PISA-tulokset julkistettiin tällä viikolla. Suomen kohdalla media kiinnitti erityisesti huolta poikiin ja poikien yhteistyökykyyn. Myös Yle uutisoi asiasta.
Meneekö pojilla siis Suomessa erityisen huonosti?
Kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta toteaa, että Pisa-tulosten tulkinta on liioiteltua.
Pisa-tulosten perusteella ei voida puhua pojista yhtenä joukkona, josta pitäisi olla huolissaan, hän sanoo.
Oslon yliopiston kasvatuspsykologian professori Niemivirta on alan asiantuntija. Hän kritisoi Pisa-tulosten uutisointia heti tuoreeltaan sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa harhaan mennään siinä, että pojat ja tytöt erotellaan erillisiksi ryhmiksi.
– Pitäisi tarkastella koko joukkoa, ei vain joukon osaa, jolla on keskimäärin ongelmia enemmän kuin joillain toisella osalla. Jos keskitymme poikiin, sivuutamme kaikki tytöt, joilla opinnot menevät heikommin.
Jos pojilla on keskimäärin hieman enemmän ongelmia oppimisessa kuin tytöillä, se ei tarkoita, että tytöillä ei vastaavasti olisi ongelmia. Toisin sanoen, jos huonosti lukutaidossa pärjääviä tyttöjä olisi luokassa vaikka neljä ja poikia viisi, olisi väärin keskittyä pelkästään poikiin vain, koska keskimäärin pojilla on enemmän ongelmia.
– Jos keskimääräisten erojen perusteella tehdään tulkintoja, mennään metsään, ei ymmärretä jakautumien logiikkaa, Niemivirta sanoo.
Niemivirta sanoo, että tytöistä ja pojista ei voi puhua yksittäisinä joukkoina.
Facebookissa Niemivirta kirjoitti näin.
Laskeskelin hieman sukupuolierojen efektikokoja (eli kuinka paljon sukupuoli selittää eroista yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa). Suomalaisnuorten osalta se on noin 6 %, joka sekin häviää käytännössä kokonaan, kun otetaan huomioon suorituserot lukutaidossa (jota ao. tehtävä melkoisesti vaatii). Näyttää olevan varsin yleinen ilmiö muutenkin.
On myös kaiken kaikkiaan harhaanjohtavaa puhua tytöistä ja pojista erillisinä yhtenäisinä joukkoina, joilla joko on tai ei ole erilaisia ongelmia. Jakaumien tarkastelu osoittaa, että suoritusten vaihtelua on molemmissa ryhmissä runsaasti, eikä keskimääräinen ero kuvasta ryhmiä yhtenäisinä joukkoina.
Pojille tarjotaan kapeaa roolia
Esimerkiksi tuloksista tehty päätelmä, että pojat eivät olisi yhteistyökykyisiä, on järjetön, Niemivirta sanoo.
Ensinnäkin Pisa-kokeessa ei mitattu yhteistyökykyä, vaan ongelmanratkaisua yhteistyökontekstissa, hän perustelee. Lisäksi havaitut tyttöjen ja poikein keskimääräiset erot palautuvat lähes kokonaan eroihin lukutaidossa.
– Onko siis niin, että kyseinen tehtävä vaati enemmän lukutaitoa, joita keskimäärin tytöillä on enemmän? Niemivirta kysyy.
Havaitut erot eivät hänestä liity yhteistyötaitoihin.
Niemivirran mukaan pitäisi kysyä mistä keskimääräiset erot kertovat. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien erot ovat pienemmät matematiikassa ja luonnontieteissä. Näidenkin Pisa-testien tekeminen vaatii lukutaitoa.
– Onko pojilla aidosti keskimäärin heikompi lukutaito? Vai onko niin, että pojat eivät viitsi tehdä testejä tunnollisesti? Emme tiedä sitäkään varmuudella.
Tyttöjen ja poikien keskimääräinen ero lukutaidossa on Niemivirran mukaan varsin yleismaailmallinen.
