TAMPERE Ikäihmisten asuttaman kerrostalon kerhohuoneessa kajahtaa 50-lukulainen iskelmä. Lasse Liemola laulaa rakastuneensa toiseen ja pyytää sormustaan takaisin. 95-vuotias Helga Koskela alkaa välittömästi hytkyä ja yhtyy lauluun muistaen tarkkaan jokaisen sanan.
Kappale keikkui listoilla Helga Koskelan ollessa jo aikuinen. Tutun laulun myötä mieleen tulvii kuitenkin myös varhaisempia levynkuuntelumuistoja.
– Pikkutyttönä asuin Lapinniemen taloissa. Siellä oli paljon lapsia, ja aina oltiin porukalla ulkona. Jollakulla oli gramofoni, ja niin me kaikki kokoonnuimme talon taakse, kun levyjä soitettiin avonaisen ikkunan kautta ulos, Helga Koskela juttelee.
Porukalla levyjä kuunnellaan nytkin. Pienen kerhohuoneen pöydän ympärille on kokoontunut joukko kotihoidon asiakkaita, joiden iloksi lähihoitaja Arja Mäkinen on tuonut tilaisuuteen Äänimuseon.
Tämä liikkuva museo kulkee salkussa ja on käytettävyydeltään helpoin mahdollinen. Pöydälle nostettavan puisen laatikon päälle asetetaan puisia kiekkoja, jotka välittömästi pinnalle laskettaessa alkavat soida. Jokainen kiekko sisältää tutun äänen menneisyydestä: laulajan, näyttelijän tai vaikka radiojuontajan.
Salkun saa lainaan ilmaiseksi
Museolehtori Lila Heinola kuuntelee Helga Koskelan jutustelua tyytyväisenä.
– Äänimuseo on suunniteltu juuri tällaisia muistelutilanteita varten. Kulttuuri- tai virikeohjaaja voi hakea meiltä tämän paketin ja sen avulla muisteluttaa ikäihmisiä.
Kynnys näiden nostalgiatuokioiden järjestämiseen on veistetty todella matalaksi. Tamperelaissenioreille toimintaa järjestävät palvelutalot ja -keskukset, yhteisöt, järjestöt ja yhdistykset voivat lainata Äänimuseota käyttöönsä ilmaiseksi. (siirryt toiseen palveluun)
Tuokiota luotsaava lähihoitaja Arja Mäkinen on vetänyt vastaavia tilaisuuksia aiemminkin.
– Äänet herättävät aina muistoja. Muistamattomistakin asiakkaista näkee selvästi, että he tunnistavat äänet, vaikka eivät saisi edes sanottua mitään.
Virénin kaatuminen jännittää vieläkin
Nyt Kaukajärvelle lainattu salkku ei ole ensimmäinen laatuaan. Äänimuseosta on olemassa myös aiempia versioita, mutta uusimmassa on keskitytty arkisten elämän äänien sijasta julkkiksiin. Tuttu takavuosien ääni on esimerkiksi Paavo Noponen, jonka selostus Münchenin olympialaisista saa kerhohuoneen kuulijakunnan nojaamaan jännittyneinä etukenoon.
– Muistan, kun tämä tapahtui. Se on jäänyt jotenkin aivoihin se Virénin kaatuminen ja se, kuinka hän sieltä pystyi nousemaan, nojatuolissa istuva Lea Tuominen hymyilee kun juoksijasankari on vihdoin saatu selostettua voitokkaasti maaliviivan yli.
Itse tapahtuman tai puhujan lisäksi moni muistaa, missä tilanteessa ja kenen kanssa ohjelmaa on entisaikoina kuunneltu. Oman elämän käännekohdat saattavat nousta mieleen hyvinkin kirkkaina.
– Kun Heikki ja Kaija nauhalla pohtivat arava-asuntoasioita, moni muistaa esimerkiksi millaista oli itse haaveilla isommasta kodista kun perhe alkoi aikoinaan kasvaa, museolehtori Lila Heinola sanoo.
Monet äänet ovat jääneet alitajuntaan pysyvästi. Kun radion pimpampulla-aikamerkki kilahtaa, väki Äänimuseon ympärillä tarkistaa vaistomaisesti rannekellonsa.
Tällä kertaa aikamerkki on merkki myös siitä, että tunnin mittainen museosessio päättyy. Muistojen tulppa on irrallaan, ja puhetta piisaa vielä rappukäytävässäkin.
– Tuli hyvä mieli ja vanhat muistot mieleen, Helga Koskela tiivistää.
Myös Lea Tuomisella on nostalginen olo.
– Kyllä tosiaan, ihan niin kuin tässä vähän nuortuisi.
_Juttua korjattu kello 13.00: Lasse Virén kaatui Münchenissa. _