Harri juo joka päivä. Hän on 26-vuotias, paljasjalkainen jakomäkeläinen. Kaikki hampaat eivät ole tallella.
– Olisi hyvä, jos pääsisi elämässä eteenpäin ja saisi muutakin aikaiseksi kuin pelkästään alkoholin käyttöä, Harri Oksa sanoo lähiöpubin pöydässä tuoppi edessään.
On maanantai kello 11. Ravintola Jakkis on täynnä miehiä: joku lukee iltapäivälehtiä, toiset turisevat kaljatuopit kourissaan, joku hakkaa hedelmäpeliä. Kari istuu viisikymppisen Cissen kanssa samassa pöydässä. Ystäviä Karilla on Jakomäessä paljon.
– Cisse on kaveri riippuen päivästä, Harri hörähtää.
Hän on työtön talonrakentaja.
Harrin odotettavissa oleva elinikä on keskimäärin 73 vuotta. Esimerkiksi Ullanlinnassa Etelä-Helsingissä elinajanodote miehellä on 80 vuotta.
Helsingin köyhimmällä alueella, Jakomäessä mies kuolee siis keskimäärin useita vuosia aiemmin kuin rikkaimmilla alueilla.
Harrilla on selkeä näkemys siitä, miksi naapuruston miesten elämä on lyhyempi kuin vauraimmilla alueilla Helsingissä: he ovat huonovointisia.
– Työttömyys on ehdottomasti yksi syy siihen. Kun ei ole koulutusta ja työtä, niin nuoret syrjäytyvät omasta yhteisöstään, Harri sanoo.
– Huumeet, päihteet, alkoholin käyttö ja väkivalta ovat vahvasti esillä nuorten elämässä. Jos perheessä on ollut alkoholismia ja väkivaltaa niin se kostautuu myöhemmin.
Harri sanoo olevansa huono-osainen ja on sitä mieltä, että huono-osaisuus periytyy ja kasautuu.
– Nuoret syrjäyttävät itse itsensä. He juovat alkoholia, että pääsevät karkuun omasta itsestään ja omasta tilastaan. Itsekin olen alkoholisti ja olen alkoholistiperheestä kotoisin.
Kahden pienen tyttären isä on miettinyt paljon juomisen lopettamista. Tosin kertausharjoitukset ovat pian tulossa ja Harrin mukaan ne hieman viivästyttävät töihinmenosuunnitelmia.
Viina ja tupakka tappaa huono-osaisia, stressi lisää päihteiden käyttöä
Erot elinjanodotteessa Helsingin eri alueiden välillä ovat merkittäviä, sanoo tätä juttua varten laskelmat koonnut Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus ja –tilastot -yksikön tutkija Netta Mäki.
Kuten kartoista ja pylväistä näkyy, erot kuoliniässä ovat yhteydessä eri alueiden asukkaiden koulutukseen ja tuloihin. Mitä korkeampi koulutus ja paremmat tulot, sen korkeampi on odotettavissa oleva elinikä.
Ja toisinpäin: mitä matalampi koulutus ja pienemmät tulot, sitä vähemmän vuosia on keskimäärin elettävänä.
– Suurin osa terveydessä esiintyvistä alue-eroista johtuu rakenteellisista tekijöistä, eli siitä, että hyvätuloiset asuvat useammin samoilla alueilla ja pienituloiset toisilla alueilla, sanoo Mäki.
Myös terveyspalveluiden saatavuus, vallitsevat käsitykset terveydestä, elintavoista ja stressi ovat kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Köyhyys, työttömyys, kouluttamattomuus ja huono-osaisuuden kasaantuminen samoille alueille ja ihmisille voi johtaa jakomäkeläisen Karin kuvaamaan tuhoisaan elämäntapaan.
– Terveydelle haitallinen käyttäytyminen voi olla niin sanottua coping-mekanismia eli sopeutumista stressaavaan elämäntilanteeseen, joka puolestaan voi johtua esimerkiksi pienituloisuudesta tai työttömyydestä, arvelee Mäki.
