Vauvan syntyessä tuoreen perheen elämä menee uusiksi. Luvassa on paitsi iloa uudesta tulokkaasta myös sumuisia päiviä, valvottuja öitä ja erimielisyyksiä lapsen hoidosta.
Lastenpsykiatrian vs. ylilääkäri, perheterapeutti Marianna Savio seurasi väitöstutkimuksessaan seitsemän vauvaperheen arkea lapsen ollessa kolmen, kuuden ja kahdentoista kuukauden ikäinen.
Selvisi, että perheissä vauvavuoden vaikein vaihe koetaan lapsen ollessa puolivuotias. Savion mukaan vanhempien parisuhde, mielikuvat lapsesta ja vuorovaikutus lapsen kanssa ovat silloin selvästi koetuksella.
Vauva-arki on rankkaa. Se heijastuu parisuhteeseen ja mielikuviin lapsesta.
Taustalla on muun muassa lapsen aktiivisuuden ja vaativuuden lisääntyminen, sekä alkuhuuman haihtuminen.
– Lapsi alkaa puolen vuoden kohdalla esittää vanhemmilleen eri lailla vaatimuksia. Samaan aikaan ensimmäisten kuukausien kokemus siitä, että "meillä menee tosi hyvin, ja me ollaan onnellisia", alkaa karista, Savio luonnehtii.
Vanhempien parisuhteen tilaa, perheen vuorovaikutusta ja vanhempien mielikuvia vauvastaan tutkija selvitti lomake-, haastattelu- ja videomateriaalein.
Vauva-arki on rankkaa
Tyypillistä tutkijan mukaan on, että työnjako perheessä käy alkuvaiheen jälkeen vaikeammaksi ja kommunikointi vaikeutuu.
– Puolen vuoden kohta näkyy selvänä pudotuksena vanhempien arvioissa siitä, miten heidän parisuhteensa toimii ja millaista heidän vanhemmuutensa on, Savio sanoo.
– Vanhemmat siis toteavat sen, että vauva-arki on rankkaa. Se heijastuu parisuhteeseen ja mielikuviin lapsesta.
Savio pitää havaitsemaansa normaalina ja käytännössä lähes jokaisen perheen kehityskulkuun kuuluvana.
On tärkeää, että yhteinen nauru löytyy lopulta.
Kun lapsi kasvaa, vanhempien työnjako saadaan yleensä toimimaan. Se edellyttää kuitenkin keskustelua ja perheen yhteisistä toimintatavoista sopimista – lähtien vaikkapa kotitöiden jakamisesta.
–[Lapsen kasvaessa] Vuorovaikutus lapsen kanssa alkaa toimia, vanhemmille palaa tunne siitä, että meidän perhesysteemi toimii. Perheen pitää järjestäytyä uudelleen ja miettiä, miten asiat ratkaistaan, Savio sanoo.
Yhteinen nauru on tärkeää
Riskitekijöitä parisuhteelle ja toimivan perhedynamiikan muodostumiselle ovat Savion havaitseman mukaan lapsen terveysongelmat ja vanhempien psyykkiset ongelmat.
Erityisen tuen piiriin Savio ei kuitenkaan olisi kaikkia vauva-arjessa väsyviä perheitä patistamassa.
– Meillä on todella hyvä neuvolajärjestelmä. Jos vanhemmat tuovat siellä ongelmia esille, niihin päästään tarjoamaan tukea ja apua. Tietysti kannattaisin sitä, että tarkennettaisiin tukea siihen kuuden kuukauden kohdalle, eikä unohdettaisi isiä, Savio miettii.
–On olennaista katsoa sitä, miten perhe toimii kokonaisuutena.
Lapsiperheideiden jaksamisesta (siirryt toiseen palveluun) (KSML), ennätysalhaisesta syntyvyydestä (siirryt toiseen palveluun) (HS) ja perheiden työnjaosta käydään julkisuudessa toisinaan hyvin kärjekästä keskustelua. Työssään vaativan erityistason perheterapeuttina Savio on nähnyt perhe-elämää läheltä jo ennen tutkijan uraansa. Hänen mielestään perheillä on vauva-arjesta realististiset odotukset.
– Hankaluuksia tulee, se on fakta. Perheet tietävät sen. Ei niin ainakaan kannata ajatella, että kun se kuuden kuukauden kohta on niin kovin vaikea, että jättää mieluummin lapset tekemättä, Savio toteaa.
– Perheissä pitää opetella puhumaan asioista. Pitää olla lämpöä ja tunne siitä, että ongelmat saadaan ratkaistua yhdessä, Savio sanoo.
– Jos riidelläänkin, niin sovitaan ja kuitataan riidat naurulla. On tärkeää, että yhteinen nauru löytyy lopulta.
Marianna Savion psykologian alan väitös tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina.