monet katsojat muistavat, että pelien kommentointi lähti kaksikolta ajoittain lapasesta. Syynä oli, että molemmat yrittivät saada toisensa repeämään nauruun.
– Pelleilimme lähetyksen kulisseissa. Mertsi onnistui paremmin kuin minä. Monesti oli pakko lähteä pois studiosta, Rönkä muistelee.
Nauramisen takia selostukseen tuli välillä minuuttien pituisia katkoja. Pisin niistä sattui, kun Evertonia kannattanut, ottelutulosten raportoimisesta vastannut toimittaja nousi penkiltään tuulettamaan Duncan Fergusonin tekemää maalia. Sitten hän istui ohi tuolistaan.
– Pienessä selostuskopissa jätkän jalat näkyivät Mertsin sylissä. Radio oli säpäleinä, Rönkä nauraa lämpimästi.
Naurun pidätteleminenkään ei aina ollut viisas valinta. Kerran Rönkä sitä tosissaan yritti. Sitten kroppa petti.
– Minulta lensi nenästä verta hirveällä räjähdyssuihkulla seinään.
Suomalaisista jalkapallokansaa
Ylen televisioimat Valioliiga-pelit päättyivät kevääseen 1998, Evertonin ja Tottenhamin väliseen otteluun. Pohjoismaiden yleisradioyhtiöt laittoivat tuolloin tapansa mukaan tarjouksen sisään Norjan "öljyrahalla" ryyditettynä. Sillä ei kuitenkaan päästy enää edes jatkokeskusteluihin.
Maksukanavien valtakausi oli alkamassa. Seuraavalla kaudella TV2 näytti enää Englannin divarin ja Skotlannin liigan otteluita. Se kokeilu jäi vuoden mittaiseksi.
– Se kausi oltaisiin voitu jättää vaikka selostamatta. Se oli aika väsynyttä, Rönkä arvioi.
Kaiken kaikkiaan hän pitää TV2:n lähetysten merkitystä suurena suomalaiselle jalkapallokulttuurille – olipa selostajana Aulis Virtanen tai Antero Mertaranta. Arvokisojen välillä Englannin liigan ottelut olivat varsinkin 1970- ja -80-luvuilla ainoita Suomessa säännöllisesti televisioituja jalkapallopelejä.
– Jalkapalloa alettiin kasvattaa umpihankeen 1970-luvulla. Kulttuuri kehittyi pikkuhiljaa. Suomesta alkoi kasvaa jalkapallokansaa, Rönkä sanoo.