“Hakijan katsotaan työllistyvän päätoimisesti omassa työssään urheilijana. Hakija pelaa kahdessa seurassa jääkiekkoa ja ringetteä korkeimmalla sarjatasolla Suomessa. Hakijan toiminnan katsotaan olevan niin sitovaa, että se on esteenä kokoaikatyön tekemiselle. Mediassa olleen tiedon mukaan hakijalla on manageri apunaan.”
Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Susanna Tapani tyrmistyi, kun hän luki TE-toimiston työvoimapoliittisen lausunnon omasta tilanteestaan. Marraskuun alussa annetussa päätöksessä todettiin, että Tapani ei voi saada työttömyyskorvausta, koska hän pelaa kahdessa seurassa korkeimmalla sarjatasolla Suomessa. Tapani pelaa naisten pääsarjaa jääkiekon puolella Rauman Lukossa ja ringetteä raisiolaisessa RNK Flyersissa.
– Aluksi aloin vain nauraa, kun se oli niin vitsi. Tämä tuntuu tosi epäreilulta, koska en saa palkkaa urheilusta. Ja silti työttömyystuki evättiin minulta urheilun takia, Tapani sanoo.
– Tiedän, etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Tämä kertoo mielestäni hyvin, missä mennään naisjoukkueurheilun puolella.
Tapani ilmoittautui Varsinais-Suomen TE-toimistoon syksyllä työnhakijaksi. Hän kävi toimistossa paikan päällä selvittämässä tilannettaan ja ilmoitti olevansa valmis ottamaan vastaan täysipäiväistä työtä. Osa-aikaisesta työstä ringeten taitovalmentajana Laitilan Jyskeessä kertyi niin vähän työtunteja, että riittävää elantoa ei työstä kerry. Maajoukkueessa tai seurajoukkueissa pelaamisesta taas ei saa palkkaa.
– Ensin kävin työkkärissä ja kerroin, mikä on oma tilanteeni. Minkälaista työtä voisin tehdä. Minun piti lähettää pelaajasopimukset ja hakea työpaikkoja. Ilmoitin, että voin hakea päätoimista työpaikkaa, vaikka minulla onkin nämä kaksi harrastusta. Koska enhän minä saa niistä mitään palkkaa. Valmentajan työstä tulee niin vähän tunteja, että voisin saada työttömyyskorvausta, Tapani sanoo.
Minä maksan siitä, että saan pelata. Koko tilanne on ollut minulle todella vaikea.
Meeri Räisänen
TE-toimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon työnhakijan oikeudesta työttömyysetuuteen työttömyyskassalle tai Kelalle. Tästä lausunnosta ei voi erikseen valittaa. Vasta maksajan päätökseen haetaan muutosta valittamalla työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan.
Tapanin tavoin työttömyyskorvauksen kanssa on taistellut maajoukkuemaalivahti Meeri Räisänen. Räisänen ilmoittautui TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi kaksi vuotta sitten, kun hän palasi takaisin Suomeen, Venäjän ammattilaiskauden jälkeen.
Räisäsen työttömyyskorvaus evättiin, ja hän teki valituksen muutoksenhakulautakuntaan. Päätöstä hän odotteli liki kahden vuoden ajan.
– Pelasin siihen aikaan miesten ja naisten joukkueessa. Pyysin ja sain seuralta ja liitolta todistukset siitä, että kyseessä on harrastus ja että siitä ei ole minulle rahallista hyötyä. Todistuksia ei hyväksytty. Koska muutoksenhakulautakunnassa oli jonoa, käsittelyssä kesti melkein puolitoista vuotta.
Räisänen kertoo, että hän ei ole saanut tänäkään päivänä työttömyyskorvauksia siltä ajalta, kun pelaajasopimukset ovat olleet voimassa. Rahaa hän ei pelaamisestaan joukkueessa saa.
– Minä maksan siitä, että saan pelata. Viime kesänä sain ensimmäiset työttömyyskorvaukset, kun sopimus oli katkolla. Jotain maksettiin myös takautuvasti parin vuoden takaa. Koko tilanne on ollut minulle todella vaikea.
“Kun on asuntolainat ja lasten maksut, niin töitä pitää tehdä”
Viime jouluna tradenomiksi valmistunut Tapani aikoo valittaa TE-toimiston päätöksestä. Meeri Räisänen yrittää puolestaan tehdä mahdollisuuksien mukaan töitä. Elämistä hän on rahoittanut työttömyyskorvauksen eväämisen jälkeen maajoukkueleirien päivärahoilla, kulukorvauksilla ja puolison rahallisella tuella.
