IRLANTI Kaiken sisäänsä kätkevä harmaus ympäröi veneemme, kun kynnämme peilityyntä Atlantin pintaa. Irlannin lounaisrannikko on aikaa sitten hävinnyt taaksemme sakeaan sumuun, eikä näkyvissä ole yhtään kiintopistettä – ei edes horisonttia.
– Tällaisena päivänä tuntuu vielä ihmeellisemmältä, miten munkit ovat ylipäätään löytäneet saaren, miettii Seán Wright sumua silmäillessään.
Istumme veneen takaosassa ulkokannella muiden matkalaisten viihtyessä lämpimämmässä kajuutassa. Dublinilainen jalkapalloilija on tottunut tarkenemaan polvihousuissa koleassakin kelissä, pipo sentään suojaa päätä. Venematka kestää liki tunnin.
Kiviset kekomajat Atlantin armoilla
Maailmanmaineeseen saaren nosti Star Wars -elokuvasaagan seitsemäs osa, The Force Awakens, jonka loppukohtaus kuvattiin jyrkänteillä kiemurtelevilla portailla ja luostarissa. Samoilta sijoilta alkaa myös joulukuun puolivälissä ensi-iltansa saavan The Last Jedi -elokuvan tarina.
Paljon ennen tätä saari oli kuitenkin munkkien koti.
Lähemmäs Luojaa pyrkineet munkit saapuivat Skellig Michaelin saarelle noin 1 400 vuotta sitten. Syrjäinen sijainti eristyksissä muusta maailmasta sopi askeettista elämää viettäneille munkeille.
Vuosisatojen aikana he rakensivat vaikeasti saavutettaville rinteille luostarin (siirryt toiseen palveluun), joka on yksi varhaisimmista merkeistä kristinuskon saapumisesta Irlantiin.
Lähes 200 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevaan St. Fionánin luostariin on kavuttava yli 600 kivistä porrasta. Epätasaiset portaat, kuten luostarin mehiläiskekomaiset majatkin, on rakennettu irtonaisista liuskeista, ilman koossapitävää laastia.
Siitä huolimatta rakennelmat ovat säilyneet eristäytyneellä saarella poikkeuksellisen hyvin. Karulla kalliosaarella 12 kilometriä rannikolta ne ovat aavalta Atlantilta puhaltavien tuulien armoilla.
– Nykyään ei osata rakentaa edes sata vuotta kestävää taloa. Kosteusvaurioita, tuhahtaa Seán.
Yhä myrskyisemmiksi käyneet tuulet saivat kuitenkin munkit hylkäämään saaren 1200-luvulle tultaessa ja siirtymään mantereelle Ballinskelligsiin. Sen jälkeen Skellig Michaelista tuli pyhiinvaelluskohde vuosisatojen ajaksi, mutta nykyisen kaltaista, Star Wars -elokuvien aiheuttamaa kävijävirtaa ei ole ennen koettu.
Kävijävirtaa rajoittavat viranomaiset ja sää
Seán Wright ei Star Wars -faniksi tunnustaudu. Hän kertoo olevansa enemmän kiinnostunut historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Seán ei vain aiemmin ole onnistunut sovittamaan saarikäyntiä aikatauluihinsa.
On heitäkin, jotka ihmettelevät, miksi Disney ja Lucasfilm piti päästää saarelle.
John O'Sullivan
Vierailu Skellig Michaelilla vaatiikin rahtusen onnea ja suosiollisuutta sään haltijoilta. Saarelle saavat rantautua vain lisensoidut veneet, joita kuluneena kesänä oli viisitoista. Kukin niistä saa kuljettaa kaksitoista matkailijaa päivässä toukokuusta lokakuulle jatkuvan kauden aikana.
Vaikka paikan veneestä onnistuisikin varaamaan, voivat sääolot estää saarelle rantautumisen.
– Katso, siinä se on, huudahtaa Seán äkkiä.
Sakean sumun keskeltä alkavat erottua saaren jylhät, mustanpuhuvat kalliorinteet. Harmauden läpi rinteistä näkee vain pienen osan. Korkeimmat piikit jäävät sumun syliin.
