Pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä on ajanut lastensuojelun kriisiin ympäri Suomea. Yle Uutiset kysyi lastensuojelua valvovilta tarkastajilta, kärsitäänkö heidän alueensa kunnissa lastensuojelun työntekijäpulasta, ja millaisia seurauksia mahdollisella pulalla on. Kaikki kuusi aluehallintovirastojen tarkastajaa vastasi kyselyyn. Heidän vastuullaan on valvoa maamme lastensuojelua.
Kyselyn perusteella lastensuojelu on suurissa ongelmissa kaikkialla Suomessa. Sosiaalihuollon ylitarkastajat kertovat ihmisten tekemistä kanteluista, myöhästyneistä huostaanotoista ja kunnille antamistaan toistuvista määräyksistä ja uhkasakoista.
Tarkastajat arvioivat, että ainakin joka kolmannella kunnalla eri puolilla Suomea on vaikeuksia löytää päteviä sosiaalityöntekijöitä.
"Haasteena on saada hakijoita, jotka täyttävät kelpoisuusvaatimukset ja omaavat lisäksi vahvaa kokemusta." Sari Husa, Lapin aluehallintovirasto
"Sinänsä koulutettuja sosiaalityöntekijöitä on alueella riittävästi, mutta he hakeutuvat mieluummin helpompiin työtehtäviin, eivätkä hae lastensuojelun virkoja." Saku Vaskivuo, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Kaikki alkoi isänsä tappamasta Eerikasta
Keskustelu suomalaisen lastensuojelun surkeasta tilasta käynnistyi viisi vuotta sitten, kun 8-vuotias helsinkiläistyttö Eerika kuoli oman isänsä ja tämän naisystävän pahoinpitelemänä. Useat ihmiset Eerikan ympärillä olivat tehneet hänen tilanteestaan ilmoituksia lastensuojeluun. Ilmoituksista huolimatta Eerikaa ei otettu pois väkivaltaiselta isältään.
Eerikan tapaus käynnisti lukuisia selvityksiä ja raportteja. Niiden perusteella todettiin, että lastensuojelussa on hätä: aivan liian vähäinen määrä työntekijöitä yrittää auttaa aivan liian suurta määrää lapsia.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin Lasten oikeuksien päivänä 20.11.2017 yli tuhat sosiaalityöntekijää ympäri Suomea vaati adressilla poliittisia päättäjiä tekemään lopulta jotakin lastensuojelun krooniselle resurssipulalle.
Ylen kyselyssä kaikki sosiaalihuollon ylitarkastajat kertovat joutuneensa puuttumaan alueensa kuntien lastensuojelun tilanteeseen työntekijöiden vähäisen määrän takia. Monin paikoin ohjaus, neuvonta, huomautukset ja määräykset ovat seuranneet toinen toistaan. Esimerkiksi Etelä-Savossa tilanne on ollut vaikea jo vuosia. Tänä syksynä aluehallintovirasto asetti Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymälle Essotelle 400 000 euron uhkasakon, joka astuu voimaan jos lastensuojeluun ei saada lisää käsiä töihin. Uhkasakkoja on jouduttu käyttämään monissa muissakin kunnissa.
Työntekijäpula on poikinut myös kanteluita ja ilmoituksia lähes kaikkiin aluehallintovirastoihin.
"Kanteluissa ilmenee usein tyytymättömyys sosiaalityöntekijöiden palveluihin ja riittävään yhteydenpitoon ja asiakkaiden kuulemiseen." Marja-Leena Stenroos, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
"Kanteluissa näkyy työntekijöiden vaihtuvuus ja sitä kautta lastensuojelutyön laatuongelmat. Aviin on tullut epäkohtailmoituksina valvontapyyntöjä selvittää työntekijämääriä ja heidän koulutustaan/pätevyyttään." Saku Vaskivuo, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Virheitä ja myöhästyneitä päätöksiä
Eerikan kuolema viisi vuotta sitten johti toistaiseksi ratkaisemattomaan keskusteluun resurssipulasta. Mutta ei kai sentään enää voisi tapahtua sitä, mitä Eerikalle tapahtui? Kyllä voi, sanovat sosiaalihuollon ylitarkastajat.
Valvovat viranomaiset kaikkialta Suomesta kertovat työntekijäpulan johtaneen lastensuojelun laadun heikkenemiseen. Yhdellä sosiaalityöntekijällä on vieläkin liian monen lapsen asiat ratkottavanaan. Valviran selvityksen mukaan yksi ihminen hoitaa keskimäärin 50 lapsen asioita. Pahimmillaan lapsia voi olla 140.
