Ahdistelu eduskunnassa on syytä ottaa vakavasti, sanovat Ylen aamu-tv:ssä vierailleet kolme kansanedustajaa.
Ylen kysely kansanedustajien avustajille ja eduskuntaryhmien työntekijöille kertoo, että useampi kuin joka kymmenes edustaja on kokenut seksuaalista häirintää.
– Jos mietitään eri työpaikkoja, niin luku on isompi kuin monessa muussa paikassa. Se pitää ottaa vakavasti, sanoo vihreiden kansanedustaja Krista Mikkonen.
Mikkosen mukaan eduskunnan hierarkisuus altistaa avustajia ei-toivotulle lähentelylle. Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén muistaa häirintää avustaja-ajoiltaan.
– Tällä vaalikaudella en ole tätä kohdannut enkä kansanedustajana ollessani. Avustajana aikanaan tämä ilmiö oli kyllä tuttu, Sirén sanoo.
Sirénin mukaan tapaukset eivät liittyneet työaikaan, vaan esimerkiksi eduskunnan ulkopuolisiin illanviettoihin, kuten pikkujouluihin.
– Siihen liittyi vahvasti asetelma, että esimies tai itseä ylempänä oleva kokee, että voi jollain tavalla painaa alemmas avustajaa, Sirén sanoo.
"Pitää miettiä, mitä asialle oikeasti tehdään"
Sirénin mukaan ei riitä, että teot tuomitaan yksittäisinä tekoina ja elämä jatkuu sen jälkeen kuten ennenkin.
– Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun seksuaalinen häirintä on keskustelussa eduskunnassa. Meidän pitää päästä syvemmälle ilmiöön, mikä tasa-arvossa on sellaista että näin voidaan toimia ja se kohdistuu naisiin, hän sanoo.
Mikkonen uskoo, että nuoremmat sukupolvet ymmärtävät paremmin, mitä voi tehdä ja mitä ei. Hän uskoo, että häirintään on liittynyt myös puoluetoverien suojelua.
– Asian ottaminen puheeksi voi olla vaikeaa, koska haluaa, että oman puolueen kansanedustaja etenee, Mikkonen sanoo.
Mikkosen mukaan häirinnän käsitteistöä rikoslaissa pitäisi laajentaa.
– Seksuaalinen häirintä rikoslaissa tarkoittaa vain tapauksia, joissa on fyysistä koskettelua. Häirintähän voi olla paljon muutakin, se voi olla toistuvaa vihjailevaa puhetta, ehdottelua ja katseita, ja tänä päivänä entistä enemmän myös netin kautta tulevaa häirintää. Tämä pitäisi saada rikoslakiin, hän sanoo.
Nimet julki vai ei?
Tekijöiden nimien julkistaminen olisi voimakas häpeärangaistus, mutta ongelmana on että todisteiden pitäisi olla vahvoja. Pitäisikö meilläkin tuoda julki nimiä, kuten Ruotsissa on tehty?
– Siinä vaiheessa kun nimiä tulee julki, pitää olla selvät todisteet syytöksistä. Mutta kyllä meillä on ollut ongelma se, että ihmiset ovat olleet hiljaa näistä asioista, ei se että nimiä tulisi turhaan julki, sanoo RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz.
Ihmiset vaikeneminen häirintäkokemuksistaan jopa 20–30 vuodeksi kertoo Adlercreutzin mukaan asian häpeälliseksi koetusta luonteesta. Hänen mukaansa kommentit, joissa kysytään "saako mitään enää tehdä" ovat turhia.
– Jos käy lukemassa tarinoita, niin kyllä niiden pohjalta varmaan jokainen voi todeta ettei asia ole kovin epäselvä, Adlercreutz sanoo.
Niin Aldercreutz, Mikkonen kuin Sirénkin ovat sitä mieltä, että edistystä tulee vain ottamalla asia vakavasti.