Emme kuitenkaan Seánin kanssa juuri harmittele sumua, sillä ainakin tyyni Atlantti antaa meidän nousta saarelle.
Koskemattomassa miljöössä vaaranpaikkansa
Alkumatka laiturilta munkkien rakentamien portaiden juurelle on helppo. Kulkijoita suojaa osan matkaa kivivyöryjen varalta rakennettu katos.
Viime keväänä kauden aloitus viivästyi muutamalla päivällä vyörymän takia. Asiantuntijoita tarvittiin tutkimaan, aiheutuiko kivivyöry puolitoista vuotta aiemmin päättyneistä elokuvakuvauksista. Loppupäätelmän mukaan kyseessä oli luonnollinen ilmiö (siirryt toiseen palveluun).
Vierailijoita evästetään varautumaan kapuamiseen jo ennakkoon kotona, ja turvallisuusvideo on syytä katsoa viimeistään vierailukeskuksessa ennen venematkaa. Saarella opas kertaa turvallisuusasiat ennen kuin ketään päästetään portaisiin.
Vierailijat käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja pysyvät sallituilla reiteillä.
Bob Harris
Varovaisuutta portaiden nouseminen ja etenkin alastulo vaativatkin. Saarella on tapahtunut onnettomuuksia: pahimpana kahden amerikkalaisturistin kuolemaan johtanut turma vuonna 2009.
Turvavarusteet ovat vaikeakulkuisissa portaissa vähissä. Vain muutamassa kohtaa kapuaja kykenee hamuamaan turvaa kallioseinään kiinnitetystä kettingistä. Kaiteita ei ole, ja reunan takana saattaa vaania äkkijyrkkä pudotus.
Saaren miljöö on haluttu pitää mahdollisimman koskemattomana. Turisteille ei ole tarjolla mitään palveluja, ei edes käymälää. Luostarisaari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1996.
Runsas linnusto tarvitsee myös rauhaa
Opas Bob Harris kieltää kapuajia ehdottomasti poikkeamasta portailta ja poluilta. Paitsi että liukkailla rinteillä se olisi turvallisuusriski, uhkaisi se myös saaren ainutlaatuista luontoa. Ruohon kätköissä pesivien lunnien rauhaa halutaan näin turvata.
– Vierailijat käyttäytyvät yleensä todella hyvin ja pysyvät sallituilla reiteillä. Vain harvoin heitä joutuu ojentamaan, sanoo Harris OPW:stä. Office of Public Works vastaa kohteen ylläpidosta.
Skellig Michaelia, ja etenkin sen viereistä pienempää saarta, Little Skelligiä, asuttavat tuhannet linnut.
Yli 25 000 suulan yhdyskunta on arvioitu maailman toiseksi suurimmaksi, ja sen rauhoittamiseksi Little Skelligille rantautuminen on kielletty kokonaan.
Runsaan linnuston ohella saarilla on myös vilkasta merielämää, hylkeiden lisäksi veneretkellä voi hyvällä onnella nähdä delfiinejä, valaita tai haita.
Portaiden vieressä vipeltävät lunnit ihastuttavat sympaattisuudellaan nousijoita, ja tämän tästä joku pysähtyy portaisiin koettaen saada vilkasliikkeiset linnut poseeraamaan kameralle. Samalla kuvaussessio tarjoaa hetken hengähdystauon raskaasta noususta.
Viikinkien ryöstöretket rikkoivat askeettisen arjen
Vilkasliikkeinen on ollut myös Seán, joka on jo suuntaamassa takaisin alas, kun itse vasta saavun luostarin oviaukolle.
– Aivan uskomaton paikka. Käsittämätöntä, että munkit ovat rakentaneet tällaisen, ja eläneet näissä olosuhteissa, ihmettelee Seán Wright.
Yksinkertaisilla työkaluilla munkit ovat rakentaneet miespolvi toisensa jälkeen paitsi portaat, myös luostarin kalliokielekkeelle. Kivestä rakennetut mehiläiskekomajat tarjosivat turvaa rajujakin tuulia ja rankkoja sateita vastaan.