"Lapsilla ei ole lapsen asioista vastaavia sosiaalityöntekijöitä. Päätöksenteko ei ole ajantasaista. Kiireellisen avun saaminen voi viivästyä." Päivi Ahvenus, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
_"Päätöksenteossa voi syntyä virheellisiä menettelyjä ja toisaalta päätökset voivat viipyä liian pitkään. Myös muita virheellisiä menettelyjä, kuten asiakasasiakirjausten puutetta, ilmenee.” _ Marena Paahto, Itä-Suomen aluehallintovirasto
Pohjois-Suomessa sosiaalityöntekijöiden jatkuva vaihtuminen on johtanut siihen, etteivät asiakkaana olevat lapset pysty muodostamaan pitkäaikaista suhdetta sosiaalityöntekijään, kirjoittaa ylitarkastaja Saku Vaskivuo. Sama tilanne on Etelä-Suomessa.
"Sosiaalityöntekijän työkuorma ei mahdollista lasten riittävää kohtaamista." Marja-Leena Stenroos, Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Viranomaiset kiistelevät keskenään siitä, mikä on kenenkin vastuulla.
Laura Yliruka, tutkimuskoordinaattori, Lape-hanke
Kun tuhatpäinen sosiaalityöntekijöiden joukko lähestyi lasten oikeuksien päivänä päättäjiä kannanotollaan, peruspalveluministeri Annika Saarikko kirjoitti blogissaan tuntevansa voimattomuutta lastensuojelutyön edellytysten kuntoon saattamisessa.
– Olemme lisänneet Sipilän hallituksen aikana 10 miljoonaa lisää rahaa kuntien valtionosuuksiin nimenomaan lastensuojelussa tehtävään työhön. Missä tämä näkyy? Rohkenen vedota kuntapäättäjiin asiassa. Satsatkaa lastensuojeluun, Saarikko kirjoittaa.
Kun Etelä-Savossa sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä sai määräyksen laittaa lastensuojeluasiat kunnissa kuntoon uhkasakon nojalla, tarjosivat kunnat ratkaisuksi sitä, mitä muutkin Suomen kunnat ovat lastensuojelun resurssipulaa ratkoessaan tehneet: käynnistettiin näkyvä rekrytointikampanja, sosiaalityöntekijöiden palkkoja hilattiin ylöspäin ja muiden alojen sosiaalityöntekijöitä houkuteltiin siirtymään lastensuojeluun.
Nyt tilanne on paljon parempi, virkoja on saatu täytettyä. Silti AVIn asettama uhkasakko saattaa astua voimaan, sillä työntekijöitä puuttuu vieläkin. Miksi lastensuojelutyö ei kiinnosta?
"Erikoissairaanhoitoa" lastensuojeluunkin
Vuonna 2012 tehdyssä pohjoismaisessa tutkimuksessa todettiin, että suomalaisessa lastensuojelutyössä on kansainvälisestikin vertaillen runsaasti piirteitä, jotka vaikeuttavat työtä. Kun Eerika kuoli, käynnistyi lukuisia selvityksiä, mikä lastensuojelussa oikein mättää. Yhden selvitystyön tuloksena todettiin, että sosiaalityöhön kaivataan samanlaista porrastusta, kuin terveydenhuollossa jo on: perusterveydenhoidosta siirrytään ongelmien vaikeutuessa erikoissairaanhoitoon. Myös lastensuojelussa pitäisi saada riittävä tuki vaativien tilanteiden hoitamiseen.
Nyt lastensuojeluun on päätetty perustaa osaamisen keskuksia lastensuojelun työntekijöiden tueksi. Viisi eri puolille Suomea perustettavaa osaamistukikeskusta olisi vähän niin kuin lastensuojelun erikoissairaanhoitoa. Jotta keskukset tekisivät oikeita asioita, parasta aikaa on valmistumassa selvitys, jossa 270 sosiaalityöntekijää kertoo, mikä nykyisessä lastensuojelussa oikein on vialla.
Liki puolet vastanneista sanoo, että ongelmia aiheuttaa epäselvä organisaatio ja lapsen pallottelu luukulta toiselle.
– Vastauksista käy ilmi, että viranomaiset kiistelevät keskenään siitä, mikä on kenenkin vastuulla. Esimerkiksi, että vammaispalvelu ajattelee, että psykiatria kyllä hoitaa tuon ja psykiatria puolestaan ajattelee, että kyllä lastensuojelu hoitaa, tutkimuskoordinaattori Laura Yliruka Lapsi- ja perhepalveluiden Pääkaupunkiseudun osa-hankkeessa kertoo.
