Myanmar harjoittaa muslimivähemmistöään vastaan käytännössä apartheidia eli rotuerottelua. Näin toteaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tänään julkaistu raportti Häkissä taivasalla (Cages Without A Roof).
Rotuerottelu on kirjoitettu lakiin ja viranomaiset toimeenpanevat sitä. Amnesty syyttääkin Myanmaria rikoksista ihmisyyttä vastaan, sillä sitä apartheid kansainvälisten sopimusten mukaan on. Raportti tukeutuu esimerkkeihin.
– Julma syrjinnän ja erottelun järjestelmä koskettaa rohingyojen kaikkia elämän alueita, sanoo Amnesty Internationalin tutkimusjohtaja Anna Neistat.
Neistatin mukaan Rakhinen osavaltio on ollut rikospaikka jo pitkään ennen kolmen viime kuukauden julmaa sotilasväkivaltaa.
Yli 600 000 rohingya-muslimia on paennut Myanmarin Rakhine-osavaltiosta Bangladeshiin kolmen viime kuukauden aikana. Pakolaiset kertovat Myanmarin sotilaiden sytyttäneen heidän kylänsä tuleen ja surmanneen kyläläisiä.
Pakolaisten virta Bangladeshiin jatkuu. Myanmarin toimia ovat arvostelleet jo useat järjestöt.
YK esimerkiksi sanoo, että Myanmarin sotilaiden väkivalta rohingya-vähemmistöä kohtaan täyttää etnisen puhdistuksen tunnusmerkit. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tuore selvitys dokumentoi (siirryt toiseen palveluun) surmia, raiskauksia ja karkoituksia, jotka järjestö luokittelee esimerkeiksi etnisestä puhdistuksesta.
Lue Ylen reportaasi Cox's Bazarin pakolaisleiriltä: Myanmarista paennut rohingya-äiti käveli lapsineen päiväkausia ilman ruokaa: "Näin omin silmin, kun talomme syttyi tuleen"
Rohingyat elävät avovankilassa
Amnestyn mukaan Myanmar on rohingya-vähemmistölle kuin avovankila, jossa rotuerottelu on kirjoitettu lakeihin. Vuosia jatkunut oikeuksien poljenta ei ole yhtä näkyvää kuin viime kuukausien joukkopako, mutta se on ollut yhtä julmaa, raportissa sanotaan.
Amnesty on tutkinut rohingya-väestön oloja Rakhinen osavaltiossa kahden vuoden ajan.
Se on dokumentoinut laittomia surmia, kidutusta ja väkivaltaa. Järjestö haastatteli yli kahta sataa ihmistä Rakhinen osavaltiossa, joka on ollut koti yli miljoonalle rohingya-muslimille. Amnesty haastatteli muun muassa rohingya-muslimeja, buddhalaisia siviilejä, viranomaisia ja kansainvälisiä auttajia. Rohingyat kertoivat haastatteluissa elävänsä käytännössä vankeina omassa maassaan.
– Vuoden 2012 jälkeen kaikesta on ollut pulaa. Emme saa terveydenhoitoa, koulutusta. Liikkumistamme rajoitetaan. Emme voi kulkea teitä pitkin tarkastuspisteiden takia. Taistelemme pysyäksemme hengissä. Lapsemme taistelevat tulevaisuutensa vuoksi. Olemme kuin häkissä ilman kattoa päämme päällä, sanoo 34-vuotias Faisal Amnestyn raportissa Rakhinen osavaltiossa.
Kansalaisuus riistetty
Rotuun perustuva syrjintä näkyy Amnestyn mukaan erityisesti vuoden 1982 kansalaisuuslaissa, joka kielsi rohingyoilta kansalaisuuden.
Myanmarin viranomaisten mukaan rohingyat ovat ulkomaalaisia tai bengaleita, Bangladeshista laittomasti saapuneita siirtolaisia. Rohingyat vetoavat asuneensa Myanmarissa vuosisatoja.
