PYHÄJOKI Vaikka Eurooppaa ja Suomea kohtasi pari vuotta sitten ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden määrä, ilmiötä on taiteessa käsitelty vain vähän. Pääosa suomalaisista maahanmuuttajia käsittelevistä kirjoista ja elokuvista on tehty ennen vuotta 2015, jolloin Suomeen saapui lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon eli yli 32 000 turvapaikanhakijaa.
Muutamia teoksia on toki julkaistu suuren maahanmuuton aikoihinkin. Annamari Marttiselta ilmestyi suoraan keskelle kiivainta turvapaikkakeskustelua vuonna 2015 romaani Vapaa. Se kertoo Bagdadista pakevasta Mahdista, joka päätyy Suomen vastaanottokeskukseen. Samana vuonna ilmestyi myös Mari Pyyn jännityskertomus Paperiton.
Vuoden 2015 aiheuttaman turvapaikkakeskustelun jälkeen ilmestyneessä Teppo Paulaston dekkarissa Vastapaavi tapahtumat sijoittuvat pakolaiskriisin kaoottisiin vaiheisiin. Maria Syvälä (nykyisin Asunta) kirjoitti tapahtumien aikana tuoreeltaan runokirjan Tulit sitten Suomeen, Basir.
– Ehkä yksi syy siihen, ettei kirjoja ole ilmestynyt on se, ettei vielä ole oikein ollut aikaa kirjoittaa siitä, Maria Asunta pohtii yhdessä Päivi Alasalmen kanssa.
Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti.
Päivi Alasalmi
He kirjoittivat yhdessä aiheesta heti tuoreeltaan näytelmän Vessamysteeri. Kantaesityksensä näytelmä sai äskettäin Pyhäjoella harrastajateatterin näyttämöllä.
Yhteiskunta vessan ympärillä
Näytelmän keskiössä on nimensä mukaisesti vessa, johon keskittyvää mysteeriä tulevat selvittämään paikallinen maahanmuuttokriitikko, tämän seinänaapurina asuva maahanmuuttaja, paikallinen sosiaalijohtaja, paikallisen lehden toimittaja sekä syyttäjä ja poliisikin.
Tekstin keskeinen teema on maahanmuutto ja kotouttaminen, mutta komedia ravistelee laajemminkin holhousyhteiskunnan periaatteita ja rakenteita.
– Tämä on aihe, joka vaati päästä käsitellyksi. Huumori on yksi keino, jolla sitä voi käsitellä vähän niin kuin sirkuksena. Siihen kuitenkin liittyy niin paljon eri asioita, Maria Asunta sanoo.
– Tämä on yritys käsitellä asiaa, joka on niin kuuma peruna, ettei siitä voi oikein sanoa halaistua sanaakaan ilman leimatuksi tai lokeroiduksi tulemista, Päivi Alasalmi sanoo.
Farssi antaa tilaa eri näkökulmille
Asunnan ja Alasalmen näytelmässä maahanmuuton lisäksi sirkusmaisen ilakoinnin keskelle heitetään myös monia muita yhteiskunnallisia aiheita, kuten median käyttäytyminen, oikeusvaltion periaatteet ja yhteiskunnan sosiaalinen vastuu.
– Tässä on puhuttu myös paperittomien hyväksikäytöstä ja ilmastopakolaisuudesta ja veropakolaisista, Asunta kertoo.
Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään.
Maria Asunta
Aiheen käsittely farssin keinoin tarjoaakin mahdollisuuden lähestyä vaikeaa asiaa eri näkökulmista. Vessamysteerissäkään ei ole lähdetty julistuksen tielle.
– Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti ja kaikki saavat ilakoinnissa oman osansa, Päivi Alasalmi kertoo. Hän korostaa kuitenkin, että näkökulma on silti sovitteleva.
– Sovinnollisuus on tässä tärkeänä ajatuksena, ettei haluta vetää näitä ihmisten välisiä kuiluja vielä syvemmiksi.
Tiiviin yhteistyön tulos
Näytelmän idea oli alun perin Maria Asunnan, mutta lopputulos on Asunnan ja Alasalmen tiiviin yhteistyön tulos.
– Maria oli vähän lukossa tämän aiheen kanssa. Kun hän puhui siitä, niin minulla rupesi heti raksuttamaan lisää ideoita. Siitä se syntyi, Päivi Alasalmi kertoo.
– Me kirjoitimme vuoron perään Marian kotona ja vuoron perään meillä. Oltiin ihan vierekkäin samassa huoneessa. Toinen pöytäkoneella ja toinen läppärillä ja taottiin tekstiä.
– Ja pitkiä työpäiviä, 15 tuntia yhteen putkeen aivan vierekkäin, Maria Asunta muistelee kirjoitusprosessia, josta he ovat kertoneen laajasti myös Repliikkilehdessä.
Yhteinen työprosessi toi tekstiin myös monisärmäisyyttä. Kun toinen heitti vähän epävarmasti ilmaan idean, toinen tarttui siihen ja usutti kirjoittamaan siitä.
– Jos näytelmästä ottaisi irralleen joitakin asioita, ne voisi tulkita helposti väärin. Kun ne on esitetty näytelmän kontekstissa, niin siinä pystyy kärjistämään, vaikkei kaikkea tietenkään voikaan suoraan siirtää oikeaan elämään, Päivi Alasalmi kertoo.
Pyhäjokiseutu -lehden näytelmäarviossakin todetaan farssin muistuttavan katsojia siitä, että hupinäytelmän puitteissa myös maahanmuuttajille saa nauraa samanarvoisesti kuin muillekin.
– Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään, Maria Asunta sanoo.