Sosiaalityöntekijät kokevat, ettei kokonaisvastuu lapsen tilanteesta ole kenenkään käsissä. Työntekijät saavat tukea henkisesti raskaaseen työhön huonosti, palkkakaan ei päätä huimaa ja moni vaihtaakin työpaikkaa nopeasti lastensuojelusta muualle.
– Työntekijöiden vaihtuvuus aiheuttaa sen, että pitkäkestoinen tuntemus perheen tilanteesta pilkkoutuu, Yliruka sanoo.
Työntekijöiden vaihtuvuuden takia ne harvat, jotka jatkavat, saavat entistä enemmän vastuuta kannettavakseen. Moni puhuu myös huonosta johtamisesta ja yksin jäämisestä. Koska lastensuojelutilanteisiin ei ole olemassa Käypä hoito-suositusten kaltaisia selviä ohjesääntöjä, työntekijät joutuvat perustelemaan toimiaan jopa omille esimiehilleen.
– Myös lastensuojeluun tarvittaisiin enemmän tutkimusperusteisia toimintasuosituksia, jotta työntekijöillä ja johdolla olisi yhteneväinen käsitys tarvittavasti työskentelystä, Yliruka sanoo.
Lisäksi lastensuojelutyö on lähtökohtaisesti monimutkaista ja vaikeaa. Yhdessä asiakasperheessä voi olla päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia niin vanhemmilla kuin lapsillakin, ongelmien ratkomiseen tarvittaisiin monen eri alan erikoisosaamista, kokonaistilanne ei ole oikein kenenkään käsissä ja perhe itse ei puolestaan tahdo kenenkään puuttuvan asioihinsa.
On yleistä, että lastensuojelun työntekijät sijaistraumatisoituvat kohtaamistaan ongelmista. Monen työntekijän omakin mielenterveys horjuu.
Huostaanotto on tehty liian myöhään, ongelmat ovat jo ehtineet liian pitkälle.
ylitarkastaja Päivi Ahvenus, Länsi-Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Hallitus käynnisti vuosi sitten Lapsi- ja perhepalveluiden muutoshankkeen, jonka osana on myös lastensuojelun osaamistukikeskusten perustaminen. Paljon muutakin kehitystyötä on vireillä. Eri puolilla Suomea kokeillaan parasta aikaa lastensuojelun systeemistä toimintamallia, joka on osaltaan mullistanut työn esimerkiksi Mäntsälässä.
Mäntäsälän mallissa keskeistä on, että esimies seuloo lastensuojelunilmoitussumasta ne tehtävät, jotka oikeasti kuuluvat lastensuojelulle, ja ohjaa muut neuvoloihin, koulukuraattoreille, kotipalveluun tai minne ne kuuluvatkaan. Lastensuojelu on järein vaihtoehto. Toinen merkittävä uudistus on, ettei lasten asioita hoideta enää yhden sosiaalityöntekijän voimin vaan Mäntsälään on muodostettu moniammatilliset tiimit.
Lapsi- ja perhepalveluiden muutoshanke panostaa varhaiseen puuttumiseen. Ylevä tavoite on, ettei lastensuojeluun lopulta päätyisi enää yhtään asiakasta, koska ongelmat hoidettaisiin jo paljon ennen huostaanoton uhkaa.
Tosiasia on, että kehittämistyö kantaa hedelmää parhaimmillaankin vasta muutamien vuosien kuluessa. Sosiaalityöntekijät kuitenkin huutavat apua nyt.
Esimerkiksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella on jo huomattu, että lastensuojelulaitoksiin päätyy tänä päivänä entistä haastavammista ongelmista kärsiviä nuoria. Laitoksissa nuorten rajoittaminen, kuten kiinnipitäminen on yleistynyt.
– Se kertoo siitä, että huostaanotto on tehty liian myöhään, ongelmat ovat jo ehtineet liian pitkälle, ylitarkastaja Päivi Ahvenus sanoo.
Tutkimuskoordinaattori Laura Ylirukan mielestä hätäapu juuri tähän hetkeen olisi lopulta kuitenkin raha pitkällisten kehittämishankkeiden lisäksi. Ylen kyselyssä sosiaalihuollon tarkastajien mielestä huonot palkat ja raskas työ ovat suurimmat syyt siihen, että alalla on krooninen työntekijäpula. Ylirukan mielestä sosiaalityöntekijöiden palkoista pitäisi saada kilpailukykyisiä, että alalle kouluttautuneet tulisivat lastensuojeluun töihin.
– Niin voisimme saada myönteisen kehityksen alkuun. Tärkein asia on asiakasmäärien vähentäminen, jotta eettisesti kestävä työ olisi mahdollista, Yliruka sanoo.