Kun Kari Tykkyläinen oli 16-vuotias, häntä ahdisti.
Ahdisti niin paljon, että hän piti omat tekemisensä piilossa muilta. Etenkin lukiokavereilta. Ajattelisivat kuitenkin, että kuka se tuo Tykkyläinen luulee olevansa.
Mutta kun hän oli yksin, hän antoi mennä.
Hän maalasi. Maalasi. Ja maalasi. Pieniä surrealistisia teoksia, jotka piirtyivät paperinpalasille öljyväreillä. Ehkä niissä näkyisi hitunen nuoren miehen ihailemaa Salvador Dalia. Tai oululaista taidemaalari Martti Mäkeä, joka on tehnyt taidetta muun muassa geometrisistä muodoista.
Kun silloinen kuvaamataidon opettaja sai lopulta teokset käsiinsä, hän alkoi piiskata oppilastaan kohti taidealan koulutusta. Hetken emmittyään Tykkyläinen haki Kankaanpään kuuluisaan taidekouluun, pääsi sisään ja jäi sille tielle.
Nyt, 64-vuotiaana kuvanveistäjänä ja YouTube-taiteilijana, Tykkyläinen ei tunne enää ahdistusta, häpeää tai katumusta. Mies seisoo takki levällään talonsa kuistilla Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä eikä välitä, vaikka jäätävä tuuli huiskii ympärillä julmasti.
Hän on perillä. Kotona.
– Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar.
"Taide alkaa siitä, mistä alkavat kysymykset"
Hirsitalon pirtissä Marja-Leena Tykkyläinen pinoaa pullaa lautaselle. Jaloissa kiehnäävät kissat, joita on tässä talossa seitsemän.
– Joskus oli neljätoistakin. Kerran yritettiin viedä yhtä leikkuulle, mutta se murtautui matkalla häkistä ja pakeni. Meidän kotona eläimet ovat yhtä outoja kuin ihmisetkin, hän juttelee tuttavallisesti ja asettelee suodatinpussia kahvinkeittimeen.
Kari nojailee keittiön pöytään ja silmäilee vaimoaan viipyillen.
Hän muistaa vieläkin sen hetken, kun näki Marja-Leenan ensi kertaa Parkanon juna-asemalla aamuviideltä vuonna 1976. Sydän löi liekkiä, ja vaikka nuori nainen yritti hätistellä innokasta kosijaa tiehensä, Karia ei pidätellyt mikään.
– Mikä punainen tukka, mitkä pisamat. Me jäätiin yöjunasta yhdessä pois, juotiin kaikki Marja-Leenan säästöt ja muutettiin yhteen. Ensimmäinen poika syntyi vuoden päästä, Tykkyläinen tunnelmoi.
Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar.
Kari Tykkyläinen
Tänä päivänä takana on 41 vuotta kestänyt yhteiselo, neljä lasta ja liuta lapsenlapsia. Ja Karin mielestä vaimoa on yhä ihana katsella.
Pitkää liittoa lienee pitänyt kasassa sekin, että Marja-Leena on aina ymmärtänyt miehensä työn omalaatuista luonnetta. Hän on tehnyt itsekin uraa taidemaalarina ja tekstiilitaiteilijana.
Tässä perheessä sanomista ei ole tullut edes siitä, että Kari Tykkyläisen erityisenä intohimona on tehdä videotaidetta seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuneiden naisten kanssa. Videoilla on esiintynyt yli 50 naista, esimerkiksi pudasjärveläisiä kotirouvia.
Mies käy selventämään, että kyse ei ole pornosta tai naisten esineellistämisestä, vaan eroottisuuden ylistämisestä ja aistikkaasta leikistä. Näistä lähtökohdista syntyi esimerkiksi video, jossa Tykkyläinen tanssii naisten uimapuku päällä kahden rouvan kanssa suolla.
– Taide alkaa sitä, mistä alkavat kysymykset, mies sanoo.
Kaikki alkoi turhautumisesta ja vanhasta sanomalehdestä
Kun videopalvelu YouTube avattiin reilut 12 vuotta sitten, kuvanveistäjäksi kouluttautunut Kari Tykkyläinen opetti pikkulapsille maalaamista kansalaisopistolla. Videotaiteilijaksi hän lipsahti vähän sattumalta.
Eräänä talvi-iltana vuonna 2007 Tykkyläinen palasi kotiin kaupunginvaltuuston kokouksesta ja oli taas pahalla päällä. Mies istui Pudasjärven valtuustossa kolmatta kautta perussuomalaisten riveissä, ja kunnallispolitiikan koukerot tuppasivat usein rasittamaan.
Taiteilija lysähti keittiön pöydän ääreen, otti sanomalehden ja alkoi läiskyttää sillä itseään vimmatusti päähän.
– Miehet antavat aina periksi. Minä en anna koskaan periksi, hän manasi.
