Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lasten ja nuorten osastolla on 14 pussia täynnä joulukalentereita. Loput ovat Salla Kronbäckin kotona.
– Minulla on huone täynnä joulukalentereita. Tosin minulla on myös kaksi pientä lasta, jotka ihailevat niitä. Poika sanoikin, että oho, äiti oot ostanut aika paljon joulukalentereita!
Keskustelun jälkeen poika ymmärsi, ettei äiti ole ostanut ihan kaikkia. Ja että on paljon sairaita ja vähävaraisia lapsia, joille joulukalenterit lahjoitetaan.
– Hän totesi, että onpa ihana asia, kun viette heille, kun mulla on jo kaksi, mammojen puuhanainen nauraa.
Facebookin mammaryhmästä alkunsa saanut lahjoituskampanja jatkuu jo neljättä vuotta. Viime vuonna mammat keräsivät reilut 900 joulukalenteria. Tänä vuonna kalentereita on lähes 1300. Lahjoitukset ovat tulleet tavallisilta ihmisiltä ja yrityksiltä. Yksi lahjoittajista on 9-vuotias Adrian-poika.
– Hän oli innoissaan mukana hyvän asian puolesta ja osti omilla säästöillään ryhmä Hau -suklaakalenterin. Hän myös auttoi minua laittamaan kalentereihin lappuja, jossa kerrottiin lahjoituksesta. Tosin siinä vaiheessa kun 400 kalenteria oli laputettu, alkoi jo vähän väsyttää, kertoo Merja Valkeapää, Adrianin äiti ja yksi keräyksen toteuttamiseen osallistuneista mammoista.
Joulukalenterit lahjoitetaan lapsille Soiten, Ensi- ja turvakodin ja Hopen kautta. Keskussairaalaan mammat toivat 350 kalenteria. Saman verran saa lastensuojelu. Kalenterit vaihtelevat kuvakalentereista suklaakalentereihin ja lelukalentereihin.
– Diabeteshoitajalle menevät kuvakalenterit. Muut jaetaan osastolle, päivystykseen, poliklinikalle, kotisairaalaan, mahdollisesti jopa maitokeittiöön. Hoitajat ja lääkärit antavat ne sitten lapsille, lastensairaalan osastonhoitaja Anna-Leena Hohenthal kertoo hymyillen.
Pieni tyttö ilahtui
Keskussairaalassa kalentereita jaetaan jouluun asti. Ensimmäiset on jo annettu.
– Varsinkin lastenpäivystyksen vuoksi potilasmäärät ovat kasvaneet paljon, joten niitä menee useampi päivässä, apulaisosastonhoitaja Nico Jäväjä tietää.
Salla Kronbäck todisti viime vuonna, kun kuvakalenteri löysi omistajansa.
– Kyllä hoitajilla ja minulla tuli tippa linssiin, kun pitkään hoidossa ollut alle vuoden ikäinen tyttölapsi sai oman kalenterinsa ja avasi sieltä luukun. Siitä sai potkua tähän hommaan, että haluaa olla mukana jatkossakin. Kun näki konkreettisesti, kuinka suuri ilo siitä kalenterista voi pienelle lapselle olla.