– Tämä on sitä marokkolaista viskiä! nauraa Hicham Daoussi.
Vaikka kahvila Stoan valtavan ikkunaseinän takana marraskuu alkaa hämärtää jo neljän aikaan iltapäivällä, pöydällinen iloisia miehiä skoolaa minttuteellä historialliselle saavutukselle. Maailmanmestaruuskisojen kesä odottaa Marokkoa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
"Atlas-vuorten leijonien" huippuhetkiä ratkaisevasta ottelusta Norsunluurannikoa vastaan käydään läpi vielä tablettikoneelta. Kun Juventus-puolustaja Mehdi Benatia täräyttää pallon maalin kattoon kulmapotkun jälkeen, koko pöytä huokaa yhteen ääneen.
– Tämä oli kyllä niin mahtava maali. Tämä oli mansikka kerman päälle, Hicham Lafzayni tunnelmoi.
– Tämä oli oikein joulupukin lahja! Että joulupukki hoitaa asiaa, nyt voitto kotiin! Daoussi hehkuttaa.
Viime viikko tarjosi kuningaskunnalle paljon ilon aiheita.
Lauantaina 4. marraskuuta Wydad Casablanca kaatoi egyptiläisen Al-Ahlin Afrikan Mestarien liigan finaalin ratkaisevassa osaottelussa 1-0.
Tiistaina maan ensimmäinen, kuningas Mohammed VI:n mukaan nimetty satelliitti laukaistiin Euroopan laukaisukeskuksesta Ranskan Guayanan Kourousta maata kiertävälle radalle.
Lauantaina 11. marraskuuta Afrikan MM-karsinnan lohko C:n voitto ja paikka kisoihin ratkaistiin Abidjanissa, Norsunluurannikon kotikentällä. Virallisen arvion mukana ottelua seurasi 32 000 katsojaa.
Maaliton tasapeli olisi taannut Marokolle paikan Venäjällä ensi kesänä järjestettävässä turnauksessa, mutta päävalmentaja Herve Renardilla oli toisenlaisia ajatuksia.
Puolen tunnin kohdalla Marokko oli latonut 2-0-loppulukemat.
– Renardin taktiikka on tuollainen, hän lähtee aina hyökkäämään, Daoussi vakuuttaa.
Marokko jäi ilman maaleja kolmessa karsintaottelussa, mutta tykitti yhteensä 11 osumaa kolmessa pelissä. Yksikään vastustaja ei pystynyt haavoittamaan puolustusta.
Maalittomat tasapelit Malia ja Gabonia vastaan eivät luvanneet paljoa, mutta syyskuussa Marokko kaatoi Malin pääkaupungissaan Rabatissa 6-0.
- Alku oli vaikea. Lopulta meillä oli luottamus päävalmentajaan ja nuoreen joukkueeseen. Marokko pelasi todella vahvasti, Lafzayni sanoo.
"Pääasia on nähdä kaikki matsit"
Marokkolaisten edellinen reissu MM-kisoihin ja vuoden 1998 turnaukseen Ranskassa päättyi katkerasti. Norjan Kjetil Rekdal osui rangaistuspotkusta 89. minuutilla Brasiliaa vastaan ja vei maalillaan joukkueensa jatkoon lohko A:sta.
Marokko oli kaatanut Skotlannin 3-0 ja pelannut tasan Norjaa vastaan. Se ei kuitenkaan riittänyt lohkokakkoseksi.
– Se olikin temppu Brasilialta. Ihan niin kuin Norja voisi voittaa heidät, Lafzayni virnistää.
– Siksi me vähän vihaamme Brasiliaa. Ja hurraamme Argentiiinalle.
Edellisten kisojen sukupolvesta jäljellä on vain joukkueen apuvalmentaja Mustafa Hadji. Joukkueen nimissä on kuitenkin kansainvälistä hohtoa: Juventuksen Benatia, Southamptonin Soufiane Boufal, Galatasaryn Younes Belhanda.
Kolmikkoa yhdistää pelitaitojen lisäksi se, että yksikään ei ole syntynyt Marokossa. Stoan kahvilan parlamentti korostaa halua edustaa vanhempien synnyinmaata.