Asumuksiin ei paljoa päivänvaloa pääse paksujen kiviseinien lomasta. Meri tarjosi ravinnoksi kalaa ja hyvällä onnella hylkeitä, pienet viljelypalstat muuta purtavaa.
Täysin rauhassa munkit eivät kuitenkaan saaneet vakaumustaan harjoittaa. Monien muiden irlantilaisluostareiden tavoin St. Fionánin luostarikin joutui viikinkien ryöstöretkien kohteeksi.
Tunnelma huipulla on epätodellinen. Munkkien antaumusta on pakko ihastella. Saarella arvioidaan asuneen kerrallaan kaksitoista miestä, ja he ovat kaiken tämän rakentaneet.
Turistit tuovat elantoa ja elämää alueelle
– It’s still pea soup! There’s absolutely no visibility what so ever, kuuluu John O'Sullivanin kännykän kaiuttimesta.
The Skellig Experience -vierailukeskuksen johtaja ravaa hermostuneen oloisena puhelin korvallaan.
Kestää hyvän tovin, ennen kuin mies ehtii juttusille. On kiire perua sovittuja venekuljetuksia, sillä sakea sumu on kietonut saaren yhä tiukemmin syliinsä. Kaiken lisäksi Atlantilta lähestyvä myrsky uhkaa perua ainakin kahden seuraavan päivän matkat kokonaan.
Olemme palanneet lähtösatamaan Valentian saarelle, jolla vierailukeskus sijaitsee. Sieltä, ja kapean lahden toisella puolella olevasta Portmageen pienestä kylästä, lähtee valtaosa venekuljetuksista Skellig Michaelille.
Keskuksen kävijämäärät ovat nousseet noin 20 prosentilla.
John O'Sullivan
Johtajan vapautumista odotellessani John Kav Skellig Walker -alukselta kertoo, että perusturistien kierrosten palattua maihin alkuiltapäivästä liikkeellä voi olla varakkaampaa väkeä.
– Eilen kuljetimme saarelle viisihenkisen amerikkalaisperheen. He maksoivat 2 000 euroa siitä, että pääsevät saarelle ilman muita turisteja. Rahalla saa, nauraa John hypistellen samalla sormiaan setelien merkiksi.
Edellisenä päivänä sää olikin aurinkoinen ja helteinen, mutta tältä päivältä setelitukko uhkaa jäädä saamatta sumun takia. Lopulta ryhmä kuitenkin ilmoittaa, että haluavat saarelle, vaikkei siellä paljoa eteensä näkisikään.
John Kav on ilahtunut lisääntyneistä turistivirroista. Nuorempi väki on kaikonnut Portmageen kylästä ja Valentian saarelta suurempiin kaupunkeihin elannon perässä – kuten monilla muillakin syrjäseuduilla. John murehtii, kuinka tämä on näkynyt muun muassa palveluiden heikentymisenä.
Irlannin suurimpiin vetonauloihin kuuluva Ring of Kerry kulkee aivan lähistöltä, mutta maisemareittiä kiertävät turistibussit harvoin poikkeavat syrjäteille. Lähin juna-asema löytyy puolentoista tunnin ajomatkan päästä Killarney’sta, ja joukkoliikenteen puuttuessa autottomia matkailijoita on hankala houkutella kylille.
Sää syö veneilijöiden toimeentuloa
Veneenomistajille turistien kuljettaminen Skellig Michaelille on ollut jo pitkään merkittävä elinkeino (siirryt toiseen palveluun). Tarkoin säädellyistä lisensseistä on taisteltu lakitupaa myöten.
Valtaosa veneistä on kattamattomia kalastusalustuksia, mutta Fionán Murphy investoi varta vasten turistikäyttöön suunniteltuun veneeseen.
Vaikka Skellig Walkerin takakannelta pääsee tarvittaessa kajuuttaan turvaan, ovat surkeat säät haitanneet liiketoimintaa, kun saarelle ei ole päässyt rantautumaan. Eräskin ryhmä joutui pettymään yritettyään päästä matkaan kolmena päivänä.
