Sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudella ei ole edellytyksiä toteutua, koska potilas ei tiedä mikä on hoidon laatu terveydenhuollon eri yksiköissä.
Potilasta enempää laadusta eivät tiedä myöskään tulevat maakunnat. Niiden kuitenkin pitäisi pystyä pian valitsemaan alueensa asukkaille laadukkaita sotepalveluiden tuottajia.
Valinnanvapautta käyttää potilas, mutta hän ei pysty. Eikä maakunnallakaan ole tietoa. Ei myöskään valtiolla, eikä Kelalla.
Ilkka Vohlonen
Asia käy ilmi tänään perjantaina julkaistusta Kuntaliiton johtamasta Utilis Sanitas -tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin maamme tilannetta terveyshyötytietojen osalta.
Käytännössä potilas joutuu valitsemaan hoitopaikan sokkona, koska vertailukelpoista tietoa eri toimenpiteistä tai tuottajista ei ole olemassa.
– Valinnanvapautta käyttää potilas, mutta hän ei pysty. Tulevaisuudessa myös maakunta, mutta ei maakunnallakaan ole tietoa. Ei myöskään valtiolla, eikä Kelalla, sanoo tutkimuksen johtaja, terveyspolitiikan professori Ilkka Vohlonen.
Valinnanvapaudesta tulee jalkapuoli, jos laatua ei voi vertailla.
Hanna Tainio
Soteuudistuksen valinnanvapaus perustuu siihen, että palveluja voidaan verrata.
– Valinnanvapaus lähtee siitä, että asiakas, rahoittaja ja järjestäjä voivat verrata eri tuottajien välistä laatua. Koko valinnanvapaudesta tulee jalkapuoli, jos laatua ei voi vertailla, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio.
Tutkimuksen mukaan nykytilanne kansallisen terveyshyödyn seurantajärjestelmän puuttumisesta onkin ristiriidassa julkisuudessa vallitsevaan konsensukseen vaikuttavuustietojen tärkeydestä.
Laatu ei kiinnosta päättäjiä
Terveydenhuoltoon on huudettu laaturekisteriä jo pitkään. Helsingin Sanomien vuosi sitten julkaistussa haastattelussa peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) piti rekisteriä välttämättömänä.
Miksi juhlapuheet eivät ole muuttuneet teoiksi?
Tutkimuksen mukaan poliittiset päättäjät eivät ole olleet halukkaita tietämään hoidon laadusta. Kunnallisille poliittisille elimille kustannuksista puhuminen on yksinkertaisempaa ja tutumpaa kuin terveydenhuollon tuloksista.
Toisaalta sosiaali- ja terveysministeriö on tutkimuksen mukaan jättänyt terveyshyödyn kansallisen tason seurannan käynnistämättä ja vastuun laatutietojen seurannasta tuottajatahoille itselleen.
Tänä päivänä yhä helpommin katsotaan, että mistä halvimmalla saadaan ja sieltä ostetaan.
Hanna Tainio
– Meillä on yhteiskunnallisesti hyväksytty tilanne olla käyttämättä tätä keskeistä julkisen ohjauksen työvälinettä, joka koskee terveyshyödyn mittaamista. Muissa vastaavissa maissa kaikissa, lähimpänä Ruotsissa, tämä väline on käytössä, Vohlonen toteaa.
Nykytilanteessa terveydenhuoltoa järjestettäessä päätöksenteossa painaa hinta, myöntää Tainio.
– Kyllähän ne päätökset aika pitkälle perustetaan niihin euroihin, eli euro on se joka puhuu. Tietysti tänä päivänä, kun resurssit ovat rajalliset, niin yhä helpommin katsotaan, että mistä halvimmalla saadaan ja sieltä ostetaan.
Laaturekisteriin saatava nyt vauhtia
Ruotsi, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Sveitsi ovat ottaneet käyttöön laaja-alaisia terveydenhuollon laadun seurantajärjestelmiä ja -menetelmiä. Esimerkiksi Ruotsissa terveyshyötytietojen julkistaminen johti alkuhämmennyksen jälkeen siihen, että heikoimpienkin yksiköiden laatu parani.
Tutkimus perää nyt Suomeen kansallista laaturekisteriä. Olennaista olisi seurata saavutettua terveyshyötyä.
– Kyllä tämä on hyvin vahva sanoma siitä, että asiaan pitää saada vauhtia. Valinnanvapaus on etenemässä, näillä näkymin jo vuonna 2020 tietoa aletaan tarvitsemaan, Tainio sanoo.
Tutkimuksen mukaan monipuolisia terveyshyödyn mittareita olisi mahdollista saada tuotetuksi lyhyelläkin aikavälillä – jopa muutaman vuoden sisällä.
Ripeällä toiminnalla ehdittäisiin soten tuloon.
– Jos aloitetaan heti vuoden alusta, niin tämän Utilis Sanitas -hankkeen perusteella se on mahdollista. Mutta jos aloitetaan ensi kesänä, niin tuskin ehditään, Vohlonen arvioi.
Tietoja on, mutta tahto puuttuu
Tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa on jo olemassa runsaasti tietoa sekä julkisten että yksityisten terveyspalvelujen tuottajien aikaan saamasta terveyshyödystä.
Se ei kuitenkaan ole yhteismitallista. Olemassa oleva tieto on kuitenkin erikseen saatettava vertailukelpoiseksi.
– Esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksen hinta voidaan kuvata DRG:llä ja odotettavissa oleva hyöty uuden, ennenaikaisen vastaavan leikkauksen todennäköisyydellä, Vohlonen kertoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin aivohalvaus-, diabetes- ja masennuspotilaita. Terveyshyödyn seurannan todettiin olevan mahdollista kaikkien seurattavaksi valittujen hoitokokonaisuuksien osalta.
– Kaikki maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että kustannustehokkuus ja laatu menevät käsikädessä. Kyllä tämä on myös rahan näkökulmasta suotava juttu, Vohlonen toteaa.
Tutkimushankkeeseen osallistui sairaanhoitopiirejä, yksityinen terveyspalvelujen tuottaja, SITRA, Suomen lääkäriliitto ja Duodecim.