Vain harvalla on henkilötodistus. Rohingyat on rekisteröity lähinnä niin sanotuille “kotitalouslistoille”, jotka ovat ainoa todiste heidän maassa asumisesta. Jos he eivät ole kotona vuosittaisen väestönlaskennan aikaan, heidät voidaan poistaa rekisteristä. Vauvojen rekisteröinti maan kansalaisiksi on lähestulkoon mahdotonta rekisteröintiin vaadittavien dokumenttien vuoksi.
Ei liikkumisvapautta, koulutusta tai sairaanhoitoa
Myanmar on alistanut rohingya-väestöä vuosikymmenien ajan. Amnestyn raportin mukaan sorto voimistui selkeästi vuonna 2012, kun väkivalta leimahti buddhalais- ja muslimiyhteisöjen välillä.
Amnesty mukaan sorto näkyy muun muassa liikkumisvapauden rajoittamisena sekä koulutuksen, terveydenhuollon, ansainnan ja identiteetin kieltämisenä.
Rohingya-väestö on eristetty kyliin ja leireihin, joista he eivät voi liikkua vapaasti pois.
Rakhine-osavaltion keskiosassa kymmenettuhannet rohingyat siirrettiin vuoden 2012 väkivallan jälkeen kodeistaan sisäisten pakolaisten leireihin, joista he voivat poistua vain vettä pitkin muille muslimialueille. Poliisien tarkastuspisteet ja piikkilanka-aidat estävät heidän pääsynsä ulos leireistä. Yle vieraili leireillä kaksi vuotta sitten ja todisti väestön elämisen eristettynä sekä pulan ruoasta sekä terveydenhuollosta.
Monet rohingyat elävät vain humanitäärisen avun varassa, mutta varsinkin viime kuukausina viranomaiset ovat estäneet avun pääsyä perille.
Poliisiväkivaltaa ja pidätyksiä
Rakhinen pohjoisosassa, josta sadattuhannet ovat paenneet Bangladeshiin, rohingyat saavat liikkua kylien välillä vain erikoisluvalla. Viranomaiset toimeenpanevat ulkonaliikkumiskieltoja mielivaltaisesti. Liikkumisluvan saaneet joutuvat usein rajavartiopoliisin väkivallan kohteiksi, heidät pidätetään tai heiltä vaaditaan lahjuksia.
Rohingya-mies kuvasi Amnestylle, kuinka poliisi hakkasi rohingya-matkustajia pysäyttäessään bussin tarkastuspisteellä.
– Paikalla oli neljä poliisia. Kaksi poliisia löi miehiä kepillä selkään, olkapäihin ja reisiin. Yksi heistä löi naista neljä viisi kertaa kädellään. Sen jälkeen he veivät heidät poliisiasemalle.
Amnestyn edustajat kertovat raportissa nähneensä, kuinka rajavartijat ampuivat ulkonaliikkumiskiellon aikaan matkustaneen 23-vuotiaan miehen kuoliaaksi.
Sairaalaan vain erikoisluvalla
Rohingyat eivät pääse sairaalaan kuin äärimmäisessä hädässä. Silloinkin he tarvitsevat luvan viranomaisilta ja poliisi saattaa heidät sairaalaan. Osavaltiossa on vain muutamia sairaaloita, jotka ottavat vastaan rohingya-potilaita. Heille on oma eristetty osastonsa.
– Naiset kertoivat meille, että he synnyttävät lapsen mieluummin kotona epähygieenisissä oloissa kuin menisivät sairaalaan hyväksikäytön ja kiristyksen uhreiksi, kertoo Amnestyn Neistat.
Amnesty International edustajat näkivät poliisin vartioivan pientä muslimiosastoa Sittwen sairaalassa Rakhine-osavaltiossa.
Yliopistoihin rohingyat eivät ole päässeet vuoden 2012 yhteenottojen jälkeen. Myös peruskouluopetusta on vaikea saada, sillä rohingyat eivät saa käydä valtion kouluissa ja opettajat eivät halua tulla rohingya-kyliin.
“Myanmar kosti iskut kansanryhmälle”
Myanmar on kiistänyt vainoavansa rohingyoja viime kuukausien iskuissa rohingya-kyliin. Se on sanonut taistelevansa aseistautunutta ARSA-kapinallisryhmää vastaan.
