Suomen eduskunta nimitti Pehr Evind Svinhufvudin johtaman hallituksen 27.11.1917. Tällä itsenäisyyssenaatilla oli keskeinen osa tapahtumissa, jotka johtivat Suomen itsenäisyyteen.
Pitkän linjan laillisuus- ja itsenäisyysmies Svinhufvud oli vasta vuoden alussa palannut takaisin Suomeen karkotuksesta Siperiasta.
Aikaisemmin 15.11.1917 eduskunta oli jo julistautunut korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun bolshevikit olivat ottaneet vallan Venäjällä.
– Marraskuussa bolshevikit yrittivät vielä tarjota Suomelle omaa kenraalikuvernööriään, historiantutkija professori Martti Häikiö kertoo.
Ajatuksena oli siis jatkaa vanhaa järjestelmää, jonka mukaan Venäjän hallituksen korkein edustaja Suomessa on senaatin puheenjohtajana toimiva kenraalikuvernööri.
Suomessa oli kuitenkin jo kypsytty ajatukselle itsenäisyydestä. Oikeistoa ja vasemmistoa jakoi eduskunnassa lähinnä kysymys siitä, miten itsenäisyys pitäisi saavuttaa.
Oikeisto suosi yksipuolista ilmoitusta, vasemmisto neuvotteluja Venäjän bolshevikkihallinnon kanssa.
Porvareiden kanta voitti, koska oikeistolla oli lokakuun eduskuntavaalien tuloksena enemmistö eduskunnassa.
Itsenäisyysjulistus pikavauhtia
Svinhufvudin hallitus ryhtyi heti toimeen. Se asetti tärkeimmäksi tehtäväkseen Suomen irrottamisen Venäjästä ja kansainvälisen tunnustuksen hankkimisen itsenäisyydelle.
Hallitus oli valmis antamaan itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle jo 30. marraskuuta, mutta se ei mahtunut eduskunnan työjärjestykseen. Lopulta itsenäisyysjulistus annettiin 4. joulukuuta ja eduskunta hyväksyi sen 6. joulukuuta.
Tästä päivästä tehtiin myöhemmin Suomen itsenäisyyspäivä.
Itsenäisyysjulistuksen lukemisesta ei ole tallennetta vuodelta 1917. Se tehtiin vasta myöhemmin.
Svinhufvud luki itsenäisyysjulistuksen radiolle vuonna 1936 itsenäisyyspäivänä
Tunnustuksen hankkiminen
Itsenäisyys ei tullut pelkällä julistuksella. Hallitus lähti heti hakemaan tunnustusta uudelle valtiolle muilta valtioilta. Sitä ei kuitenkaan herunut, vaan ulkomaat odottivat Venäjän reaktiota.
– Paasikivi lähetettiin tunnustelemaan pohjoismaihin. Sieltä tuli tyly vastaus, että ei tunnusteta, ennen kuin Venäjä tunnustaa, historiantutkija professori Martti Häikiö kertoo.
Suomen hallituksen piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä bolshevikkien puheille Venäjälle tunnustusta pyytämään.
– Svinhufvud matkusti itse Pietariin ja sai sieltä Venäjän tunnustuksen itsenäisyydelle. Näin ruvettiin ulkoasioita järjestämään. Se oli sellaista nuoren valtion perustamistoimintaa, professori Häikiö kertoo.
Häikiö kuitenkin muistuttaa, että itsenäisyyden vaatimat valtiolliset instituutit olivat Suomessa jo pitkälti olemassa.
– Ei Suomea silloin perustettu. Suomella oli eduskunta, senaatti. Ministerivaltiosihteeri Pietarissa edusti ulkoasiainedustuksen alkeita.
Tunnustus Venäjältä tuli 31. Joulukuuta 1917.
Vaikeat olosuhteet
Valtiollisista instituutioista huolimatta itsenäisen valtion alkutaival ei ollut vakaa. Poliittinen kuohunta oli johtamassa sisällissotaan. Venäjän vanhan järjestelmän takaama järjestysvalta Suomessa oli romahtanut.
Muodostettiin punakaarteja ja suojeluskuntia.
Oikeastaan on hämmästyttävää, että Svinhufvudin hallitus pystyi erittäin epävakaassa tilanteessa lyhyessä ajassa laskemaan pohjan itsenäisyydelle.
– Valtiollinen itsenäisyys saavutettiin erittäin vaikeissa oloissa määrätietoisesti Svinhufvudin johdolla, professori Häikiö korostaa.
Samalla on muistettava, että myös suomalaiset sosialistit toimivat itsenäisyyden puolesta omalla tahollaan.
– Sosialistit edesauttoivat tunnustuksen saamista omilla yhteyksillään veljespuolueisiin pohjoismaissa ja Venäjällä, professori Häikiö sanoo.
Kohti sisällissotaa
Svinhufvudin hallituksen toiminnan tehokkuus on hämmästyttävää senkin vuoksi, että se toimi käytännössä punaisten valtaamassa kaupungissa.
– Sosialistit olivat lähteneet jo marraskuun puolivälissä aseellisen vallankumouksen tielle. Punakaarti oli aseistettu ja koko Helsinki oli jo 17. päivä marraskuuta miehitetty, professori Häikiö kertoo.
Tammikuussa tilanne kärjistyi entisestään ja kiihtyy lopulta kansalaissodaksi. Osa Svinhufvudin hallituksen jäsenistä siirtyi Vaasaan ja muodosti Vaasan senaatin.
Svinhufvud seurasi myöhemmin perässä päästyään pakenemaan vallatusta Helsingistä kaapatulla jäänmurtaja Tarmolla.