Kuolinsyyt ovat samoja kuin muuallakin maassa: useimmiten kuollaan syöpiin ja verenkiertoelinten sairauksiin, mutta viina ja tupakka tappavat useammin kuin alueilla, joissa voidaan hyvin.
Tupakan aiheuttamiin syöpiin menehtyminen on Jakomäessä kolme kertaa yleisempää kuin esimerkiksi Ullanlinnassa.
Alkoholin aiheuttama kuolleisuus Jakomäessä on kaksi- ja puolikertaista verrattuna Helsingin rikkaimpiin alueisiin.
Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti – huonommin kuin muualla maassa
Paitsi, että vähän koulutettu, pienituloinen mies voi huonommin kuin varakas, koulutettu helsinkiläismies, hänellä menee niin ikään huonommin kuin muualla Suomessa asuvilla kouluttamattomilla miehillä.
– Perusasteen koulutuksen saaneiden miesten kuolleisuus Helsingissä alkoholisairauksiin, tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen ja keuhkosyöpään on huomattavasti, noin 30 prosenttia, suurempaa kuin muualla maassa asuvien matalasti koulutettujen miesten kuolleisuus, kertoo Mäki.
Myös kouluttamattomat naiset kuolevat Helsingissä viinaan ja tupakkaan useammin kuin kanssasisarensa muualla Suomessa: perusasteen koulutuksen suorittaneilla alkoholikuolleisuus oli noin 40 prosenttia ja keuhkosyöpäkuolleisuus noin 50 prosenttia suurempi Helsingissä kuin muualla maassa.
Syitä voivat olla aiemmin mainittu huono-osaisuuden kasautuminen ja siitä johtuvan stressin lievittäminen terveyttä tuhoavalla käytöksellä, kuten humalahakuisella juomisella.
– Yksi leimallinen piirre Helsingissä on kuitenkin se, että pääkaupunki saattaa vetää puoleensa sellaista väkeä, jota vapaamielinen elämäntapa syystä tai toisesta kiehtoo. Alkoholia on ollut helpommin saatavilla ja tarjolla.
Mäen mukaan voi myös olla, että Helsinkiin hakeutuu ongelmajuojia, joita kiehtoo suuren kaupungin väljempi sosiaalinen kontrolli. Liikaa juominen on helpompaa kaupungissa kuin maaseudulla.
Mäki puhuu niin sanotusta "valikoivasta muuttoliikkeestä".
Esimerkiksi kantakaupungin alueella Alppiharjussa, miesten keskimääräinen kuolinikä on Helsingin matalin, vaikka alueella asuu paljon korkeasti koulutettua väkeä, eikä alue ole Helsingin köyhimmästä päästä.
Helsingissä asuvien korkeasti koulutettujen kuolleisuudessa ei ole eroa muualla maassa asuviin verrattuna.
Eiralainen: "Jokainen meistä on vastuussa omasta terveydestään"
Samaan aikaan, kun Jakomäen lähiöbaarissa täyttyvät uudet oluttuopit, eiralaiset vinttikoirat Miko ja Duka kirmailevat tilavassa koirapuistossa.
Turkit kiiltävät, toisella koirista on kultakimalteinen, toisella hopeakimalteinen kaulapanta. Valjaat ovat Ratia-designia.
Koirien kanssa touhuaa talotekniikan tohtori Tarja Pääkkönen.
Olen "boardman partneri" ja toimin suomalaisissa yhtiöissä, Pääkkönen kertoo ammatistaan.
– Voit ajatella sitä vaikka siten, että olen hallitusammattilainen, hän toteaa ystävällisesti, kun huomaa, ettei toimittaja heti ymmärtänyt mitä työnkuvaan kuuluu.
Ollaan Helsingin vauraimmalla alueella.
Etelähelsinkiläinen nainen voi odottaa elävänsä yli 85-vuotiaaksi. Myös miehet elävät kymmenen vuotta pidempään kuin miehet Jakomäessä.
Elämä Eirassa soljuu eteenpäin.