– En usko, että se liittyy vain biologiaan, vaan pikemminkin esimerkiksi eroihin harrastuneisuudessa ja mahdollisesti stereotyyppisiin rooleihin, jotka liittyvät huolellisuuteen ja tunnollisuuteen, Niemivirta sanoo.
Hänen mukaansa ongelmana on keinotekoinen sukupuoliyleistäminen.
"Pojat ovat poikia" on väärä tapa ajatella
Samoilla linjoilla Niemivirran kanssa on tutkija Minja Koskela Taideyliopistosta. Hän tekee väitöskirjaa musiikkikasvatuksesta.
Pojat saattavat koulusta riippuen olla ahtaalla, mutta eivät siksi, että olisivat huonoja oppimaan, Koskela muistuttaa.
– Ongelma on poikien kapea rooli, joka on todettu monissa tutkimuksissa, sanoo Koskela.
Kouluissa tämä näkyy usein niin, että poika ei voi samaan aikaa olla suosittu oppilas ja hyvä koulussa.
Tämä pitäisi Koskelan mukaan nostaa esiin esimerkiksi Pisa-keskustelussa. Poikien kapea rooli vaikeuttaa koulussa menestymistä.
Uusi opetussuunnitelma määrittää, että nämä asiat pitäisi ottaa huomioon. Sukupuolirooleja pitäisi haastaa, Koskela sanoo.
– Keskustelu poikien koulumenestyksestä ei voi lähteä liikkeelle oletetuista sukupuolieroista, vaan on kyettävä näkemään, että poika- ja tyttökategorioiden sisällä voi olla enemmän vaihtelua kuin kategorioiden välillä, Koskela sanoo.
Toisin sanoen on haitallista mikäli opettajat ajattelevat, että pojat ovat poikia ja siksi kohtelevat heitä tietyllä tavalla. Tai että tytöt toimivat tietyllä tavalla, ja vahvistavat tätä toimintaa.
Opettajille pitäisi Koskelan mukaan tarjota lisää koulutusta siitä, miten ajatella lapsia yksilöinä, ei poikina tai tyttöinä. Myös opettajankoulutuksessa tämä pitäisi huomioita.
– Teen itse tutkimusta omasta opetuksesta. Huomaan itsekin toimivani samalla tavlla, jotka ylläpitävät hierarkioita. Olisi tärkeää, että opettajille tarjottaisiin työkaluja reflektoida omaa opettamista.
Pisa-keskustelussa on äänenpainoja, että pojille pitäisi tuoda kirjoja ja tekemisen muotoja, jotka kiinnostavat poikia. Koskelan mukaan pitäisi muistaa, että ei ole olemassa mitään kaikkia poikia kiinnostavia asioita. Jos pönkitetään stereotypiaa, jonka mukaan pojat ovat tietynlaisia, pönkitetään samalla näkemystä, että pojilla ei mene hyvin.
– Oppiminen ei ole niinkään sukupuoli- vaan luokkakysymys. Kaikki pojat eivät lähde samalta viivalta. Poikien (ja tyttöjenkin) joukon sisällä on paljon muita eri tekijöitä. Miten perheen tulot, vanhempien koulutus tai etninen tausta vaikuttavat koulunkäyntiin.
Koskelan mukaan pitäisi siis selvittää, mikä on yhteistä niille pojille ja tytöille, jotka pärjäävät Pisassa. Tai mitkä yhdistävät niitä tyttöjä ja poikia, jotka eivät pärjää Pisassa.
Kysymällä muita kuin sukupuoleen liittyviä kysymyksiä löytäisimme ne, joilla on pahin riski pudota.
Eli huoli pois.
Suurin osa pojista pärjää Pisa-tulosten mukaan edelleen yhtä hyvin koulussa kun suurin osa tytöistä. Tästä kirjoitti tänään myös esimerkiksi tutkija Harry Lunabba.
Mutta syytäkin huoleenkin on. Miten saamme huonosti pärjäävät tytöt ja pojat pärjäämään paremmin?