Alueen elinkeinoelämä, veneilijät ja majoittajat ovat anoneet maihinnousukauteen pidennystä sekä keväästä että syksystä, mutta päättäjät eivät ole tähän suostuneet.
Selkeää kasvua keskuksen kävijämäärissä
Vierailukeskuksen johtaja John O'Sullivan ehättää vihdoin istahtamaan kahvikupin ääreen. Elokuvajulkisuus on tuonut uutta vipinää vuonna 1992 perustettuun keskukseen.
– Keskuksen kävijämäärät ovat nousseet noin 20 prosentilla. Viime vuonna kävijöitä oli noin 45 000, ja kulunut vuosi on ollut vieläkin vilkkaampi. Uusi elokuva tulee varmasti lisäämään kiinnostusta entisestään.
Läheskään kaikki vierailijat eivät käy itse saarella. Sinne pääsee O'Sullivanin mukaan vuosittain noin 12 000–15 000 kävijää säistä riippuen. Merelle tehdään myös niin kutsuttuja eko-kierroksia, joilla saaria tyydytään ihmettelemään mereltä käsin.
Kävijävirtojen lisääntymiseen varauduttiin laajentamalla vierailukeskuksen paikoitusaluetta ennen tämän vuoden kesäsesonkia.
John O'Sullivan uskoo, että tulevana kesänä keskukseen tarvitaan lisää henkilökuntaa The Last Jedi -elokuvan herättämän kiinnostuksen vuoksi. Myös hän iloitsee mielenkiinnon tuovan alueelle uusia työpaikkoja ja piristävän elinkeinoelämää.
O'Sullivan kuitenkin muistuttaa keskuksen olleen merkittävä turistikohde jo kauan ennen nykyistä buumia. Vierailukeskus keskittyy esittelemään Skellig Michaelin historiaa ja siellä asuneiden munkkien elämää.
Osansa historiassa on myös saaren kahdella majakalla, sekä maailmansotien aikaisilla tapahtumilla. Tosielämässä saarten lähivesillä on ollut useampikin pelastusoperaatio muun muassa ilmataisteluiden jäljiltä.
Tähtien sota hyppää silmille lähinnä lahjapuodin T-paidoissa ja muissa Star Wars -oheistuotteissa.
Merenlahden vastarannalla, Portmageessa, sen sijaan muistellaan yhä kernaasti, kuinka Luke Skywalkeria näyttelevä Mark Hamill opetteli laskemaan Guinnessia kylän tunnetuimmassa majatalossa, The Mooringsissa, edellisen elokuvan kuvausten aikaan.
Matkailulle merkittävä jättipotti
Nyt ensi-iltansa saavaa The Last Jedi -elokuvaa kuvattiin Skellig Michaelilla neljän päivän ajan syksyllä 2015.
Saari oli suljettu ulkopuolisilta, ja Irlannin laivaston alukset pitivät uteliaat poissa mailin säteellä. Järjestelyt olivat samankaltaiset, kun vuotta aiemmin saarella kuvattiin kolmen päivän ajan edellisen elokuvan huipennusta.
Normaalisti turisteja kuljettavat veneet saivat matkustajikseen noin 60 henkisen kuvausryhmän. Alun perin elokuvayhtiön kerrotaan anoneen lupaa kolmesataapäisen ryhmän maihinnousuun, mutta tämä evättiin luonnon suojelemiseksi.
– Kuljetimme kuvausryhmän jäseniä joka aamu saarelle, ja he kulkivat laitteineen portaat edestakaisin päivittäin. En päässyt näkemään, mitä saarella tapahtui, mutta ainakin he ajelivat saaren ympärillä jonkinlaisilla vesijeteillä. En tiedä, mitä ne olivat, nauraa Skellig Walkerin John Kav.
Ketä se haittaa, jos saarella vierailevilla on jedikaavut yllään?