– Meillä on nelihenkinen perhe, johon kuuluvat mieheni ja minä sekä Miko ja Duka. Vapaa-ajasta suuri osa menee koiraharrastukseen niin Suomessa kuin ulkomailla, Pääkkönen kertoo.
Nyt koirien kilpailukausi on ohi ja meneillään on niin sanottu sohvakausi. Se ei kuitenkaan tarkoita makoilua, vaan koirat valmistautuvat näyttelyihin.
Mikolla ja Dukalla on tiukka ruokavalio: ne tankkaavat lihapuuroja, raejuustoa, mutta myös raksuja.
Pääkkönen ei juuri ajattele kaupungin alueiden eriytymistä, eikä hyvä- tai huono-osaisuuden kasautumista. Tosin liian suuret erot eivät ole hänen mielestään hyvä asia.
– Toivon, että sellaiseen suuntaan meillä ei lähdetä menemään, siitähän maailmalla näkyy esimerkkejä, hän miettii.
– Esimerkkejä tosin on olemassa toiseenkin suuntaan, kuten vaikkapa New Yorkissa Bronxin alueet. Ne ovat aiemmin olleet tietyllä tavalla pelottavia alueita, mutta ovat nykyään ihan huippumuotia. Kyllä minä uskon ja toivon, että Suomessa tehdään vahvasti töitä tämän eteen.
Pääkkönen hämmästyy, kun kuulee, että esimerkiksi jakomäkeläisen miehen ja ullanlinnalaisnaisen elinajanodotteet eroavat toisistaan niin paljon.
– Kyllä se kuulostaa aika isolta nyky-Suomessa. Toivon, että sille voidaan tehdä jotakin.
Syitä kuoliniän vaihteluun alueittain hän luettelee monta. Raha ei sinänsä Pääkkösen mielestä tätä asiaa ratkaise.
– Tietysti genetiikka ja elintavat, hän nimeää syiksi vaihteleviin elinajanodotteisiin.
– Jokaisella on oma vastuumme terveydestämme. Ajattelen sen niin, että kahta asiaa et rahalla kaupasta saa: yksi on terveys ja toinen on aika. Käytetään niitä molempia viisaasti, hän hymyilee.
Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi omalle asuinalueelleen, jossa katujen varsia reunustavat arvokkaat kivitalot, huvilat portteineen ja muureineen.
Tutkija: Alueiden eriytyminen ja huono-osaisuuden kasaantuminen on valtavan ongelmallista
Miten vakavana tutkija, dosentti Netta Mäki näkee erot kuolleisuudessa eri alueiden välillä? Kuinka paljon erot kertovat siitä, että ongelmat kasaantuvat huono-osaisille ja tietyille alueille? Eli miten paljon ne kertovat eriarvoistumisesta?
– Tämä on erittäin vaikea kysymys. Ensinnäkin alueellista eriytymistä tapahtuu osittain ihmisten omasta toiveesta, ja se voidaan nähdä myös ihmisten valinnanvapauden, yksilöllisyyden ja samankaltaisten arvostusten ilmentymänä, Mäki sanoo.
Jos eriytyminen ei ole vapaaehtoista, jos se lisää huono-osaisuutta, jos se kasautuu ja jos siitä on haittaa yksilöille, kotitalouksille tai yhteiskunnalle –niin silloin se on ongelma.
– Jos alueellinen eriytyminen tai keskittyminen alkaa muovata fyysistä ja sosiaalista ympäristöä siinä määrin, että vaikutukset palautuvat yksilötasolle esimerkiksi vaikutuksina terveyteen ja kuolleisuuteen, niin se on tietenkin valtavan ongelmallista, hän toteaa.
Jutun ingressiä korjattu 20.11.2017 kello 12:55, erot elinajanodotteessa ovat suuret Helsingin sisällä, mutta niitä ei voi verrata koko maan tilanteeseen.
Harri Oksan nimi korjattu 21.11. 2017 kello 11.12. Se oli ensin viirheellisesti Kari Oksa.