Vielä 90-luvulla kaupunkeja johdettiin kuin teollisia tuotantolaitoksia.
Infrastruktuurin piti vastata karkeasti ihmisten tarpeisiin. Tarvittiin kaikille kaupunkilaisille asuntoja, työpaikkoja ja palveluita. Isolla kynällä ja sen kummemmin yksilöitä miettimättä.
Tällä aikakaudella kaupunkien kehittäminen tarkoitti sitä, että betonidemarit suunnittelivat liikenteen runkolinjoja ja uusia asuinalueita, massojen asuttamiseen ja liikuttamiseen.
Lopulta luovan talouden salaperäinen mekanismi rakentaisi uuden ja menestyvän kaupunkiseudun ytimen
Viisitoista vuotta sitten tapahtui jotain käänteentekevää. New Jerseystä kotoisin oleva kaupunkitutkija Richard Florida uskoi löytäneensä ohituskaistan tulevaisuuteen. Hän väitti, että kaupunkien hyvinvoinnin määrää tietty uudenlainen yhteiskuntaluokka. Tämä uskomus muutti kaikki suuret kaupungit.
Florida nimittäin väitti, että "luova luokka" – eli yrittäjät, taiteilijat, muotoilijat, teknologiatyöntekijät ja muut tietotyöläiset – saa aikaan talouskasvua siellä, missä asuu.
Heidän suvaitsevaisuutensa, joustavuutensa ja epämuodollisuutensa ikään kuin liuottaa kaupunkien teollisen tuotannon jäykät rakenteet ja korvaa työpaikoilla ja lähiympäristöillä, jotka houkuttelivat enemmän nuoria osaajia. Ja katso: kohta kansainväliset investoinnit ja yritykset säntäävät luovan luokan perässä.
Tämä oli merkittävä muutos. Ennen luultiin, että ihmiset seuraavat työpaikkoja ja pääomia, nyt kaikki olikin toisin. Ensin tulevat ihmiset, joita seuraavat työpaikat.
Maineensa huipulla Florida teki niin sanotun gay-indeksin. Sen mukaan alueen "homoseksuaalitiheys" selittää suoraan sen taloudellista kasvua. Niinpä tietyn ihmisryhmän – luovan luokan – suosiminen ei ole epäreilua.
Luova luokka on myös tuhoava luokka.
Luova luokka ei tullessaan ainoastaan kasvata taloutta, vaan se muuttaa koko kaupungin kulttuuria ja sen asukkaiden arvoja avoimemmiksi. Luovia kaupunkeja pyörittää teknologia, suvaitsevaisuus ja korkea osaaminen.
Kaupunkien kehittämisen valtasi uusi ortodoksia. Kaupunkien tehtävänä ei ollutkaan enää tuottaa palveluita asukkailleen, vaan houkutella luovaa luokkaa.
Luovaa luokka houkutellaan tapahtumilla, kahviloilla, kävelyetäisyydellä olevilla julkisilla palveluilla, hyvin käytettävällä kaupungilla, jossa on rosoa ja toleranssia.
Jos hiipuvat teolliset kaupungit halusivat selviytyä, niiden oli avattava viileitä baareja, nuhjuisia ja kauniita kahviloita ja lisättävä osallistuvaa taidetarjontaa.
Nämä taasen houkuttelevat nuoria, koulutettuja ja suvaitsevia asukkaita. Lopulta luovan talouden salaperäinen mekanismi rakentaisi uuden ja menestyvän kaupunkiseudun ytimen. Pääsisimme oikotietä jälkiteolliseen tulevaisuuteen.
Ja kaupungit todellakin muuttuivat. Lähes täydellisesti Richard Floridan teorian mukaisesti.
Nykyään on erittäin vaikeaa löytää suurta kaupunkia, jossa ei olisi startup-keskittymää, yhteistyöskentelytilaa, artistien omistamia gallerioita, ykköstason kulttuuri-rakennusta, kansainvälistä festivaalia sekä alkuviinibaaria usein vielä satojen metrien päässä toisistaan. Juuri näillä alueilla kansainväliset osaajat haluavat asua!