Vaimo otti kameran käteen ja kuvasi. Karin tuttava näki videon myöhemmin ja hekotti: "Pistä tuo sinne Juutuuppiin."
Niin syntyi "Lannistumaton", 12 sekunnin video suomalaisen miehen sisusta. Netissä klippi lähti elämään nopeasti omaa elämäänsä.
Tykkyläinen puhuu liki 1 400 000 katsojakertaa YouTubessa keränneestä esikoisvideostaan hellään ja hiukan egoistiseen sävyyn.
– Se tuonut monille ihmisille lohtua. Pikkupojat ja aikuiset miehet ovat lähettäneet mulle videoita, joissa hekin hakkaavat itseään lehdellä päähän. Sanovat, että mekään emme anna ikinä periksi.
Se imartelee. Ja sekin, ettei mies jäänyt yhden videon ihmeeksi.
Kymmenessä vuodessa itsensä Tykylevitsiksi ristinyt taiteilija on ladannut nettiin yli 3200 videoklippiä, joilla hän kekkuloi naisten kanssa, soittaa rumpuja, laulaa, kokkaa vaimolleen makkaraperunoita ja niin edelleen. Nähtiinpä mies muutama vuosi sitten Volkswagenin kansainvälisessä automainoksessakin. (siirryt toiseen palveluun) (HS)
Yhteensä Kari Tykkyläisen videoilla on jo reilut 36 miljoonaa katsojakertaa ja taiteilijan tuotannolla videopalvelussa liki 18 000 tilaajaa. Suomalaiselle marginaalitaiteilijalle luvut ovat varsin komeita ja fanikunta vankka.
Lihavaksi palkkapussiksi suosio ei kuitenkaan ole pitkän uran aikana muuttunut. Nyt edessä ovat jo eläkepäivät.
Ylimääräinen taiteilijaeläke tuli hyvään saumaan
Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat taiteilijaa, joille maksetaan ylimääräistä taiteilijaeläkettä tunnustuksena ansiokkaasta työurasta. Eläkkeet myöntää nykyään Taiteen edistämiskeskus Taike, ja raha niihin tulee valtion kassasta.
Taiteilijaeläkkeen hakijamäärät ovat lisääntyneet sitä mukaa kun suuret ikäluokat ovat eläköityneet, ja tänä vuonna eläkettä haki jo yli 500 taiteilijaa.
Yksi heistä oli Kari Tykkyläinen.
– Hain eläkettä kahtena vuonna, ja tänä vuonna se sitten myönnettiin mulle. Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli. Oon hirveän hyvilläni, sillä onhan tämä ollut rahallisesti melkoista raapimista.
Tykkyläinen laskee, etteivät hänen vuositulonsa ole koskaan ylittäneet 10 000 euroa. Veistoksia hän on myynyt uransa aikana kolme, ja videotaiteesta on tullut enimmillään muutama satanen kuukaudessa. YouTubelta Tykkyläinen saa videoistaan sentin per klikkaus, jos on antanut luvan näyttää mainoksia niiden yhteydessä.
– Yhdessä vaiheessa tämä Juutuuppi tosin poisti mainokset kaikista videoistani, joissa näytettiin naisten sääriä. Mää en tästä niin hätkähtänyt, vaan laitoin vain kiusallani sääriä esille entistä enemmän.
Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli.
Kari Tykkyläinen
Sitten Kari Tykkyläinen vakavoituu hetkeksi. Hän hieraisee partaista naamaansa ja jos oikein tarkkaan katsoo, näyttää vähän liikuttuvan.
– Marja-Leena on joutunut elättämään mua pitkään. Nyt minä sain tämän eläkkeen, ja voin vaihteeksi elättää häntä.
Tällä hetkellä uusia taiteilijaeläkkeitä myönnetään vuosittain enintään 51 taiteilijalle. Taiteen edistämiskeskus on jo pitkään ollut sitä mieltä, että taiteilijaeläkkeiden määrä pitäisi suuren tarpeen takia kaksinkertaistaa.
Taiken taiteen tukemisen päällikkö Esa Rantanen painottaa, että taiteilijaeläkettä ei anneta kenellekään rahatilanteen takia, mutta monelle taiteilijalle eläke on silti rahallisesti tärkeä. Taikesta kerrotaan, että tuoretta tutkimustietoa taiteilijoiden taloustilanteesta ei ole, mutta yleisesti arvioiden se ei ole erityisen hyvä.
Iso merkitys taiteilijaeläkkeellä on etenkin vapaille taiteenharjoittajille, jotka eivät ole tehneet työtään varsinaisissa työsuhteissa, eivätkä ole siten saaneet eläkettäkään suuremmin kerrytettyä. Kari Tykkyläinen kuuluu juuri tähän joukkoon.
