Sotilaiden omat kamerat taltioivat Suomen sodista todellisuuden, joka ei kelvannut virallisiin kuviin – tutkija: "Hyvin rajua huumoria"

Piippalakkinen neuvostosotavanki polttaa rennosti tupakkaa tiedotuskomppanian (TK) valokuvaaja Pauli Jäniksen kuvassa Rukajärvellä jatkosodan asemasotavaiheessa vuonna 1942.

Kuva edustaa Suomen armeijan virallista kuvausta toisen maailmansodan ajalta, esittelee VTT, tietokirjailija Olli Kleemola. Vastaavanlaisia kuvia käytettiin Saksassa rotupropagandaan. Suomessa viholliskuvaa rakennettiin Kleemolan mukaan eri tavalla: meillä viholliseen oli jopa humoristinen ote.

– Tiedän muutamia otoksia, missä on kuvattu venäläisiä sotavankeja, jotka monipäiväisten mottitaistelujen jälkeen soittelevat iloisena haitaria ja kuvateksti on, että ryssä on luonnonlapsi. Venäläinen kuvattiin jonkinlaisena koomisena hölmönä, joka oli suomalaiselle soturille helppo vastustaja.

Avaa kuvien katselu

Olli Kleemola on tutkinut viime vuonna tarkastettua Valokuva sodassa -väitöskirjaansa varten laajan aineiston SA-valokuva-arkiston kuvia sekä yksityisten sotilaiden ottamia kuvia. Kleemolalla itsellään on myös yksi Suomen laajimmista sotahistoriakokoelmista, johon kuuluu rintamapuhdetöitä ja paperidokumentteja, kuten propagandalehtisiä ja valokuvia noin 15 000 kappaletta.

– Kiinnostuin sotahistoriasta jo kymmenvuotiaana isoisän kertomusten ja hänen tekemiensä puhdetöiden kautta. Myöhemmin ajattelin, että sotavalokuvat kertovat parhaiten sodan ajasta.

Sotastrategisesti virallisissa kuvissa haluttiin luoda kuva suomalaisesta sotilaasta urheana ja moraalisesti vahvana soturina. Sotilaiden omat kuvat sen sijaan kertovat pelosta ja sen hallinnasta. Miehet turvautuivat hyvin rajuun huumoriin säilyttääkseen järkensä sodan kauheuksien keskellä.

– Sotilaiden omissa kuvissa näkyy, miltä ihminen näyttää jäätyään palavan auton vangiksi tai miltä näyttävät ihmissyönnin jäljet, kuvailee tietokirjailija Olli Kleemola.

Yhdessä kuvassa suomalaiset sotilaat poseeraavat kaatuneen neuvostosotilaan äärellä kiväärit kädessä. Kuvatekstissä "kaaretusta vanjasta" puhutaan kuin suurriistasta.

– Vihollisesta on tullut eläimen kaltainen. Nämä epäviralliset triumfi- ja metsästyskuvat näyttävät, että sotapropaganda on vaikuttanut yksittäiseen sotilaaseen.

Avaa kuvien katselu

Virallisessa TK-kuvauksessa tällaista ei haluttu näyttää, sillä kotirintamalle haluttiin osoittaa, että suomalainen sotilas pysyy rintamaoloissakin moraaliltaan ja sivistystasoltaan korkeana.

Kleemolan mukaan TK-kuvissa on kyllä otoksia esimerkiksi lapsi- ja naisuhreista neuvostoliittolaisten partisaanien iskettyä lappilaisiin kyliin. Niitäkään ei kuitenkaan koskaan tarkoitettu julkisuuteen.

Osa näistä kuvista on julkaistu SA-arkistossa. Kaikista julmimmat kuvat ovat Kleemolan mukaan Sotamuseon arkistossa, mutta myös niitä pääsee halutessaan katsomaan.

Avaa kuvien katselu

Puolustusvoimien arkistoissa on liki 200 000 kuvaa viime sodista. Suurin osa kuvista syntyi jatkosodan hyökkäysvaiheessa, jolloin oltiin kovaa vauhtia tekemässä Suur-Suomea ja liittämässä Itä-Karjalaa Suomeen ja menossa eteenpäin voitokkaan Saksan rinnalla.

Kun poliittinen tilanne muuttui, nämä kuvat joutuivat käytännössä paitsioon. Niistä ei voinut löytää ikonia uudelle tilanteelle.

