Lorenzo Sandini istuu pienessä vastaanottohuoneessaan ja kertoo olevansa vähän nörtti.
– Olin nörtti jo ennen kuin tulin lääkäriksi. Sellaista luonnetta vielä löytyy, naurahtaa sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Lorenzo Sandini.
Sandini on kehittänyt niin sanottua keinohaimaa yhdessä tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden kanssa. Kehitettyyn kokonaisuuteen kuuluu glukoosisensori, mikrotietokone, älypuhelin ja insuliinipumppu. Pieni tietokone on kasattu kahdesta piirilevystä, mikroprosessorista sekä sinisestä jäähdytysosiosta. Laite on noin tulitikkulaatikon kokoinen.
– Pitää kiittää vaimoa kärsivällisyydestä. Kyllä tähän on mennyt aikaa kymmeniä, ehkä satoja tunteja ennen kuin sain laitteet toimimaan, kertoo Sandini hymyillen.
Keinohaima matkii oikean haiman toimintaa annostelemalla insuliinia diabeetikon kehoon sokeriarvojen ja käyttäjän omien valintojen mukaan.
Sandini sai kehitystyöstään Diabetesliiton myöntämän palkinnon, josta uutisoi myös Lääkärilehti.
Kuulostaa tieteiselokuvalle
Sandini nostaa paitaansa ja näyttää kyljessään olevaa glukoosianturia. Hän ei itse sairasta diabetesta, mutta testaa rakentamaansa kokonaisuutta lukemalla omaa sokeriarvoaan.
Anturi on lähettänyt tiedot langattomasti mikrotietokoneeseen, joka taas lähettää ne eteenpäin internetin pilvipalveluun älypuhelimen kautta. Nyt arvot voidaan nähdä puhelimen näytöltä ja tietokoneen monitorista.
Glukoosiarvojen perusteella pieni tietokone ohjaa pumppua, joka annostelee insuliinia ihon alle. Diabeetikko voi säätää annostusta käyttämällä ilmaista älypuhelinsovellusta.
Sandinin mukaan Suomessa on vasta noin viisi itse rakennetun keinohaiman käyttäjää.
Pikaviestittelyä potilaiden kanssa
Laitetta on kehitelty yhdessä potilaiden kanssa vapaa-aikana. Yhteyttä on pidetty pikaviestimillä, kuten WhatsApp-palvelun avulla.
– En tiedä mitä muut lääkärit puuhailevat, mutta tämä on minun tapani kommunikoida potilaiden kanssa. En tunkeudu ihmisten yksityisyyteen, vaan kaikesta on sovittu etukäteen, kertoo Eksoten erikoislääkäri Lorenzo Sandini.
Pikaviestinten keskusteluryhmät ovat auttaneet diabeetikkoja tapamaan toisiaan.
– Olen nähnyt potilaiden yhtäkkiä tutustuvan keskenään ja jakavan vinkkejä toisilleen. Jos tämä pyörii omalla painollaan, niin se helpottaa heidän ja minun työtäni, kertoo lääkäri.
Toiset lääkärit seuraavat sivusta
Sandinin kollegat Etelä-Karjalan keskussairaalassa ovat seuranneet hänen toimiaan vähän kauempaa.
– Kieltämättä vähän skeptisyyttä on ollut, ja katsottu puuhailuani ystävällisesti sivusta, mutta paljon on toivoa ilmassa, Sandini hymähtää.
Laitteen rakentaminen on edullista verrattuna kaupallisiin järjestelmiin.
– Mikroprosessori ja akku maksoivat vähän yli satasen. Kaupalliset versiot ovat hinnaltaan tuhansia euroja, kertoo lääkäri.
Keinohaiman tekniikka vaatii ymmärrystä. Lääkäri haluaa kuitenkin rohkaista epäileviä.
– Monelle se tuo kynnyksen, ettei uskalleta kokeilla, kun se tuntuu vaikealta. Mutta rohkeasti kokeilemalla selviää, ettei se ole mahdotonta. Kuka tahansa pystyy sen ratkaisemaan ja rakentamaan, pohtii Lorenzo Sandini.
Vanhemmat voivat valvoa lapsen verensokeria yöllä
Itse rakennettu laitteisto voidaan esimerkiksi asettaa hälyttämään, jos oma tai vaikkapa lapsen verensokeri laskee yöllä liikaa.
Keinohaiman vapaaehtoisuuteen perustuva kehittäminen on lähtöisin Yhdysvalloista, missä vanhemmat halusivat kaupallisia valmistajia nopeammin kehittää lastensa diabeteksen hoitoa.
– Minä olen vain ottanut sitä täällä käyttöön. Sovellus ja asentaminen on jätetty tarkoituksella potilaille itselleen ymmärrettäväksi ja kehitettäväksi. Ei ole kysymys valmiista tuotteesta, joka vaatisi viranomaisten valvontaa ja paljon näyttöä laitteen toiminnasta, kertoo Sandini.
Sandini esittelee monitorin ruudulta sokeriarvoja, joita potilaat ovat jakaneet hänen nähtäväkseen. Lääkäri pystyy kokoamaan arvoista yhteenvetoja potilaan luvalla, mutta jatkuva seuranta ei hyödyttäisi kumpaakaan.
– Diabetes hoituu potilaiden omasta toimestaan. Lääkärin tehtävänä on antaa neuvoja ja tukea, sekä hoitoa, jos sairaus aiheuttaa terveydelle ongelmia, kertoo Sandini.
Moni potilas ei ole kiinnostunut tietojensa jakamisesta, ja haluaa selviytyä hoidosta itse. Etäseuranta vaatii glukoosisensorin, jota kaikki eivät käytä.
Teknologia muuttaa diabeteshoitoa tulevaisuudessa
– Diabetes on oiva esimerkki siitä, mihin mittausjärjestelmiä voidaan käyttää sairastavien parhaaksi. Menetelmät kyllä tulevat yleistymään tulevaisuudessa, kertoo Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.
Ylilääkäri ei näe keinohaiman käytössä riskejä, pikemminkin päinvastoin.
– Tälläkin hetkellä potilaat annostelevat insuliinia hyvin itsenäisesti. Yhteistyö ammattilaisten kanssa paremminkin lisää turvallisuutta, kertoo Ilanne-Parikka.
Lappeenrantalaista Sandinia huolettaa tulevaisuus, jossa kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa keinohaima-teknologiaa käyttöön, vaikka halua olisi.
– Insuliinipumppujen ja glukoosisensoreiden saatavuudessa on suuria eroja sairaanhoitopiirien kesken. Toisaalla niitä saa ja toisaalla taas saa säästösyistä huonommin, kertoo Eksoten erikoislääkäri Lorenzo Sandini.
Diabetesliiton mukaan noin 50 000 suomalaista sairastaa tyypin 1 diabetesta ja noin 300 000 ihmistä tyypin 2 diabetesta. Jälkimmäistä ei keinohaimalla voi hoitaa.