Hyppää sisältöön

95-elokuva on kuin Titanic, mutta juuri se sai ohjaajan tarttumaan mahdottomaan haasteeseen – "Nautin siitä, että tulee taas lunta tupaan"

95-elokuva tekijät halusivat kuvata, miten Suomen kansa koki maailmanmestaruuden. Mestarivalmentaja Curt Lindströmin mielestä elokuva onnistuu monin paikoin.

Jens Hultén Curt Lindströminä.

MM95. Suomalaisen jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus, joka piristi lama-Suomea ja loi kansallista itsetuntoa, on yksi satavuotiaan maan tunnetuimmista urheilukertomuksista.

Lähes jokaisella, joka on elänyt vuoden 1995, on jokin muisto tai kertomus toukokuun seitsemännestä päivästä tai kultajoukkueen paluusta Tukholmasta Helsinkiin hävittäjien saattamana.

Ei ihme, että 22 vuotta myöhemmin tarinasta tehdään elokuva: 95.  Loppujen lopuksi jokainen kansallinen suurkertomus päätyy elokuvakäsikirjoittajien työstettäväksi – Tuntematon sotilas kolme kertaa.

95:n on ohjannut Aleksi Mäkelä, jonka aikaisempia töitä ovat esimerkiksi Pahat Pojat, Vares ja Matti. Mäkelä lähti tekemään elokuvaa, ”kun pyydettiin”.

– Aihe kiinnosti minua tosi paljon. Olen koko ikäni seurannut jääkiekkoa ihan -70-luvun Izvestia-turnauksista alkaen. Pakkohan tämä oli tehdä, kun tarjottiin, Mäkelä kertoo Yle Urheilun haastattelussa.

Ohjaajana Mäkelää kiinnosti MM95:ssä aiheen mahdottomuus. Oliko lukemattomia uusintaesityksiä saaneesta finaalista ylipäänsä mahdollista tehdä elokuvaa? Lähes jokaisella suomalaisella olisi oma mielipide siitä, millainen elokuvan pitäisi olla.

– Tässä on meininki kuin Titanicissa, että jokainen tietää, miten tämä päättyy. Löytyykö tarpeeksi draaman aineksia? Mäkelä kertoo miettineensä.

– Nautin siitä, että tulee taas lunta tupaan niin, että kolisee.

Maailmanmestaruus oli ohjaajalle tärkeä kokemus, joka merkitsee paljon.

– Se oli kuin orjuus olisi lopetettu.

Ei urheiluelokuva vaan lätkäleffa

Mäkelä ja käsikirjoittajat Joona Tena, Tatiana Elf ja Juha Karvanen lähtivät etsimään draaman aineksia kaukalon ulkopuolelta. MM-välierä ja -finaali päätettiin esittää arkistokuvalla ja jota ryyditettiin kohtauksilla, jossa näyttelijät luistelevat vaihtopenkille.

Fokukseen otettiin kansan kokemus maailmanmestaruudesta ja MM-finaaliin liittyvät tarinat molemmilla puolilla Suomenlahtea. Laura Birn esittää työtöntä yksinhuoltajaäitiä, joka yrittää kerätä rahaa poikansa (Aleksis Koistinen) uusiin luistimiin.

Ylermi Rajamaa on räjäytysmiehenä töissä ruotsalaisessa yrityksessä, mutta saa kenkää. Hän päättää lähteä kostoretkelle länsinaapuriin. Kalle Lamberg ja Samuli Niittymäki lähtevät mukaan elokuvan veijariosioon. Pekka Strang näyttelee vakavasti sairasta miestä, joka toivoo entisen joukkuekaverinsa Mikko Leppilammen tulevan finaalin aikana vierailulle. Ruotsin jääkiekkoliitossa viritellään Frida Hallgrenin johdolla varmoja kultajuhlia.

Kuva: Yellow Film & TV.

Monta kertaa kuvassa vilahtaa pikkuroolin tekevä aito maailmanmestari. Esimerkiksi Janne Ojanen tilaa kapakassa kaljan ja moikkaa Leppilammen hahmoa.

Suurin osa 23 näyttelijästä, jotka esittävät Leijonia, ovat pelkkiä statisteja. Isommissa roolissa ovat Lauri Tilkasen esittämä varamaalivahti Jukka Tammi, Jon-Jon Geitelin esittämä Saku Koivu, Joel Hirvosen Timo Jutila ja Akseli Koukin Ville Peltonen. Ruotsalainen, Bond-elokuva Skyfallissakin näytellyt Jens Hultén nähdään miespääosassa mestarivalmentaja Curt ”Curre” Lindströminä.

Mäkelä uskoo, että tehdyt ratkaisut jakavat mielipiteitä.

