Tässä muovin maailmassa et pääse muovista eroon edes ilkosillasi suihkussa. Kun peseydyt, ihollasi ei vaahtoa vain suihkusaippua, vaan sen seassa pyörii myös pienenpieniä muovipalloja.
Maailmassa on viime vuosikymmeninä tehty muovia niin paljon, että sillä täyttäisi 55 miljoonaa suurta matkustajakonetta, kertoi Science Advances -lehdessä kesällä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.
Muovi on sekä hyvää ja hyödyllistä että turhaa ja tarpeetonta, ja yhä useammin se on silkkaa saastetta. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan viime vuosina tuotetusta muovista miltei 80 prosenttia on päätynyt kaatopaikalle tai luontoon.
Muovi on halpaa, ja sitä on helppo muokata melkein mihin tahansa muotoon, kokoon ja tarkoitukseen. Niinpä muovia on nykymaailmassa kaikkialla – myös paikoissa, joita ei ehkä tule ajatelleeksi.
Suihkugeeliin, hammastahnaan ja muihin hygieniatuotteisiin ja kosmetiikkaan lisätään muovipalloja eli mikrohelmiä, koska pyörähdellessään ne hiovat ja samalla puhdistavat. Pesujauheesta kuulat on nähtävissä helposti silminkin, mutta pienimpien näkemiseen tarvitaan mikroskooppia.
"Hellävaraiset mikrohelmet syväpuhdistavat ja uudistavat, herkkää ihoa vahingoittamatta."
kuorintavoidemainos
Kylpyhuoneiden viemäreihin ja osittain vedenpuhdistamoiden läpi solahtavat mikrohelmet päätyvät lisäämään vesistöjen muoviongelmaa. Mikrohelmet eivät ole suoranaisesti myrkyllisiä, mutta muiden mahdollisten terveysvaikutusten tutkiminen ihmisille on vaikeaa.
Epäselvää on myös, miten vahingollisia mikrohelmet ja meressä esimerkiksi muovikassista jauhautunut muu mikromuovi ovat kaloille, jotka erehtyvät syömään sitä planktonina. Mikromittaisella muovilla on kokoa enintään viisi millimetriä.
"Pakko ottaa selvää"
Brittiläinen tutkimus osoitti vuosi sitten, että kolmanneksessa brittikalastajien saaliista on mikromuovia. Tämän vuoden alussa julkaistun belgialaisen tutkimuksen mukaan puolestaan ostereista ja muista merenelävistä pitävän ihmisen kudoksiin kertyy hitaasti mutta varmasti mikromuovia.
Kasaantumisen vaikutuksia ei tiedetä, mutta niistä on pakko ottaa selvää, sanoi tutkimusta johtanut Gentin yliopiston ekotoksikologian professori Colin Janssen.
Viimevuotisen ruotsalaistutkimuksen mukaan mikromuovi vie kalanpoikasilta elinvoimaa ja tekee niistä alttiita saalistajille. Tuosta tutkimuksesta syntyi kuitenkin kova kiista, ja lopulta tiedeyhteisö totesi tulokset väärennöksiksi.
Kierrätyspaperista paitakankaaksi
Ennen mikrohelmiä ihoa hiovana aineena käytettiin jauhettuja pähkinänkuoria ja muita luonnonmateriaaleja. Helsingin yliopiston kemian laitoksella kehitelty liuos voisi tavallaan kääntää kelloa taaksepäin: mikrohelmistä tulisi taas biohajoavia, vaikka ne olisivatkin muovin lailla tehtaiden tuotetta.
– Tutkimuksemme perustuu uudenlaisiin liuottimiin, orgaanisiin suoloihin. Ioniset liuottimet ovat hyvin tehokkaita ja niillä on monia kivoja ominaisuuksia. Yksi on kyky liuottaa esimerkiksi selluloosan eri muotoja, kertoo orgaanisen kemian professori Ilkka Kilpeläinen.
Käytännössä se tarkoittaa, että paperisellusta, kierrätetystä paperista ja käytetyistä vaatteista voidaan tehdä jotakin aivan uutta, myös mikrohelmiä.
Mikrohelmet eivät olleet tutkijoiden alkuperäinen ajatus, kun he aloittivat työnsä viime vuosikymmenen lopussa.
– Tutkimuksemme lähti liikkeelle siitä, että pyrittiin tekemään selluloosasta jotakin, joka voisi korvata puuvillaa. Siis tekstiilikuituja, Kilpeläinen kertoo.
Puuvilla on tekstiiliteollisuuden käytetyin materiaali, mutta sen viljelyssä on paljon niin eettisiä kuin käytännön ongelmia. Pienin niistä ei ole se valtava vesimäärä, jonka puuvillan keinokastelu vaatii ja jota viljelyalueilla on yhä vähemmän. Siksi massatuotetulle puuvillalle etsitään jo pakosta vaihtoehtoja.
