Suomen Pankki paisuu kuin pullataikina Euroopan elvytyksen takia – muistuttaa jo sota-ajan setelirahoitusta

Euroopan keskuspankki aloitti euromaiden joukkovelkakirjojen (valtionlainojen) osto-ohjelman vuonna 2015. Lainoja ostamalla EKP on pyrkinyt lisäämään rahaa talouteen, kun valtionlainojen myyjät joutuvat etsimään myynnistä saamilleen rahoille uusia sijoituskohteita.

Lokakuun lopussa tänä vuonna näitä jälkimarkkinoilta ostettuja valtionlainoja oli EKP:n taseessa kaikkiaan noin 1800 miljardin euron arvosta. Tämä rahasumma on käytännössä uutta rahaa, sillä keskuspankit ovat ostaneet velkapaperit – vanhaa sanontaa käyttäen – painamalla rahaa.

Kukin euroalueen kansallinen keskuspankki ostaa käytännössä vain oman maansa velkakirjoja ja merkitsee ne taseeseensa saataviksi. Suomen Pankin taseessa oli lokakuun lopussa noin 24 miljardin euron edestä Suomen valtion lainapapereita. Summa on lähes neljännes Suomen koko velkataakasta.

Suomen Pankin tase oli vuonna 2006, siis kaksi vuotta ennen Lehman Brothers -pankin kaatumista noin 20 miljardia euroa. Tämän vuoden lokakuun lopussa taseen loppusumma oli 135 miljardia euroa. Tase oli kasvanut moninkertaiseksi runsaassa kymmenessä vuodessa.

Avaa kuvien katselu

Kasvun taustalla on monia tekijöitä, mutta pari viime vuotta keskeisin taseen paisuttaja on ollut EKP:n valtioiden velkakirjojen osto-ohjelma (Public Sector Purchase Programme, PSPP).

– Se on välttämätön ohjelma rahapoliittisen elvytyksen takia, mutta se on myös välttämätöntä euroalueen velkakriisin nujertamiseksi, yliopistonlehtori Juha Tervala Helsingin yliopistosta sanoo.

Euroopan keskuspankki yritti vuosia hillitä talouskriisiä muilla keinoilla, kuten korkoja alentamalla ja kehottamalla jäsenmaita talousremontteihin. Ripitykset valuivat kuin vesi hanhen selästä ja Kreikan valtaisa velkaongelma paheni pahenemistaan. Niinpä EKP joutui puuttumaan tilanteeseen järeillä aseilla.

– Kun ei ruvettu ratkomaan ongelmia, niin rahapolitiikkaan tuli suuri tarve tehdä enemmän. EKP on siis joutunut tähän tilanteeseen siksi, että jäsenmaat ovat viivytelleet taloutensa rakenteellisten ongelmien ratkaisemissa, Tervala jatkaa.

Vuonna 1937 Suomen Pankin tase oli 4,8 miljardia markkaa. Sotavuosien aikana tase kasvoi niin, että vuonna 1944 loppusumma oli 23,9 miljardia markkaa. Setelirahoituksella rahoitettiin sodan aiheuttama menojen kasvu. Sodan jälkeen tase purettiin rajuilla devalvaatioilla.

Avaa kuvien katselu

Suomi ja Suomen Pankki on siis nyt käytännössä samassa tilanteessa kuin reilut 70 vuotta sitten. Ulkopuolisen kriisin vuoksi keskuspankin tase kasvaa hurjaa vauhtia. Vain rahan painamisen tapa on toinen.

– Nyt painetaan rahaa tällä tavalla [velkakirjoja ostamalla]. Ennen se tehtiin suorana setelirahoituksena. Lopputulos on sama eli keskuspankeille jää suuri oman valtion liikkeeseen laskemien valtionlainojen omistus. Koska lopputulos on sama, niin kysymys [setelirahoituksesta] on oikeastaan semantiikkaa, sijoituspalveluyhtiö Zeniton hallituksen puheenjohtaja ja salkunhoitaja Petter Langenskiöld sanoo.

Langenskiöld yhtyy Juha Tervalan näkemykseen siitä, miksi tähän tilanteeseen on päädytty.

– Tällä hetkellä on painettu rahaa, jotta valtiot jaksaisivat kantaa suurta velkataakkaansa ja pystyttäisiin keinotekoisesti pitämään pitkiä korkoja alhaalla.

Euroopan keskuspankin osto-ohjelma jatkuu vielä ensi vuoden puolelle, mutta sen jälkeen tulee seinä eteen.