John O'Sullivan
Irlannin länsirannikko saa elokuvassa laajemminkin näkyvyyttä. Kuvausryhmä palasi toukokuussa 2016 Wild Atlantic Wayn varteen, ja maisemat Corkin, Kerryn, Claren sekä Donegalin kreivikunnista esittävät Ahch-to-planeettaa.
Maailmanlaajuista näkyvyyttä aiotaankin hyödyntää vihreän saaren markkinoinnissa edellisen elokuvan tapaan. Tourism Ireland käynnistää elokuvan myötä mittavan kansainvälisen kampanjan matkailutulojen kotiuttamiseksi Star Wars -faneilta.
Tarkkoja lukuja Force Awakens -jakson tuomasta hyödystä Tourism Ireland ei osaa kertoa, mutta pelkästään medianäkyvyyden arvioidaan olleen noin 13,4 miljoonan euron arvoista.
Screen tourism on muutenkin merkittävä tulonlähde. HBO:n jättisarja Game of Thronesin arvioidaan boostanneen Pohjois-Irlannin taloutta 120 miljoonalla punnalla, ja vierailijamäärät ovat lisääntyneet lähes 20 prosentilla vuodesta 2014. Sarjan markkinointiarvoksi Tourism Ireland ynnää noin 30 miljoonaa euroa. Samankaltaisia potteja odotetaan Star Warsin myötä saaren länsirannikolle.
Huoli maaimanperintökohteen tulevaisuudesta
Skellig Michaelin saama lisähuomio ei kuitenkaan kaikkia miellytä. Jotkut pelkäävät historiallisen kohteen ja sen luontoarvojen jäävän viihdeteollisuuden megabrändin jalkoihin. Luostarisaaren pelätään jopa menettävän asemansa Unescon maailmanperintökohteena.
Rakennettua ja luonnollista kulttuuriperintöä vaaliva An Taisce – The National Trust for Ireland syytti hallituksen siirtyneen pimeälle puolelle (siirryt toiseen palveluun) salliessaan elokuvien kuvaukset.
Myös Birdwatch Ireland on kritisoinut voimakkaasti kiistanalaista päätöstä, etenkin kun ensimmäiset kuvaukset olivat lintujen pesintäaikaan (siirryt toiseen palveluun). Kulttuuriperinnöstä vastaavaa ministeri Heather Humphreysia on moitittu (siirryt toiseen palveluun) liian löyhin perustein ja puutteellisin taustatiedoin annetusta kuvausluvasta.
– On heitäkin, jotka ihmettelevät, miksi Disney ja Lucasfilm piti päästää saarelle. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut. Saarelle pääsee vuosittain sama määrä ihmisiä kuin ennenkin, kuittaa vierailukeskuksen johtaja John O'Sullivan.
Office of the Public Works joutui kuitenkin myöntämään, että kohde vaati korjauksia kuvausten jälkeen (siirryt toiseen palveluun).
Useampi porraskivi kärsi vaurioita ja kuvausryhmä kolhi luostarin sisäänkäyntiä. OPW:n mukaan portaita joudutaan normaalistikin korjailemaan pitkin kautta, ja sisäänkäynti oli vaurioitunut jo kertaalleen aiemmin. Viranomaisten mukaan kivimiehiltä kesti puolitoista tuntia korjata vahingot.
Ainakaan tähän mennessä avaruussaagan fanien ei tiedetä – tai tunnusteta – aiheuttaneen harmia herkällä saarella.
Päinvastoin, Skellig Experincen johtaja John O'Sullivan iloitsee uudesta kävijäryhmästä, joka jediritarien sijaan tutustuukin tosielämän munkkien hämmästyttäviin vaiheisiin.
– Muistan, että joskus 1990-luvulla jotkut turistit yrittivät varastaa rakennuksista kiviä tai ottaa muita ”matkamuistoja”. Näinä parina kesänä ei ole ollut minkäänlaista ilkivaltaa. Ketä se haittaa, jos saarella vierailevilla on jedikaavut yllään ja he kuvaavat kännyköillään omia pieniä elokuviaan, hymähtää John O'Sullivan.
