– Ne on noin korkeella, parahtaa laulaja Terhi Kokkonen ja osoittelee Helsinki Areenan ylimpiä penkkirivejä säveltäjä Kerkko Koskiselle.
Kello lähenee neljää perjantaina iltapäivällä. Kohta on aika aloittaa soundcheck, yleisön eteen noustaan iltakahdeksan aikoihin. Tyhjä areena tuntuu Kokkosesta valtavalta.
– On tämä vähän epätodellista suoraan sanottuna. Vaikka ihmismassa ei ole lopulta paljon suurempi kuin isoilla festivaaleilla, on tunne erilainen, koska yleisö levittäytyy meidän yläpuolelle. Vähän tulee sellainen tunne, että tuolla se yleisö sitten istuu ja me marssimme leijonien keskelle. Ihan kuin olisi Colosseumilla.
Kesän festivaalikokemusten perusteella on vaikea uskoa, että Helsinki Areenan yleisö raatelisi Ultra Brata hengiltä. Keikat Provinssissa, Ruisrockissa ja Ilosaaressa olivat lähes hurmoshenkisiä; täynnä rakkautta ja yhteislaulua. Kokemus oli mahtava sekä yleisölle että yhtyeelle.
– Ne oli aivan ihania keikkoja. Niillä syntyi samanlainen vuorovaikutus yleisön kanssa kuin jossain pienellä klubikeikalla voisi olla. Toivotaan, että sama taika tapahtuu täällä.
Yhtä iltaa lähdettiin tekemään
Ajatus areenamittakaavan keikoista leijui ilmassa jo keväällä, kun Ultra Bra treenasi festivaalikesää varten. Huhut areenakeikasta velloivat vahvoina Provinssin esiintymiseen aikaan, mutta yhtye keskusteli asiasta ensimmäisen kerran vakavasti Ruisrockin keikan jälkeen.
Fanit, jotka eivät päässeet festivaalikeikoille vetosivat yhtyeen Facebook-sivuilla (siirryt toiseen palveluun) lähes epätoivoisesti, että Ultra Bra tulisi heidän kotikaupunkiinsa tai järjestäisivät konsertin jäähallissa. Bändi heltyi.
Siinä vaiheessa orkesterin kapteeni ja säveltäjä Kerkko Koskinen ei osannut kuvitellakaan, että konsertteja olisi kolmena iltana peräkkäin.
– Ei sellaista voinut kuvitella, saati suunnitella. Me lähdettiin tekemään yhtä iltaa. Toisesta keikasta päätettiin, kun ensimmäinen varattiin heti loppuun ja kolmannesta, kun toinen oli melkein myyty.
Kolme peräkkäistä iltaa toivat helpotusta paitsi fanien ahdinkoon, niin ne myös panivat pisteen lippujen trokaamiselle. Se karkasi käsistä heti, kun ensimmäinen keikka myytiin loppuun.
– Se rauhottui, kun kolmas konsertti päätettiin järjestää. Trokareille ei jäänyt myymistä, summaa Koskinen.
Areenalla enemmän ja syvempää
Areenalla konsertoiminen mahdollistaa asioita, jotka eivät festivaalien lavoilla onnistu. Luvassa on jopa kappale, jota ei ole koskaan ennen soitettu livenä, paljastaa Koskinen.
– Setissä on tietysti enemmän biisejä ja osin eri biisejä. Festareilla ei voi kauheasti mitään hitaampia biisejä soitella. Siellä ne ovat napakoita ja tiiviitä vetoja, täällä voi vähän laajemmin esitellä kaikkia juttuja.
Myös tuotanto on isompi kuin kesän keikoilla; on näyttävät visuaalit lavan takana, valot ja savut, on suuremmat sektiot ja on kuoro. Koskisen mielestä Ultra Bran ydin on silti aivan sama kuin yhtyeen alkuaikoina.
– Jos ajattelee tätä perusbändin dynamiikkaa, niin minusta me ollaan ihan samanlaisia kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Tietysti ihmiset ovat kehittyneet muusikoina, ihmeellistä olisi, jos eivät olisi kehittyneet, kun tässä on nyt 16 vuotta Ultra Bran jälkeen painettu hommia.
Terhi Kokkonen vitsailee, että hänen mielestään kokemus näkyy kaikkialla muualla, mutta kun Ultra Bra palaa yhteen, ovat kaikki taas parikymppisiä. Paitsi taidoiltaan.
– Välillä kun katsoo niitä vanhoja taltiointeja miettii, miten ihmeessä ihmiset ovat voineet pitää tästä, tää on niin huonoa! Nykyään me ollaan todella hyviä, Kokkonen nauraa.
Seuraavaksi ilmestyy kirja
Nostalginen kiertue vastasi kysynnän perusteella todella kovaan huutoon. Sen perusteella comeback-keikkoja kannattaisi tehdä säännöllisin väliajoin, vai mitä tuumii Kerkko Koskinen?
– Mua joskus vähän naurattaa kun tuota kysytään, koska eihän kukaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tästä voi tulla kymmenen vuosittain oleva traditio tai 16-vuosittainen tai mitä tahansa. Mitään ei ole sovittu.
On sentään jotain: seuraavaksi Ultra Bran ystäviä odottaa kirja yhtyeen taipaleesta. Koskisen mielestä sille oli nyt oikea hetki. Kun kirjantekoa ehdotettiin 2000-luvun alussa, se tuntui Koskisesta turhalta fanituotteelta.
– En halunnut mitään nopeasti kyhättyä kirjaa. Nyt aikaa on kulunut niin paljon, ja me ollaan niin paljon vanhempia, että ajattelin, että nyt asioista voisi ehkä kertoakin.
Ultra Bra – Sokeana hetkenä ilmestyy ensi vuoden syksyllä.
– WSOY otti yhteyttä ja niillä oli mun mielestäni mielenkiintoinen idea, josta voisi tulla hyvä kirja. Tekijät, Mervi Vuorela ja Ville Similä tuntuvat sellaisilta jotka voivat ottaa hanskaan tämän. Ultra Bra on niin iso kokoonpano ja sen lisäksi tähän on vaikuttaneet tosi monet muut ihmiset.
Jotain Ultra Bran asemasta suomalaisessa populaarikulttuurissa kertoo se, että sen lyriikoita painetaan lauluvihkoihin, cover-bändit esittävät yhtyeen musiikkia ja Kallion lukiolaiset konsertoivat keltaisissa sadetakeissa esikuviensa mukaisesti.
Terhi Kokkonen ja Kerkko Koskinen vastaavat yhteen ääneen siihen, miltä se tuntuu.
– Ihanalta! Se on ihanaa! Se on kaikista ihaninta!
Testaa, osaatko Ultra Bran kappaleiden sanat pilkulleen ulkoa