FORSSA Tori pullistelee väkeä. Ihmiset seuraavat silmä kovana, kuinka pelastuslaitos onnistuu irrottamaan kuskin onnettomuusautosta. Onneksi kyseessä ei ole oikea onnettomuus, vaan pelastuslaitoksen näytös Forssan torilla järjestetyssä turvallisuustapahtumassa.
Paloturvallisuusviikon tapahtuman järjestäjä, Hämeen pelastusliiton koulutuspäällikkö Saku Rouvali on selvästi tyytyväinen siihen, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä. Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4 000.
Rouvalin omat kokemukset ovat yhtenä syynä haluun tehdä valistustyötä.
Puristuksissa autossa
Rouvali joutui itse liikenneonnettomuuteen vajaat kymmenen vuotta sitten. Oli alkusyksy ja kesänopeusrajoitukset olivat vielä voimassa. Rouvali oli matkalla Loimaalta Forssaan. Valtateiden 9:n ja 2:n liittymässä rysähti. Rouvali ajoi eteen tulleen kuorma-auton perään. Hän ehti jarruttaa ennen törmäystä vain vähän.
Tälli oli kova. Rouvali jäi puristuksiin autoon jalastaan. Hän kertoo ensimmäisenä tarkistaneensa, miten itselle kävi ja miettineensä, miten vastapuolelle mahtoi käydä.
– Vastapuolena oli kuorma-auto, joten sille tuskin kävi yhtä huonosti kuin meikäläiselle, Rouvali kertoo ajatelleensa.
Rutiini auttoi toimimaan onnettomuuden jälkeen
Rouvali yritti ensin saada Volvoaan liikkeelle ja sivuun tieltä. Auto oli kuitenkin niin kasassa, että se ei enää liikkunut.
Tämän jälkeen Rouvali soitti hätäkeskukseen. Liittymässä oli tietyömaa, josta juoksi työntekijöitä apuun. Rouvali kertoo ohjeistaneensa heitä ohjaamaan liikennettä, jotta lisäonnettomuuksia ei tapahtuisi.
Rouvali arvelee odottaneensa pelastajia viitisen minuuttia.
– Aika tuntuu paljon pidemmältä, kun olet itse siellä autossa jumissa, Rouvali kuvailee.
Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ehti Humppilan VPK. Auton ovi avautui ilman apuvälineitä ja jalkakin saatiin pois polkimien välistä puristuksista ilman, että autoa tarvitsi leikata auki.
Kipu tuntui vasta ambulanssissa
Rouvali kertoo, että jalassa oli avomurtuma ja selkäkin retkahti jotenkin onnettomuudessa. Heti onnettomuuden jälkeen hän ei tuntenut minkäänlaista kipua.
– Olisiko siinä tullut itselle sellainen pieni shokkitila, Rouvali toteaa.
Kivut alkoivat vasta ambulanssissa noin varttitunti onnettomuuden jälkeen.
Toimintaansa kolarin jälkeen hän selittää pitkällä kokemuksella pelastustoimista.
– Toiminta onnettomuuspaikalla tuli selkäytimestä. Käytännön kautta opittuja juttuja, Rouvali kertoo.
Hän lähti mukaan vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan 12-vuotiaana vuonna 1992. Nyt Rouvali haluaa itse tukea nuorten palokuntatoimintaa (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat).
Onnettomuus sai ajattelemaan asioita eri tavalla
Pelastusnäytös jatkuu torilla. Kuljettaja on puristuksissa pikkuruisessa vanhassa Fiatissa. Pelastajien toiminta on rivakkaa. Autoon piirretään liidulla leikkauskohdat. Pian Fiat Punton katto on kokonaan irti ja palomiehet nostavat katon porukalla sivuun. Kuljettajan selkä ja niska tuetaan ja hänet nostetaan onnettomuusautosta pois takakontin kautta.
Torille on tuotu myös varoittavaksi esimerkiksi keulasta tuulilasia myöden rutussa oleva auto. Autolla on kirjaimellisesti ajettu päin seinää. Musta, 1990-luvun alun Toyota Corolla herättää ihmetystä. Selvisikö kuski törmäyksestä? Pelastiko turvatyyny kuljettajan? Kuinka lujaa auto osui seinään?
Rouvali vastailee ihmisten kysymyksiin rauhallisesti. Vaikka liikennevalistus on tapahtumassa isossa roolissa, Rouvali kertoo, että oma onnettomuus ei ole jäänyt pyörimään mieleen. Onnettomuus sai kuitenkin ajattelemaan asioita eri tavalla.
– Ajattelen aina muutaman askeleen eteenpäin ja mietin seurannais- ja johdannaisvaikutuksia. Miten lumipalloilmiö lähtee liikkeelle ja miten sen voi estää, Rouvali kuvailee.