Tappouhkaus sai hikikarpalot otsalle
Tykylevits hörppää kahviaan ja vilkaisee ulos kotinsa ikkunasta. Siitä avautuu näkymä pihamaalle, jonka jokaisen kuopan hän on oppinut tuntemaan vuosien saatossa tuntemaan. Marja-Leena vielä paremmin, sillä pariskunta asuu hänen lapsuudenkodissaan. On asunut jo 38 vuotta.
Kari Tykkyläisellä on Pudasjärveen kahtiajakoinen suhde. Toisaalta paikka on "hemmetin ahdistava", toisaalta "kuin puhdas pöytä."
– Taiteilijana täällä voi innovoida kaikenlaista, koska Pudasjärvellä mikään ei ole valmista. On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä. Mutta niitä voi innostaa, kun antaa vähän virikkeitä, hän veistelee.
Vakavasti puhuen Tykkyläistä ja hänen taidettaan ei ole aina jaksettu pikkukaupungissa ymmärtää.
On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä.
Kari Tykkyläinen
Eroottiset videot ovat herättäneet paheksuntaa, ja moni on myös ollut huolissaan siitä, millaisen kuvan taiteilija antaa suomalaisista ulkomaalaisille. Tykylevitsin videotuotantoa katsotaan muun muassa Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa sekä Yhdysvalloissa, jonne hän myi vastikään neljän videonsa lisenssit. Ne pyörivät nyt amerikkalaisten televisioissa.
– Siellä ne nauravat, että on se mahoton tuo suomalainen läski ukko. Toivottavasti mahdollisimman moni ulkomaalainen katsoo näitä videoita. Ehkä lopulta suomalaiset lakkaavat kyselemästä, miksi meistä annetaan tämmöinen kuva, hän sanoo, kurtistaa silmälasiensa takaa kulmiaan ja kuulostaa hetken närkästyneeltä.
Kari Tykkyläisen mukaan hänelle on tullut taiteensa takia myös kutsuja uskonnollisiin hoitokokouksiin.
– Mulle luvattiin, että saisin niissä syntini anteeksi. En minä mitään anteeksiantoa tarvitse. Minähän ammennan taidetta niistä synneistä.
Toisaalta arvostelun kanssa oppii elämään, ja kannustavaa palautetta on aina tullut enemmän kuin kritiikkiä. Tykkyläinen ei jaksa enää loukkaantua suuremmin siitäkään, kun jotkut äimistelevät, miten ihmeessä hän on saanut yli tonnin eläkkeen, kun moni "oikeaa työtä tehnyt" jää ilman.
Oli kuitenkin yksi yhteydenotto, joka sai miehen kurkun kuristamaan. Se koski videoita, joita taiteilija oli tehnyt maahanmuuttajien kanssa.
– Mulle soitettiin ilmeisesti Etelä-Suomesta ja sanottiin, että sut tapetaan, jos laitat nettiin vielä yhdenkin filmin maahanmuuttajista. Silloin säikähin oikein kunnolla. Mutta enhän minä mitään lopettanut. Ja ihan hyvin tässä menee.
Politiikka lähtee, taide jää
Aurinko on noussut Yli-Siurualla kello 8.31, ja kun päivä taittuu hädin tuskin iltapäivään, valo alkaa taas karata pois.
Kari Tykkyläinen käyskentelee ulkona hiljakseen ja katselee taideteoksiaan, joita piha pursuaa. On jättimäisiä puuveistoksia, metallisia eläimiä, mallinukkejen jalkoja ja kaiken keskellä muovinen, Tykkyläisen omaa naamaa muistuttava irtopää.
– Kerran täällä kävi julkisivulautakunta katsomassa, että tää piha pitäs siivota tyhjäksi näistä rumiluksista. Minä oon sanonut, että kun kuolen, tämän kaiken voi polttaa ja upottaa johonkin järveen, mies heittää, muttei taida tarkoittaa sitä.
Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana.
Kari Tykkyläinen
Oikeasti hän katsoo töitään nykyään jopa vähän uusin silmin. Taloudellisen selkänojan lisäksi taiteilijaeläke toi tunteen, että hänen uransa on tunnustettu, sitä arvostetaan.
Viime aikoina Tykkyläinen on miettinyt paljon myös politiikkaa. Hän on ollut mukana Pudasjärven kunnallispolitiikassa yli 20 vuotta, ensin perussuomalaisissa ja tällä kaudella vihreissä. On alkanut tuntua, että nyt riittää.
– Lopetan sen touhun tähän kauteen. Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana.
Ja kun Tykkyläinen malttaa hetkeksi laskea kamerat alas, on aikaa olla vaimon kanssa. Ajella Harley Davidsonilla, kierrellä yhdessä kirpputoreja, kuunnella radiosta Bluesministeriä sohvalla lötkötellen.
Ja oikein hyvänä päivänä syödä Hailuodon savuahventa.
Taiteilija Kari Tykkyläinen oli Radio Suomen Sunnuntaivieraana 3.12.