– Osto-ohjelmassa aletaan olla valtuutuksen rajoilla Saksan, Suomen ja Alankomaiden velkakirjojen osalta. Nämä maathan eivät olisi tarvinneet koko osto-ohjelmaa, mutta poliittisista syistä EKP ostaa kaikkien euromaiden velkakirjoja, eläkevakuuttaja Kevan johtaja Fredrik Forssell sanoo.

Tämän poliittisen tasapuolisuuden voi nähdä niinkin, että koko valtionlainojen osto-ohjelmasta muodostui sen takia liian suuri. Ammutaan ikään kuin tykillä kärpästä. Toisaalta EKP:ltä on vaadittu isoja liikkeitä, että euroalueen mataava talous saadaan viimein kasvuun.

Normaalisti näin voimallinen uuden rahan luominen talouteen olisi kiihdyttänyt inflaation todella hurjaan nousuun. Nyt näin ei ole käynyt, pikemmin päinvastoin.

– Keskuspankin näkökulmasta inflaatioon vaikuttavat rahamäärät eivät ole lisääntyneet. Palkatkaan eivät ole nousseet kovin merkittävästi eivätkä yritykset uskalla nostaa tuotteiden hintoja, koska pelkäävät ostajien kaikkoavan, yliopistonlehtori Juha Tervala sanoo.

– Inflaatio on ilmennyt siinä, että kaikki sijoitusomaisuuksien arvot ovat nousseet enemmän kuin normaalissa tilanteessa ollut mitenkään perusteltavissa. Tämä on omaisuuserien inflaatiota; paperirahalla saa vähemmän osakkeita, kiinteistöjä ja obligaatioita kuin ennen, Petter Langenskiöld täydentää.

Nyt – osto-ohjelman lopun lähestyessä – ollaan tilanteessa, jossa on alettava miettiä keinoja, miten tästä selvitään kuivin jaloin takaisin kestävälle maalle. On kuultu sellaisiakin arvioita, että kansalliset keskuspankit mitätöisivät osan hallussaan olevista velkakirjoista.

Tämä tietenkin ratkaisisi valtion velkaongelman kuin sormia napsauttamalla, mutta seuraukset rahamarkkinoilla voisivat olla arvaamattomat. Myös velkakirjojen työntäminen takaisin myyntiin voi aiheuttaa häiriöitä.

– Velkakirjojen myyminen on niin sanotusti ydinasevaihtoehto. On oletettavaa, että velkakirjat pidetään hallussa juoksuaikansa loppuun. Jos niitä edes myydään, se tehtäisiin varovaisesti ja pitkän ajan kuluessa, Kevan Fredrik Forssell sanoo.

Myös Juha Tervala ennustaa, että mahdollinen velkakirjojen myynti kestää todella pitkään.

– Pelot elvyttämisen lopettamisen seurauksista ovat mielestäni yliampuvia. Yhdysvalloissa on nähty, että määrällisen elvyttämisen lopettaminen ei ole maailman lopun asia. Se loppuu ja ”that’s it”, mitään ihmeellistä ei tapahdu.

Elvytyksen purkamisen taktiikkaa seurataan ensi vuonna kenties tarkemmin kuin mitään muuta EKP:n päätöksentekoa tähän saakka. Elvytyksen tasearvo ehtii nousta yli 2000 miljardin euron. Lisäksi vaikeusastetta voi lisätä mahdollinen uusi finanssikriisi, joka vaatisi ehkä elvytyksen jatkamista.

– Tässä ollaan tuntemattomilla vesillä, se on selvä. Yhdysvalloissa keskuspankki voi aina aloittaa lopetetun elvytyksen uudestaan, Japanissakin on liikkumatilaa, mutta EKP:n kohdalla luovimismahdollisuudet ovat rajalliset, jos tai kun seuraava kriisi iskee, Fredrik Forssell sanoo.

– Miten tästä päästään pois, on ylivoimainen ykköskysymys. Ei vain sijoittajan vinkkelistä, vaan ylipäätänsä systeemin toimivuuden ja länsimaisten valtioiden rahoittamisen kannalta, Petter Langenskiöld lisää.

Euroopan keskuspankin elvytysohjelmien ostot päivitetään tänne. Suomen Pankin taseessa valtionlainojen ostot näkyvät vastaavissa omaisuuserissä rivillä 7.1. alakohdassa Julkisen sektorin osto-ohjelma (valtio). Suomen Pankin sodan ajan taseisiin pääset tutustumaan vuosikertomusarkiston kautta. Vuoden 1944 vuosikirjan sivulta 36 alkaa liitetaulukko, johon on koottu sotavuosien tasearvoja.

Korjattu klo 18:50 pääkuvan teksti, jossa luki alun perin, että markan arvoa muutettiin. Korjattu myös tieto Suomen Pankin taseen kasvuvauhdista.