Vahvaa kuin hamppu
Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja metsäteollisuuden yhteistyönä on jo syntynyt kangasta. Pallokuosin perusteella on helppo päätellä vielä yksi yhteistyökumppani, Marimekko. Kilpeläinen on materiaaliin hyvin tyytyväinen. Se on iholla mukava, ei hiosta ja siliää itsestään, hän kuvailee.
– Materiaali on myös pikkuisen liukas eli poikkeaa puuvillasta, joka on aika karheaa. Voisi sanoa, että tämä muistuttaa kangasta, jossa on kolme neljäsosaa puuvillaa ja yksi neljäsosa silkkiä.
Lujuudeltaan näin tehdyt tekstiilikuidut vastaavat Kilpeläisen mukaan lähinnä hamppua, joka on yksi vahvimmista luonnonkuiduista.
– Tätä kangasta ei kyllä vetämällä saa rikki.
"Erikokoiset mikrohelmet takaavat hellävaraisen, turvallisen ja samalla tehokkaan kuorinnan."
Suihkugeelimainos
Tutkijoiden haasteena on ollut löytää oikea liuotin isosta joukosta. Teoriassa vaihtoehtoja oli satoja tuhansia. Laboratoriotöitä voitiin sentään rajoittaa laskennallisilla menetelmillä, mutta haasteita on riittänyt silti.
– Liuottamisessa käytetään kuitenkin kemikaalia. Se on saatava pysymään siellä tehtaassa. Ja vaikka se pysyykin tehtaassa, se ei saa myöskään olla myrkyllistä. Ja sen pitää olla halpaa, Kilpeläinen listaa.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kankaan pienimuotoinen pilottituotanto on käynnissä – mutta kemistien näytepurkeissa on jo muutakin, myös helmiä, jotka on valmistettu selluloosasta hieman toisella menetelmällä kuin kuitumainen materiaali.
Helmet eivät ulkonäöltään tai ominaisuuksiltaan juuri eroa muovisista mikrohelmistä, mutta luonnossa ne hajoavat samalla tavoin kuin luonnonkasvien rakennusaine.
– Suihkugeelissä käytettävät pallurat ovat kooltaan ehkä muutamia kymmeniä tai satoja mikrometrejä. Selluloosasta voidaan helposti valmistaa jotakin vastaavaa.
Mahdollisuuksien kirjo on laaja, koska samanlaisia partikkeleita voidaan valmistaa myös hyvin kevyinä, Kilpeläinen sanoo.
– Materiaalissa, jonka tiheys on noin 30 kiloa kuutiometrillä, on paljon ilmaa, joten sillä on hyvä eristyskyky. Voisi ajatella, että siitä voisi tehdä lämpöeristeitä tai styroksia korvaavaa pakkausmateriaalia.
Kuinka pitkä matka sitten on siihen, että tuotteet ovat kaupoissa? Professori Ilkka Kilpeläinen sanoo, että vielä kymmenen vuotta sitten hänen rehellinen vastauksensa olisi ollut kymmeniä vuosia.
Tänä päivänä synteettisten materiaalien käytön vähentämiseen on kuitenkin iso tarve monestakin syystä.
– On nähtävissä, että tästä tekstiilikuidusta tulee kaupallinen. Olen siitä tänä päivänä aika vakuuttunut. Se ei tapahdu huomenna tai ylihuomenna, mutta muutaman vuoden aikajänteellä kuitenkin. Silloin tulee tarve myös sille, mitä muuta tällä samalla menetelmällä voidaan tehdä.
"Mikrohelmet ovat sulaa hulluutta"
Siirtyminen biohajoaviin materiaaleihin ei kuitenkaan ole kiinni vain kemisteistä ja kuluttajista, vaan ennen muuta poliittisista päättäjistä, jotka säätävät ympäristö- ja verolait.
Yhdysvalloista tuli juuri ensimmäinen maa, jossa mikrohelmet on kielletty lailla, ja samaan suuntaan ovat matkalla myös muun muassa Kanada, Intia ja Etelä-Korea. Jotkin kosmetiikkayritykset ovat luvanneet lopettaa mikrohelmien käytön vapaaehtoisesti vuoteen 2020 mennessä.
"Mikrohelmet saavat aikaan loistavan syväpuhdistuksen, jonka voit tuntea."
Hammastahnamainos
EU:ssakaan mikrohelmiongelmaa ei kiistetä, vaikka ratkaisua ei tunnuta komissiossa kiirehdittävän. Yksittäisen EU-maan on vaikeaa – ellei jopa laitonta – kieltää mikrohelmet omin päin, koska se saattaa rikkoa unionin periaatetta kauppatavaroiden vapaasta liikkumisesta.
Mikromuovin lisääminen kosmetiikkaan ehdoin tahdoin on sulaa hulluutta, sanoi Pohjoismaiden neuvoston Kestävä Pohjola -neuvottelukunta viime vuonna ja toivoi neuvostosta tiennäyttäjää. Tammikuussa neuvosto ehdottikin Pohjoismaiden hallituksille täyskiellon säätämistä.