Rohingya-kapinallisten ARSA-ryhmä iski kymmeniin poliisien ja sotilaiden tarkastuspisteisiin viime vuonna ja tämän vuoden elokuussa. Amnestyn mukaan Myanmarin vastaus ARSA:n iskuihin on suhteeton. Sotilaat iskivät kokonaista kansanryhmää vastaan sen sijaan että he olisivat etsineet iskun tekijöitä.
Isku kansanryhmää vastaan on rikos ihmisyyttä vastaan kansainvälisten rotusyrjinnän vastaisten sopimusten mukaan.
YK:n Kansainvälinen yleissopimus apartheid-rikosten tukahduttamiseksi ja rankaisemiseksi pitää laittomia pidätyksiä ja kansanryhmän liikkumisen estämistä apartheidina . Se määrittelee rikokseksi lakitoimet, joilla estetään kansanryhmää osallistumasta yhteiskuntaan.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaan väestön karkoitus, vanginta ja rotuerottelu ovat rikos ihmisyyttä vastaan.
Syrjintää pidetään normaalina
Syrjintä on Amnestyn mukaan niin normalisoitu, että viranomaiset ja hallinto myönsivät Amnestylle muun muassa liikkumisen ja kokoontumisen rajoitukset. Rajoituksia ja eristystä muun muassa sairaaloissa ja kouluissa puolustellaan muun muassa turvallisuudella.
Myanmarin rohingyakriisiä ei Amnestyn mukaan ratkaista vain pakolaisten palauttamisella kotiin. Järjestö vaatii Myanmaria poistamaan apartheidin lait ja toimet.
Kansainvälisiltä lahjoittajilta vaaditaan toimia
Amnesty vaatii myös kansainväliseltä yhteisöltä ryhdistäytymistä, jotta sen avulla ei pönkitetä rotuerottelua. Myanmar alkaa remontoida kansainvälisen avun turvin Sittwen sairaalaa, jossa rohingyat on tähän mennessä eroteltu omalle osastolleen.
– Kansainvälisen yhteisön pitää tajuta tämä painajainen ja ymmärtää, mitä Rakhinen osavaltiossa on tapahtunut jo vuosia. Kehitys on tärkeä osa ratkaisua, mutta sen avulla ei saa voimistaa syrjintää. Kansainvälisen yhteisön, erityisesti lahjoittajien täytyy varmistaa, että heidän toimensa eivät tee heistä osallisia vääryyksiin, sanoo Amnesty Internationalin tutkimusjohtaja Anna Neistat.
Kansainväliset järjestöt ovat joutuneet tekemään kompromisseja päästäkseen auttamaan Myanmarin kärsivää rohingya-väestöä.
Kun Yle vieraili suljetuilla rohingya-leireillä Rakhinen osavaltiossa kaksi vuotta sitten, kuulimme kuinka avustusjärjestöt joutuvat auttamaan myös paremmin toimeen tulevia buddhalaisyhteisöjä päästäkseen rohingya-kyliin. Myanmarin viranomaiset ovat estäneet avustusjärjestöjen toimia. Rohingya-sanan käyttö on kielletty, sillä Myanmarin mukaan vähemmistö on Bangladeshista tulleita bengaleja.
YK:n odotetaan hyväksyvän joulukuussa päätöslauselman, jossa Myanmaria vaaditaan lopettamaan sotatoimet rohingya-väestöä vastaan. Siinä vaaditaan myös humanitäärisen avun perillepääsyä, turvallista kotiinpalua ja kansalaisuuden myöntämistä rohingyaväestölle.
Kiina, Venäjä ja Kaakkois-Aasian maat, kuten Vietnam ja Filippiinit ovat vastustaneet päätöslauselmaa.
Katso Myanmarissa keväällä 2015 kuvattu reportaasi: Myanmarin vainotut muslimit – sukupolvien ajan kyteneet ongelmat kärjistyivät etniseksi puhdistukseksi
Lue myös: Tuliko Nobel-palkitusta Aung San Suu Kyista välinpitämätön rautarouva?