– Onko kaikki ne asiat kerrottu, mitä piti kertoa, vai onko jotain isoja juttuja jäänyt pois? Varmaan myös keskustellaan, mitä on tapahtunut oikeasti, ja mitä me olemme keksineet, Mäkelä pohtii.

Jääkiekko ei ohjaajan mukaan ole elokuvantekijälle sen vaikeampi laji kuin mikään muu urheilumuoto. Hänestä joukkueurheiluelokuvat ovat aina hankalia, ja harva niistä onnistuu. Nyrkkeilyelokuvat ovat poikkeus yksilöurheilun kehässä.

– Tämä ei ole niinkään urheiluelokuva. Tämä on lätkäleffa. Tässä on niin paljon muutakin kuin pelkkää jääkiekon pelaamista. Ollaan todella paljon pois kaukalosta, Mäkelä analysoi.

Ne harvat  jääkiekkoelokuvat, joita on tehty, ovat usein nousseet lätkäfanien kulttisuosikeiksi. Mäkelä tunnistaa ilmiön, vaikkei 95:llä sellaisia esikuvia olekaan.

– Kuulun siihen ikäpolveen, että Lämäri on katsottu sataan kertaan nuorempana. En usko, että tässä meidän leffassa paljon Lämäriä on mukana.

Mestarivalmentajan mielipide

Curt Lindström näki elokuvan joulukuun kutsuvierasensi-illassa. Lindströmin mielestä elokuvassa on paljon tunteita.

– Kun suomalaiset katsovat sen, he muistavat kenties vuoden -95 varsin hyvin. Tämä on tavallaan muistutus ja samalla uusi kokemus, Lindström veikkaa.

Valmentajan mielestä Hultén on fantastinen näyttelijä, sillä Lindströmin näyttelemisen ”on täytynyt olla vaikeaa”. Itsestä tehdyn henkilöhahmon näkeminen valkokankaalla oli Lindströmistä epäluonnollinen kokemus.

– Samalla oli imartelevaa, että tästä tarinasta on tehty elokuva Suomen juhlavuonna.

Hulténin esittämä Lindström kärsii painajaisista, jotka Mika Niemisen epäonnistunut rangaistuslaukaus MM-finaalissa 1994 on aiheuttanut. Lisäksi Lindström saa paniikkikohtauksen, jonka aikana näkee hallusinaation valkoisesta hevosesta tukholmalaisella torilla. Todellisen valmentajan mukaan nämä ovat vain taiteellisia tulkintoja.

– En kärsinyt ahdistushäiriöstä, mutta oli se hyvin jännittävää aikaa minullekin. Kasvoimme kuitenkin turnauksen viimeisinä päivinä niin, että olimme lopulta uskomattoman vahvoja henkisesti ja moraalisesti.

Huolimatta siitä, että elokuvan keskiössä ovat tavalliset suomalaiset, kamera viihtyy myös runsaasti leijonajoukkueen arjessa: ruokailussa, hotellilla lepäilyssä ja harjoittelussa. Lindströmin mielestä on vaikeaa esittää, miten joukkue todella eli, koska näkökulmia on lukemattomia. Hyvien puolten lisäksi riitti huonojakin.

Kuva: Yellow Film & TV.

– Elimme päivät ja yöt yhdessä turnauksissa, harjoitusleireillä. Käynnissä oli prosessi. Niin lyhyessä ajassa, jonka elokuva kesti, mielestäni elokuvantekijät tekivät hyvää työtä, hän kehuu.

Lindströmin mielestä joukkue sisälsi myös individualisteja, jotka koottiin yhteen.

– Filmi kuvaa hyvin perhettä, joka meistä tuli.  Aina puhutaan suomalaisesta itsekkyydestä ja ego-ajattelusta. Joukkueurheilussa pitää kuitenkin ajatella kaikkia muita. Elokuvan joukkuekuvauksessa tulee hyvin esiin, miten tehdään töitä ja voitetaan yhdessä.

Mitä elokuva 95 kertoo Suomesta ja jääkiekon merkityksestä suomalaisille? Lindströmin mukaan kyse on tunteista.

– Jääkiekko ja urheilu merkitsevät paljon Suomessa ja Ruotsissa. Ehkä vielä enemmän Suomessa. Ihmiset tukeutuvat urheiluun, iloitsevat siitä ja myötäelävät sen kanssa.  Ilman urheilua ei ehkä olisi niin mukavaa elää.

Lue myös

Moni 95:n näyttelijöistä ei edes muista Suomen ensimmäistä MM-kultaa – "Mulle se tarkoittaa muistikuvaa mun faijasta pomppimassa kalsareissa"

Kommentti: 95-elokuva on parempi kuin kuvittelet – ja toisaalta ei

Suosittelemme sinulle