Molemmat valmistautuvat ensi talven olympialaisiin. Maajoukkueessa pelaajilta vaaditaan tinkimätöntä sitoutumista ja timanttista huippukuntoa.
– Moni maajoukkuepelaaja on tehnyt kovia valintoja. Moni käy sen verran töissä, että pystyvät juuri ja juuri elättämään itsensä. Osa tekee esimerkiksi puhelinmyyntiä, joka on aika joustavaa työaikojen suhteen, sanoo pitkän linjan maajoukkuetähti Riikka Välilä, joka pelaa ruotsalaisseura HV71:ssä.
– Kun on asuntolainat ja lasten maksut, niin töitä pitää minunkin tehdä. Itse olen onnekas, että satuin saamaan työpaikan julkisen sektorin fysioterapeuttina aikoinaan. On sellainen pomo, joka on urheiluhenkinen, katsoo vähän läpi sormien, ja työkaverit tukevat minua.
Jääkiekkoleijonaksi aateloitu Välilä on nähnyt naisten jääkiekon kansainvälisen kehityksen 30 vuoden ajalta. Urallaan hän on pelannut Suomen pääsarjan lisäksi Sveitsissä sekä Ruotsissa.
Suomessa naiset eivät saa palkkaa seurajoukkueistaan, ja osa maajoukkuepelaajista on lähtenyt esimerkiksi Ruotsiin puoliammattilaisuuden perässä.
Välilän mukaan joitakin naisia on ammattilaisina, mutta suurin osa hankkii elantoa töitä tekemällä tai opiskelemalla pelaamisen lisäksi. Vain Kanadassa ja Yhdysvalloissa pelataan naisten ammattilaissarjaa. Esimerkiksi maalivahti Noora Räty pelasi viime kaudella Mestistä, mutta sai tästä kaudesta lähtien sopimuksen kiinalaisesta Kunlun Red Starista, jossa hän pelaa Kanadan ammattilaissarjaa.
Välillä tuntuu, että Suomessa osa miesten lätkävaikuttajista ja jopa pelaajista on vähän painamassa naisia alaspäin.
Riikka Välilä
Välilän mielestä naisten jääkiekon taso on kehittynyt vuosien varrella huimin harppauksin, mutta suomalainen järjestelmä ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Suomen Olympiakomitea tukee joitakin olympialaisiin valmistautuvia suomalaisia naiskiekkoilijoita, mutta suurista summista ei ole kyse.
– Minun mielestäni Suomessa tullaan jäljessä. Se koskee sekä Jääkiekkoliittoa että Olympiakomiteaa. Suomessa miehet saavat oman jättipalkkansa seuroista, mutta naiset eivät saa sitä mistään, Välilä sanoo.
– Yhdysvalloissa ja Kanadassa Jääkiekkoliitto, seurat ja Olympiakomitea maksavat pelaajille. Myös Ruotsi on Suomea edellä, sillä olympiakaudella ainakin 18 pelaajaa saa palkkaa Olympiakomitealta. Osa pelaajista saa palkkaa myös seuroilta, ja tukea sponsoreilta. Venäjällä pelaajat ovat ammattilaisia ja saavat palkkaa sekä seuralta että liitolta.
Ruotsissa osa miesten pääsarjaseuroista pyörittää myös naisten joukkueita. Suomessa naisten pääsarjaseuroissa naisilla on usein omavastuuosuudet kaudesta.
– Jos ajatellaan Ruotsin kehitystä, ensimmäisenä Linköping alkoi satsaamaan naisiin. Pelkästään sen takia, että siellä oli toimitusjohtaja, joka sanoi, että totta kai me haluamme toisenkin puolen kansasta mukaan. Sitten mukaan lähti Modo ja useampi seura. Nyt omassa seurassani on joitakin sponsoreita, jotka eivät lähde mukaan, jos ei osa rahoista, esimerkiksi 50 prosenttia, mene naisille.
Suomen kaikkien aikojen pelaajiin kuuluva monilahjakkuus harmittelee, että maajoukkuenaisten vaatimukset lisätuesta seurojen, liiton tai Olympiakomitean suunnalta eivät saa vastakaikua.
– Välillä tuntuu, että Suomessa osa miesten lätkävaikuttajista ja jopa pelaajista on vähän painamassa naisia alaspäin. Totta kai löytyy niitä, jotka haluavat tukea, mutta ei siellä ainakaan hirveästi aina positiivista kuulu. Jos jotkut vaikutusvaltaiset ihmiset puhuvat positiivisesti naisten lätkästä, niin jo se vaikuttaisi, uskoo jääkiekkoleijonaksi aateloitu Välilä.
Lue myös