Hyppää sisältöön

Pahamaineinen tie on odottanut vuosia hirviaitaa, mutta se maksaa liikaa – 22-vuotias Toni Manninen lähti reissuun, eivätkä äiti ja isä nähneet häntä enää koskaan

Toni Manninen menehtyi hirvikolarissa seitsemän vuotta sitten tiellä, joka on kuuluisa hirvionnettomuuksista. Hirviaitaa tiellä ei ole vieläkään, ja vanhoille teille niitä rakennetaankin aniharvoin.

Manniset muistavat edelleen kolarin yksityiskohtaisesti.
Riina Kasurinen

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Seitsemän vuotta sitten syyskuisena iltana Kari ja Anu Manninen odottivat poikaansa Toni Mannista kotiin. Poika oli lähtenyt Jyväskylään reissuun ja jättänyt koiransa vanhemmille hoitoon.

Kuuden aikaan illalla Toni Manninen soitti äidilleen ja kertoi lähtevänsä ajamaan kohti Mikkeliä. Kun häntä ei alkanut kuulua, vanhemmat huolestuivat.

– Kun Toni ei vastannut puhelimeen, menin katsomaan Tilannehuonetta netistä. 20 kilometriä Lievestuoreelta Kangasniemen suuntaan oli sattunut hirvikolari. Siinä oli menehtynyt mikkeliläinen nuori mies, Kari Manninen kertoo.

Anu Manninen soitti hätäkeskukseen useampaan kertaan saadakseen tietoa kolarissa kuolleesta miehestä.

Lopulta poliisi vahvisti vanhempien epäilykset: he olivat menettäneet lapsensa.

Hirvikolareissa kuolee muutama ihminen joka vuosi. Hirvikolareita ajetaan keskimäärin 4-5 joka päivä.

Tie, jolla Toni Manninen menehtyi, on kuuluisa hirvien liikkumisesta. Hirviaitoja sinne ei kuitenkaan ole suunnitteilla.

Toni Mannisen koira Wuppe asuu nyt vanhempien luona. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Kaikki oli ohi parissa sekunnissa

Toni Manninen ajoi kahden autoilijan välissä, kun päätti lähteä ohittamaan edellään ajaneen miehen.

Hirvi tuli suoraan eteen puskasta.

Se oli niin iso, että päätyi Mannisen auton katolle. Hän jäi puristuksiin penkin ja katon väliin.

– Siihen hän sitten menehtyi. Silloin kaikki romahti, kun yksi muksuista meni, Kari Manninen sanoo.

Manniset menivät onnettomuuden jälkeisenä päivänä katsomaan kolariautoa. Se oli vääntynyt jopa rungostaan mutkalle. Kuva: Anu Manninen

Kaksi päivää tapahtuneesta Manniset menivät käymään kolaripaikalla. Sinne vietiin kynttilät ja pystytettiin risti.

– Pitkään aikaan en pystynyt ajamaan sen paikan ohi. Vielä kaksi vuotta myöhemmin, kun lopulta ajoin siitä, sydän sykytti aivan hirveästi, Anu Manninen kertoo.

Valtatie 13, jolla Toni Manninen menehtyi, tunnetaan siitä, että alueella liikkuu paljon hirviä. Tiellä ei ole hirviaitoja eikä hirvinauhaa. Kesänopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa lähes koko matkan.

Viimeisen vuoden aikana tiellä on sattunut poliisin tilastojen mukaan 13 hirvi- tai peurakolaria. Yhdessä kuoli lapsi viime talvena.

Manniset kävivät ajamassa onnettomuuskohdan ohi pari päivää kolarin jälkeen ja kuvasivat tienoon itselleen talteen.

Tienpidosta vastaavassa ely-keskuksessa ollaan hyvin tietoisia valtatie 13:n maineesta, sillä yhteydenottoja hirvikolareiden uhasta kyseisellä tiellä tulee joka vuosi.

Tielle ei ole kuitenkaan suunnitteilla hirviaitoja. Pohjois-Savon ely-keskuksen liikenneturvallisuusasiantuntija Tanja Seppäsen mukaan niitä rakennetaan vanhoille valtateille tuskin koskaan.

– Hinta on suurin tekijä. Ne ovat arvokkaita, Seppänen sanoo.

