Elämäkerta Pentti Linkolasta oli jäädä kirjoittamatta. Kun Riitta Kylänpää matkasi Helsingin Tapanilaan neuvottelemaan kirjahankkeesta, hän tapasi väsyneen, masentuneenkin vanhan miehen.
– Pentti Linkolalla ei ole tapana epäröidä hankkeissaan, mutta nyt hän halusi miettimisaikaa.
Yli kahdeksankymppinen Linkola oli juuri saanut päätökseen lintulaskennat Vanajavedellä ja keräsi voimia pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Sirkka Kurki-Suonion luona.
Touko Siltalan idea
Idean Pentti Linkola -elämäkertaan keksi kustantaja Touko Siltala. Riitta Kylänpää ehdotti Siltalalle metsäaiheista kirjaa, jossa yhtenä haastateltavana olisi Linkola.
– Mutta sinähän olet henkilöjuttujen tekijä. Mikset kirjoittaisi Linkolasta elämäkertaa, Siltala huudahti.
Aihe ei ollut Riitta Kylänpäälle täysin vieras, sillä hän oli haastatellut Linkolaa pari kertaa aiemmin. Elämäkerta olisi kuitenkin eri mittaluokan haaste. Etenkin kun päähenkilö epäröi.
Kun Kylänpää ja Linkola tapasivat jälleen parin viikon kuluttua, vanhuksen voimat olivat palanneet.
– Pentti alkoi välittömästi tarinoida lapsuudestaan. Minä johonkin väliin, että tehdäänkö kirja. Hän nyökkäsi ja jatkoi puhumistaan. Kaivoin nopeasti nauhurin ja kyllä tekstiä sitten tulikin.
"Tietoa suorastaan syötettiin"
Linkola-elämäkertaa on kehuttu kattavasta taustatyöstä. Riitta Kylänpää haastatteli kirjaa varten paitsi Linkolaa, myös pariakymmentä hänen läheistään ja ystäväänsä. Kukaan ei kieltäytynyt, vaan halukkaita oli enemmän kuin Kylänpää pystyi vastaanottamaan.
– Suhtautuminen oli todella kannustavaa. Minulle suorastaan syötettiin tietoa.
Jykevän lähdeaineiston tarjosivat Linkolan kirjoitukset, jotka sisälsivät niin syvällisiä maailmankatsomuksellisia pohdintoja kuin tarkkoja päiväkirjamerkintöjä lintu- ja kalahavainnoista. Lisäksi oli säkillinen suvun arkistomateriaalia sekä pikkuserkun, luonnontieteilijä Anto Leikolan kokoelmat.
– Tietoa oli paljon ja se oli monentasoista: kalojen painosta maailmankatsomukseen. Haasteena oli muodostaa niiden pohjalta kokonaiskuva ihmisestä.
Oma kohunsa kiehui minun ympärilläni. Rönkä on jäävi, salapoliisit keksivät. Turha selittää, että taatusti ensimmäisenä sen sanoin – olen jäävi, tytär yhtenä kirjoittajana 22 tekijän kirjassa – ja kysyin vakavasti osallisilta - jatkanko.
Tieto-Finlandia-diktaattori Matti Rönkä kommentoi palkintopuheessaan jääviysväitteitä.
Linkolan perusteesit syntyivät jo nuorena miehenä, kun hän työskenteli lintuhavaintoasemalla Ahvenanmaalla tai pyöräili tuhansia kilometrejä ympäri Suomea etsimässä petolintujen pesiä.
– Hän näki, kuinka metsänhakkuut levisivät, jokia valjastatettiin, elintaso nousi. Sodan kokeneet ihmiset halusivat tavaraa. Niukkuus ja säästäminen menettivät arvon ja kulutuksesta tuli hyve.
Pentti Linkola muutti maalle kalastamaan ja kirjoittamaan.
"Olen Pentistä vähän huolissaan"
Sääksmäen mökissään Pentti Linkola yhä asuu. Riitta Kylänpää on hänestä vähän huolissaan.
– Jalka ei enää nouse veneen laidan yli.
Ystävät toki auttavat, puolukoitakin on nyt enemmän kuin koskaan. Silti elämä puulämmitteisessä talossa, kaivoveden varassa on pian 85-vuotiaalle "vähän heikkoa".
– Pentin suurin pelko on, että hän joutuu vanhainkotiin, usean miehen yhteishuoneeseen.
Vanheneminen ottaa koville miehelle, joka on tottunut luottamaan omiin voimiinsa.
– Ruumista täytyy treenata niin, että se on pettämätön voimakone. Sitä hän yritti saarnata vihreillekin. Nyt kun voimat ehtyvät, se on kova paikka.
Pentti Linkolan tärkeimmäksi perinnöksi Riitta Kylänpää nimeää Luonnonperintösäätiön. Säätiö hallinnoi Linkolan ostamia metsiä. Metsät on rauhoitettu ikuisiksi ajoiksi.
– Se on osa vanhuuden tragediaa. Linkola on käyttänyt metsiin kaikki rahansa ja vanhuuden turvansa.
Suru lieneekin sävy, joka toi tänä vuonna Tieto-Finlandian.
Lue myös:
Lastenkirjallisuuden Finlandia menestyneelle kuvittajalle Sanna Manderille
Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin – kaikilla kirjailijoilla toimittajatausta