Ajatusleikki.
Saat eteesi kurdikeittiön valmistaman aterian, lammaspataa. Kumpi mielestäsi on sille osuvampi hinta, kymmenen vai 30 euroa?
Sitten kuulet, että lähistöllä on avattu aito japanilainen ravintola sashimeineen ja tempuroineen. Söisitkö siellä todennäköisemmin lounaasi vai soveltuisiko paikka pikemminkin illalliselle?
Miksi eri kulttuurien herkut arvotetaan eri tavoin? Toisen maan ruoka mielletään polkuhintaiseksi etniseksi "mätöksi", toisen maan ateria taas on kallista ulkomaista herkkua.
Sanakirjamääritelmä etniselle ruoalle viittaa "eri kulttuurien kansallisruokiin". Termi on itsessään melko neutraali. Kansainvälinen. Mutta sanapari "etninen ravintola" herättää jo latautuneempia mielikuvia. Noutokebabia, buffetaasialaista, krapulapitsaa. Siis halpaa.
New Yorkin yliopiston ruokatutkimuksen johtaja, apulaisprofessori Krishnendu Ray on kirjassaan The Ethnic Restaurateur antanut ilmiölle nimen: makujen hierarkia. Mitä varakkaampi, menestyneempi tai voimakkaampi jokin maa on, sitä hienojakoisemmin ja vivahteikkaampana sen kulttuurin Rayn mukaan näemme.
Yhdysvalloissakin aito japanilainen ruoka mielletään arvokkaaksi. Japanilaiset kun tunnetaan siellä bisnesväkenä ja pomoina. Sen sijaan kiinalaisista siirtolaisista tulee amerikkalaisten mieleen kiinalaisten köyhät kotiolot, Ray toteaa.
Ja "köyhien ruoasta" ei haluta paljoa maksaa.
Suomessakin aihetta on selvitetty. Pääkaupunkiseudulla tehty kysely kertoo, että on ruokia, joita ei arvosteta mutta silti niitä kulutetaan paljon, kuten pikaruokaa. Toisaalta taas ihmiset kertovat esimerkiksi arvostavansa afrikkalaista keittiötä, mutta arvostus ei näy käynteinä.
Makujen arvojärjestys siis peilaa asenteitamme.
Tietyn keittiön sijoittuminen arvostuksen asteikolla on kiinni myös yleisön maun kehittymisestä ja uskalluksesta. Esimerkiksi chiliä suomalaiset ostavat kotikokkailuun jo varsin ahkerasti. Myös thairavintoloissa käydään syömässä tulista ruokaa. Silti se ei tarkoita, että ensikosketus kyyneleet nostattavan tuliseen kastikkeeseen olisi ollut rakkautta ensilusikallisella. Thaimaan mauista on opittu pitämään.
Trendikkyys vaikuttaa siihenkin, kuinka paljon rahaa olemme valmiita erilaisiin aterioihin satsaamaan. Moni maistaa ilmiöksi noussutta ruokaa, vaikka se olisi kallista.
Nyt trendit leviävät sosiaalisen median ja ruokablogien kautta. Siksi esimerkiksi ravintola-annoksen kuvauksellisuus on noussut tärkeäksi tekijäksi. Ja miltä näyttää monen kehittyvän maan ruoka? Mössöltä, koska niissä pataruoat ovat yleisiä. Ne eivät ole järin kuvauksellisia.
Sijoitus ruokakulttuurien ranking-listalla ei kuitenkaan ole pysyvä vaan se voi muuttua merkittävästi. Rayn mukaan siihen vaikuttavat ainakin siirtolaisryhmän sosiaalis-taloudellinen asema sekä rooli yhteiskunnassa.
Italialaista ruokaa pidettiin vielä muutama vuosikymmen sitten Yhdysvalloissa valkosipulinhajuisten ja kovaäänisten amerikanitalialaisten ruokana, josta kantaväestö ei halunnut paljon maksaa. Italialaistaustaisten nousu urheilutähdiksi ja yritysjohtajiksi teki myös italialaisesta ruoasta salonkikelpoista - ja arvokasta.
Suomessa monella siirtolaiskeittiöllä on vielä matkaa tyyriiden paikkojen joukkoon. Ehkä pian tulee aika, jolloin kallis nepalilaisravintola huippukokkien vetämänä ei ole täällä pelkkä ajatusleikki.
Jutussa on käytetty lähteenä mm. Turun yliopiston ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimusta "Culinary taste and the legitimate cuisines", The Guardianin artikkelia "The secret of taste: Why we like what we like" sekä The Atlanticin artikkelia "The Future Is Expensive Chinese Food".
**Lue lisää **