Tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista ei voi huokailla: Onpa tavanomaista, onko tylsempää listaa nähty?
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraati latasi täydeltä laidalta - kuuden ehdokkaan joukkoon pääsi kolme kokeellista romaania. Eivätkä loputkaan edusta mitään perinteistä epiikkaa.
Raadin rohkeat valinnat osoittavat, että Suomessa tehdään monipuolista kirjallisuutta. Täälläkin osataan kokeilla ja revitellä. Ja nyt kokeellinen kirjallisuus pääsee parrasvaloihin.
Uusien tyylien esiin nostaminen on virkistävää.
Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-ekstra on hervoton pläjäys. Lukijaa viedään kuin pässiä narusta. Vaikka kuinka yrittää olla tarkkana, niin yhtäkkiä huomaa olevansa aivan eksyksissä, täysin väärällä rivillä ja sivulla. Harhautus ei kuitenkaan ole pelkkää lukijan kiusaamista, sillä se ohjaa kirjan aiheeseen: Miten kielellä manipuloidaan ja vaikutetaan. Miten erottaa totuus valheesta, fakta fiktiosta? Mitään leppoisaa iltalukemista kirja ei ole, mutta se antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Myös Miki Liukkosen jättimäinen romaani on hengästyttävä. Siinäkin muoto tukee sisältöä. Lähes 150 fiktiivisen henkilön kanssa lukija on aivan pyörällä päästään. Detaljit vyöryvät. Osuvat havainnot seuraavat toinen toistaan. Tuntuu kuin olisi infoähkyssä. Ja juuri sitä Liukkosen kirjassa on kyse. Miten digitalisaatio ja jatkuva itsensä päivittäminen netissä ajavat meidät neuroosien partaalle.
Juha Hurme on aivan omaa luokkaansa. Kenelle muulle voisi tulla mieleen kirjoittaa ihmiskunnan synnystä ja Suomen historiasta romaani? Hän jatkaa Nyljetyistä ajatuksista tutulla sivistyslinjalla. Vinolla huumorillaan Hurme tekee kaikentietämisestä ja henkisestä sivistyksestä arkista ja leppoisaa. Pois klingemäinen jäykkyys! Hurme ei yritä kikkailla kirjan rakenteella. Hän etenee kronologisesti niin kuin historiankirjoituksen pitääkin.
Tässä vaiheessa listaa kirjakauppiaat ovat jo aivan kauhuissaan. Miten käy nousuun kääntyneen kirjamyynnin nyt, kun Finlandia-ehdokkaat ovat tällaisia vaikeita tapauksia? Finlandia-voittajalla ja -ehdokkailla on suuri vaikutus joulun kirjamyyntiin. Se on jo selvää, ettei tämän vuoden voittaja tule olemaan Ulla-Lena Lundbergin Jään kaltainen koko kansaan uppoava menestys.
Ehkä Pohjois-Suomi pelastaa kirjamyynnin, sillä ehdokkaissa on peräti kaksi pohjoiseen sijoittuvaa romaania.
Tommi Liimatan mieskirja kuvaa kolmen sukupolven elämää jossain pohjoisessa. Samoin Hanna Haurun Jääkansi sijoittuu samanlaiseen maisemaan. Liimatalla ja Haurulla on molemmilla omanlainen tyylinsä kirjoittaa. Miehistä kirjoittava Liimatta kuvaa henkilöitään lämmöllä, kun taas Haurun teksti on inhorealismia parhaimmillaan.
Toimittaja, kriitikko Aleksis Salusjärven johdolla toiminut ilmeisen rohkea raati, teki kuitenkin yhden asian perinteisesti. Mukaan pääsi yksi esikoiskirjailija. Cristina Sandun romaani peilaa erinomaisesti nykyistä monikulttuurista Suomea. Kirjassa kulkevat jouhevasti rinnakkain suomalainen ja romanialainen kulttuuri.
Tänä vuonna mukaan ei päässyt yhtään ruotsiksi kirjoitettua romaania. Myös Suomen 100-vuotiseen historiaan liittyvät romaanit jätettiin tyystin huomiotta. Jatkosota-extraa ei voi nimestä huolimatta luokitella siihen ryhmään. Juha Hurmeen Niemi päättyy Suomen sotaan, josta on vielä pitkä matka itsenäisyyteen.
Elisabeth Rehnillä tulee olemaan vaikea tehtävä, kun hän joutuu valitsemaan omasta mielestään parhaan näistä kuudesta hyvin erilaisesta romaanista.