– Pelaajat kentällä pelaavat totta kai Marokolle. Mutta mukana kulkee aina alkuperämaa, jossa he ovat syntyneet. Se on sama kuin lapsilla. On äiti ja isä, joita rakastat, mutta eri tavalla, Daoussi sanoo.
– Minä ajattelen, että vaikka on syntynyt Euroopassa, Marokko on veressä. Kun Benatia tekee maalin, hän takoo Marokon lippua paidan rinnuksessa, toteaa Mourad Bentaleb.
Ensi kesänä koko kolmikolla on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Marokko MM-kentillä, sillä kisat pelataan Venäjällä. Pelipaikkakunnasta ei ole vielä tietoa, mutta lippuja on jo kyselty.
– Kyllä täältä lähtee porukkaa, otetaan kaikki kaverit mukaan! Pääasia on nähdä kaikki matsit, Daoussi sanoo.
"Mitä nyt jää?"
FC Hongan naisten pukukoppi Espoon Tapiolassa on vielä mestaruusjuhlien jäljiltä pienessä myllerryksessä. Päävalmentaja Luciano Posillipo kerää tyhjät samppanjapullot koppiin raahatulta pöydältä muovipussiin, joka on jäänyt bileiden jäljiltä lattialle.
Edellisenä iltana Italia on pudonnut MM-kisoista ensimmäistä kertaa 60 vuoteen.
– Vähän joutui tuijottamaan kattoon ja miettimään, että mitä tässä kävi, Posillipo sanoo.
Keskelle koppia sijoitetulla sohvalla näytän Posillipolle tabletilta vielä maalivahti Gianluigi Buffonin kyyneleet, kun italialaisen jalkapallon ikoni ilmoitti maajoukkuepelien päättyvän katkeraan jatkokarsinnan tappioon Ruotsille.
– Hänen kanssaan olen itsekin kasvanut ja seurannut italialaista jalkapalloa, Posillipo sanoo.
– Nyt tilanne näyttää katastrofaaliselta, ja Buffon on poissa. Mitä nyt sitten jää? Jäädään odottelemaan, tuleeko 10-20 vuoden sisällä sellainen sukupolvi, johon saa jonkinlaisen tunnesiteen.
Posillipon italialaisen juuret ovat taanneet kiintymisen "Azzurriin" pikkupojasta saakka. Milanon-ilta nousi heittämällä ohi muiston Roberto Baggion epäonnistuneesta rangaistuspotkusta Yhdysvaltain kisoissa 1994.
Kun italialaiset lehdet otsikoivat maailmanlopusta ja jalkapallon päätepisteestä, Honka-luotsi uskoo, että nyt maalla olisi mahdollisuus muutokseen.
– Pelaajakasvatuksesta on puhuttu viimeiset kymmenen vuotta. Vuonna 2006 voitettiin maailmanmestaruus ja kaikki oli hyvin. Sitten muutamissa turnauksissa jäätiin alkulohkoon. Vuoden 2012 EM-finaalin jälkeen kaikki oli hyvin taas, Posillipo hymähtää.
– Siellä on fiksuja ja ammattitaitoisia valmentajia. Mutta miten saataisiin omia junioreita kasvatettua enemmän ja enemmän?
Italia kuuluu jalkapallon eurooppalaisiin suurvaltoihin. Toinen jättiläinen, Saksa, mullisti oman järjestelmänsä 2000-luvun alkuvuosina ja dominoi nyt peliä.
Posillipo sanoo, että olosuhteiden puolesta saapasvaltiolla olisi mahdollisuus nousta vastaavaan asemaan.
– Siellä on niin paljon osaamista, olosuhteita, mahdollisuuksia ja tutkimuslaboratorioita. Siellä on teknologiaa, millä voidaan mitata ja tutkia jalkapalloa. Maan sisäinen yhteistyö ja linjausten vetäminen olisi nyt se juttu.
Sillä välin Posillipo joutuu miettimään, mistä perspektiivistä Venäjän MM-kisoja seuraisi.
– Kun ajattelen tulevaa kesää, niin mitä mä sieltä televisiosta nyt katson. On se aika raskasta siinä mielessä.
Lue myös