Tämä kaikki on tavallaan totta, mutta vain toinen puoli tarinasta. Se unohtaa luovan tuhon. Luova luokka on myös tuhoava luokka.
Luovan luokan nuoret olivatkin vain rikkaiden ja hyvinkoulutettujen perheiden lapsia, joilla on globaalit työmarkkinat
Luova luokka tuhoaa yhtenäiset työmarkkinat. Luovan luokan kehittämät teknologiat tuhoavat nopeammin työpaikkoja kun luovat uusia. Erikoistuminen ei toimikaan kaupungin taloudellisena strategiana automaation aikana. Yhteen alaan tarraaminen juuri asettaa seudun haavoittuvaiseksi automatisoinnille.
Luova luokka tuhoaa myös asuntomarkkinat. Hyvätuloisen ja rikkaan luovan luokan suosiminen on johtanut siihen, että entisillä keskiluokalla ei ole varaa asua kaupunkien keskustoissa.
Niinpä kohtuuhintainen asuminen on nyt kaikkien ”floridalaisten” luovien kaupunkien strategioissa. Tässä on kaupunkien kilpailukyvyn uusi paradoksi: Ollakseen kilpailukykyinen, kaupungista tulee liian kallis asua keskiluokalle, saati pienituloisille.
Luova luokka on tuhonnut myös uskon kasvuunsa. Ei meistä kaikista tullutkaan suvaitsevia tietotyöläisiä. Nyt Suomessa kasvaa lähinnä rakentaminen, finanssi- ja julkinen sektori. Eli odotukset tulevaisuuden kasvusta kasvavat ja kasvattavat taloutta.
Richard Florida onkin myöntänyt, että ei mitään luovaa luokkaa olekaan. Tarkemmin aineistoaan tarkasteltuaan hän myöntää, että luovan luokan nuoret olivatkin vain rikkaiden ja hyvinkoulutettujen perheiden lapsia, joilla on globaalit työmarkkinat. Luovan luokan kaupunkistrategia onkin tehnyt rikkaista entistä rikkaampia.
Helsinki on kenties maailman paras esimerkki luovan luokan strategian onnistuneesta toimeenpanosta. Vielä 90-luvulla se oli harmaa ja tylsä kaupunki, josta matkattiin Tukholmaan, Berliiniin, Lontooseen tai avautuvaan itäblokkiin rosojen ja toleranssin perässä.
Sitten teollisuuden taakseen jättämät punatiilirakennukset valtasi luova luokka.
Uuden kaupunkitalouden lähtökohtana pitää olla koko inhimillisen pääoman reilu ja fiksu käyttöönotto
Nyt Helsingissä on maailman parhaimmistoon kuuluva yöelämä. Startup-teknologiakulttuuri. Ravintolatarjonta. Paahtimoskene. Olutharrastaja pärjää täällä hyvin. Huippuosaamista löytyy kaikilta aloilta. Suvaitsevaisuutta ei tarvitse etsiä. Tänään kaupunkimme tapahtumiin matkustetaan ympäri maailmaa roson ja toleranssin perässä.
Samaan aikaan automaatio panee puolet kaupunkimme työpaikoista uusiksi seuraavan 10–20 vuoden aikana. Luovan luokan tuoma työpaikkojen kasvu ei ole merkittävää, kenties jopa päinvastoin, se on automaation ansiosta jopa negatiivista. Asumisen hinta pääkaupunkiseudulla taas on yhtä kova kuin sen ravintolatarjonta.
Olemme siis uuden kaupunkitaloudellisen ortodoksian edessä. Se ei enää voi perustua erikoistuneeseen ja korkea-arvoiseen työhön, vaan sen pitää kohdistua kaikkiin kaupunkilaisiin. Ei tiettyyn luokkaan.
Uuden kaupunkitalouden lähtökohtana pitää olla koko inhimillisen pääoman reilu ja fiksu käyttöönotto, ei vain erikoistuneiden ja hyvintienaavien työntekijöiden verottaminen, jotta saadaan syrjäytynyt enemmistö hoidettua.
Luova luokka. Olit liian hyvä ollaksesi totta.
Roope Mokka
Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, joka uskoo, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa. Mokka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä ja on toinen sen perustajista.