YLITORNIO Yhden miehen pajassa valmistuu arviolta noin 10 000 kuksaa vuodessa. Se tarkoittaa vajaata 30 kuksaa päivässä – edellyttäen, ettei yrittäjä Vesa Maansaari pidä yhtään vapaapäivää. Eikä niitä kiireisimpään aikaan juuri pidetäkään.
– Jos tällä meinaa elää, niin kyllä kuksia pitää sitten tehdäkin, Maansaari toteaa.
Kuksien tekijöitä on lopettanut muualta Suomesta viime vuosina, ja tekijät ovat keskittyneet pieneen länsilappilaiseen kuntaan Tornionjoen varrelle. Maansaarella on yksi Ylitornion ja ruotsalaisen rajanaapurin Övertorneån neljästä kuksapajasta.
Perinteisiä juomakippoja toki valmistetaan muissakin verstaissa eri puolilla Suomea, mutta vain harvat elättävät itsensä pelkästään kuksien tekemisellä.
Maansaaren valmistamat kuksat menevät pääsääntöisesti tukkujen kautta myymälöihin, joten pajan oven taakse ei yksittäisiä ostajia juuri ilmesty.
– Ylitorniolaiset alkavat tosin olla aika omavaraisia kuksien suhteen, että mistäpä niitä ostajia tulisikaan, yrittäjä virnistää.
Kiinalaisen tehtaan kopio vai käsityönä tehty pahkakuppi
Kuksa on perinteinen käsityöläistuote, joka tehdään useimmiten koivun pahkasta. Niitä valmistetaan nykyisin paljon myös puusta, mutta aidoin ja kestävin kuksa on pahkasta veistetty.
Lisäksi kaupoista löytyy kiinalaisilta tehtailta tulleita kopiota, joilla ei ole mitään tekemistä pahkan saati käsityön kanssa. Halpa hinta houkuttaa monia matkamuistomyymälöitä ja marketteja – kuin myös ostajia.
Pahkakuksalla on useita kilpailijoita, mutta kova kysyntä osoittaa, että aitoa kuksaa arvostetaan yhä. Ennen kuin kuksasta voi nauttia juomansa, on se vaatinut yllättävän monta työvaihetta.
Suomalaiset kuksat tehdään venäläisistä pahkoista
Työ aloitetaan tilaamalla Venäjältä vähintään kymmenen tonnin satsi pahkoja. Suomesta riittävän isoja pahkoja on vaikea saada, joten suuret määrät on tuotava itänaapurista.
Aluksi Maansaari tekee pahkasta aihion vanhan lihasahan, eri kokoisten poranterien ja vannesahan avulla. Sen jälkeen aihio laitetaan keittopataan suolaliuokseen. Sekaan tulee kuivattua koivun kuorta eli parkkia, josta pahka saa punertavan sävyn.
– Keittäminen estää sen, ettei se halkeile eikä vääntyile. Siitä tulee kestävämpi. Tämä on vanhaa perua enkä tiedä kuka sen on keksinyt, mutta se toimii, Maansaari toteaa.
Keittämisen jälkeen aihioita kuivatetaan viikon ajan ja ne saavat jäädä odottelemaan jatkojalostusta. Lopulliseen muotoonsa ne sahataan ja hiotaan käsin.
– Sitten ne vielä käsitellään väkevällä kahvilla, jotta puuhuokonen vähän nousee. Ja se vielä kerran hiotaan oikein hienolla paperilla ennen öljyämistä.
Kuksa on tekijänsä puolesta valmis parinkymmenen työvaiheen jälkeen, mutta sen käyttöönotto on vielä oma hommansa. Lue täältä vinkit kuksan oikeaoppiseen käyttöön ja huoltoon.
Kuksa kelpaa ulkomaalaisillekin
Kuksien kysyntä on yhä voimissaan, sillä ne ovat suosittuja matkamuistoina sekä liike- että syntymäpäivälahjoina. Monille eränkävijöille perinteinen kuksa on ainoa oikea kuppi.
Vaikka Maansaaren paja tuottaa tuhansia kuppeja vuodessa, ei se ole suurin kuksapaja. Esimerkiksi naapuripaja työllistää neljä miestä ja tuottaa 20 000 kuksaa joka vuosi.
Ja vaikka kuksan kerrotaankin kestävän oikealla käytöllä vuosia, eivät suomalaiset ole vuosien saatossa saaneet niistä kyllikseen.
Ylitorniolta kuksia matkaa eniten eri puolille Suomea, mutta myös esimerkiksi Saksaan, Japaniin ja Kanadaan.
– Täytyy näitä ulkomaalaisten käsiin lähteä, muutenhan jokaisella suomalaisella olisi useampia, pitkälti toistakymmentä vuotta kuksia tehnyt Maansaari ynnää.
Enemmänkin kuulemma menisi kuin mitä ylitorniolaiset yhden tai useamman miehen pajat pystyvät vuodessa tekemään.
– Kun pari isoa kuksantekijää jäi pois, niin meille jäljelle jääneille on kasaantunut töitä senkin edestä, Maansaari sanoo.