Myös hyöty on kyseenalainen. Esimerkiksi valtatieltä 13 risteää niin monta pikkutietä, että hirviaita olisi täynnä aukkoja.

Kari Mannisen ja Toni Mannisen oli tarkoitus ryhtyä tekemään töitä yhdessä isän rakennusfirmassa. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Kari Manninen ajaa työnsä takia paljon ja on huomannut aitojen hyödyn käytännössä monta kertaa. Hän toivoisi aitoja myös Mikkelin ja Jyväskylän välille.

– Monesti Toninkin kanssa ajaessa nähtiin hirviä jopa molemmin puolin tietä aitojen takana. Kyllä niistä hyötyä on.

Ennen kuin Ely-keskus harkitsee hirviaitaa, se kokeilee kaikki muut keinot. Niitä ovat esimerkiksi nopeusrajoituksen alentaminen, varoitusmerkit, hirvinauhat ja tienvierustojen raivaaminen.

Parasta aikaa valtatien 13 reunoja raivataan kasvillisuudesta koko tiealueen leveydeltä. Se helpottaa hirvien havaitsemista.

Valtatie 13:n varressa on näkemäalueen rajaa ilmaisevia kylttejä. Ne ovat paljastuneet kasvillisuuden seasta kun pusikoita on raivattu. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Kiire ratin takana katosi onnettomuuden jälkeen

Sen jälkeen, kun Manniset menettivät poikansa, heidän suhteensa autoiluun on muuttunut. Anu Manninen pälyilee autoillessa tien vieruksia siinä määrin, että ajaminen on nykyään raskasta. Heti onnettomuuden jälkeen hän ei pystynyt autoilemaan lainkaan.

Perheellä on oma WhatsApp-ryhmä, jossa jokainen tiedottaa, kun lähtee ajamaan pitkää matkaa ja kun on saapunut perille.

Kari Manniselta hävisi auton ratissa kiire tyystin.

– En ole ajanut Jyväskylän ja Mikkelin väliä sen jälkeen kovempaa kuin kahdeksaakymppiä. Se aika menee, mikä menee.

Manniset sanovat poikansa lähteneen, kuten elikin: räväkästi. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Valtatie 13:n metsissä elää enemmän hirviä kuin viranomaiset soisivat. Ely-keskus on ollut yhteydessä riistanhoitoyhdistyksiin tilanteen parantamiseksi. Metsästäjät ovat esimerkiksi vieneet hirville nuolukiviä kauas tiestä houkutellakseen niitä pois liikenteestä.

Tänä syksynä hirviä on tarkoitus ampua niin paljon, että kanta pienenee.

Ely-keskus olisi valmis maksamaan metsästysseuroille tai kyläyhdistyksille korvauksen, jos ne vetäisivät hirvinauhaa tien reunaan. Nauhat hidastavat hirvien liikkumista ja saavat ne jopa kääntymään pois tieltä.

Esimerkiksi Kangasniemen riistanhoitoyhdistyksessä hirvinauhoista on keskusteltu, mutta päätöstä ei ole vielä tehty.

Toni Manninen oli 22-vuotias menehtyessään. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Mannisille syksy on vaikeaa aikaa vuodesta toiseen. Kun syyskuun täysikuu alkaa lähestyä, Anu Manninen huomaa muuttuvansa alakuloiseksi.

– Aina en heti edes ymmärrä mistä on kyse, kunnes muistan, että nyt on se aika.

Kari Manniselle korppien raakunta tuo menetyksen mieleen. Ne raakkuivat onnettomuutta seuraavana päivänä.

Isä puki Toni Manniselle arkkuun päälle lempivaatteet. Mukaan laitettiin syksyn lehtiä ja amerikanraudan pienoismalli.

Toni Manninen fanitti Amerikan autoja. Kuva: Anu Manninen.

Manniset ovat tukeutuneet surussa toisiinsa.

– Siitä on jo seitsemän vuotta, mutta tuntuu kuin se olisi ollut eilen. Ei siitä selviydy koskaan, Anu Manninen sanoo.
Suomessa sattui viime vuonna 13 953 riistaonnettomuutta. Vaarallisinta aikaa oli marraskuu: silloin sattui kuudennes kaikista vuoden riistakolareista. Katso kartalta oman seutusi onnettomuudet.

Suosittelemme sinulle