Kleemola sanoo suomalaisten eläneen huomaamatta vuosikymmeniä propagandakuvien luomassa kuvassa sota-ajasta. Vanhanaikainen sotahistorian kertomus on hallinnut virallisten kuvien avulla sotavuosista lähtien aina 90-luvun lopulle saakka.

Valokuvaaja, elokuvaohjaaja Matleena Jänis on pohtinut samaa teemaa käydessään läpi isoisänsä TK-kuvaaja Pauli Jäniksen ja isosetänsä Tuttu Jäniksen 8 000 sotavalokuvan arkistoa.

– Kamera oli sellainen ase, joka tähdättiin ihmisten mieliin ja mielikuviin. Suurin osa Jäniksen veljesten kuvista on tarkoitettu julkaistaviksi ja ovat oman aikansa propagandakuvia, pohtii Matleena Jänis.

Kuvat kertovat olosuhteista rintamalla, sotilaiden arjesta ja ihmisten elämästä Itä-Karjalassa. Karjalaisväestöstä otetut kuvat ovat romanttisia ja ovat muodostaneet meille ikonisen kuvan Karjalasta, kuvailee Jänis.

Asemasodan pitkinä vuosina TK-kuvaajat saattoivat saada päämajasta kiukkuisia viestejä. Ei sopinut kuvata aina vain puhdetöitä ja rintamaurheilua, vaan toimintaakin piti olla. Niinpä oli tavallista, että kuvia lavastettiin.

– Yksi TK-kuvaaja on kertonut, että hän heitteli kantopommeja veteen, että saatiin näyttävää filmiä, kun muka vihollisen tykistökeskitys osui johonkin lampeen tai järveen, Kleemola kuvailee.

Sotavalokuvia tutkivan taidehistorioitsija Marika Honkaniemen mukaan on arvioita, että jopa 10–15 prosenttia kaikista suomalaisista TK-valokuvista on lavastettuja ja lähes kaikki taistelutilanteita kuvaavat kuvat olisivat lavastettuja.

Avaa kuvien katselu

Honkaniemen näkemys on, että TK-valokuvia ei kuitenkaan ole otettu pelkästään propagandatarkoituksessa, vaan myös tulevaisuuden tutkimusta ja kansatieteellistä tutkimusta varten.

– Karjalan väestön kuvaaminen oli yksi tapa perustella, miksi sotaa jatkettiin aikaisempien rajojen yli. Haluttiin perustella, että karjalaiset ovat heimokansaa ja siten sota oikeutettua, pohtii Honkaniemi.

Olli Kleemolan mukaan meillä ei kuitenkaan ole kokonaisuutena toisesta maailmansodasta yksittäistä vahvaa ikoniksi muodostunutta kuvaa. Yhtenä esimerkkinä Kleemola mainitsee kuitenkin kuvan, joka on otettu Lapin sodan lopulla. Siinä kolmen valtion rajapyykille nostetaan Suomen lippu toisen maailmansodan päättymisen merkiksi. Tämä kuva esiintyy monessa yhteydessä.

Avaa kuvien katselu

Kleemolan mukaan tämäkään kuva ei ole yhtä vahva ikoninen kuva kuin vaikkapa amerikkalaisten kuva Iwo Jiman taistelusta tai neuvoliittolaisilla Punaisen lipun nosto Berliinin valtionpäivätalolle tai myöhempi kuva Vietnamin sodasta, jossa tyttö juoksee iho napalmin polttamana savisella kylätiellä.

– Meidän ikonimme viime sodista ja etenkin jatkosodasta perustuu fiktioon. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kansikuvan, jossa on valkoinen sotilaan silhuetti punaisella taustalla, jokainen suomalainen osaa yhdistää johonkin tilanteeseen toisen maailmansodan aikana, Kleemola miettii.

Valokuvaaja Matleena Jänis pohtii, mikä sitten on sodan todellisuus. Hän kokee, että isoisänsä TK-kuvaaja Pauli Jänis on kuvissaan löytänyt toisenlaista lähestymistä, koska oli rintamalla itse.

– Oli ehkä psykologisesti tärkeää kuvata tämäntyyppisiä kuvia, vaikka se oli puolustusvoimien määräämä tehtävä. Kuvista näkyy, että Pauli Jänis on kuvannut antaumuksella ja ihmiset kuvissa ovat hänen kavereitaan, joista osa kuoli ja osa selvisi. Sodassa on ollut monia todellisuuksia.

Kamera aseena – Jänisten rintamakuvia -näyttely on esillä VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 3.11.2017–7.1.2018.