Hyppää sisältöön

Monet suomalaiset muuttavat esineitään rahaksi – sähkölaskun pelossa myyntiin menee koruja, pöytähopeita ja rannekelloja

Huutokaupassa ja panttilainaamossa on huomattu suomalaisten kasvanut huoli rahan riittämisestä. Moni miettii nyt 1990-luvun lama-ajan tapaan voisiko kodin vähemmän käytetyt tai tarpeettomat esineet muuttaa rahaksi.

Huutokauppa Helanderin toinen omistaja Mika Sirén lähtee tavalliselle kotikäynnille asiakkaan luokse Järvenpäähän katsomaan, mitä irtaimistoa voitaisiin laittaa huutokauppaan myyntiin. Asiakas on vuoden leskenä ollut henkilö, joka on auttanut ukrainalaispakolaisia ja alkaa nyt itse olla pulassa. Yhdessä asiakkaan kanssa Sirén käy mahdollisesti myytäväksi asetettavia tavaroita läpi muutenkin, sillä edessä on muutto pienempään asuntoon.

– Tämä on hyvä esimerkki. Moni asiakas myös kertoo, että juuri huoli rahasta saa heidät nyt myymään esineitään. Eniten tulee myyntiin tavaraa, jota ei ole käytetty vuosiin: kultaa, hopeaa, koruja, aterimia ja vastaavia esineitä.

Kaapin perällä säilytetty "parempi serviisi", hopeaterimet ja arvometallikorut ovat usein ensimmäisiä tavaroita, joista luovutaan. Kuva: Matti Myller / Yle

Panttilainaamossa on huomattu sama kiinnostus omaisuuden realisointiin, kertoo Helsingin Pantti Oy:n myyntipäällikkö Tiia Häyry. Taustalla arvellaan olevan myös iso yhteiskunnallinen muutos.

– Meillä on tunne, ettei tämä ole vain sitä, että ihmiset miettivät, miten saada rahat riittämään. Ehkä on myös yleinen yhteiskunnallinen trendi, että katsotaan ja kaivellaan, mitä kaapeissa on, ja laitetaan tavaroita kiertoon.

Kullan ja hopean korkeat maailmanmarkkinahinnat kannustavat myös myymään varastoista turhia arvometalliesineitä pois. Kullan hinta vaikuttaa sekä myynti- että ostohalukkuuteen.

– Liikkeellä ovat ne, joilla on jotain realisoitavaa tai tarvetta lainalle, mutta myös ne ihmiset, jotka haluavat ostaa kultaa puskuriksi ja varalle, Häyry selventää.

Helsingin Pantti Oy:n myyntipäällikön Tiia Häyryn mukaan vastoin yleistä oletusta korona-aika ei kuluttanut panttilainaamoiden ovien saranoita. Ihmisten jäätyä kotiin rahantarvettakaan ei syntynyt tavalliseen tapaan. Kuva: Matti Myller / Yle

Kanikonttoreiden ja huutokauppojen pahin kilpailija on asiakas itse

Jo vuosia osto- ja myynti-ilmoitukset sekä perinteiset pihahuutokaupat ovat siirtyneet internettiin. Pandemian seurauksena viimeisetkin julkiset huutokaupat loppuivat kuin seinään ja vieläpä pitkäksi aikaa. Nettihuutokaupoista tuli uusi normaali, Helanderin Sirén kertoo.

– Jos verrataan 1990-luvun lamaan, niin silloin ei ollut nettihuutokauppoja eikä Facebookin myyntiryhmiä ja näitä kaikkia. Realisoitava tavara tuli meille. Nuorempi polvi selvästi yrittää myydä itse.

Sirénin mukaan alalla osa on pärjännyt muutoksessa toisia paremmin. Kaikki eivät kuiteenkaan jaksa sähköiseen kaupankäyntiin kuuluvia loputtomia lisäkuvien pyyntöjä ja tinkimistä. Etähuutokaupoissa valokuvien laatu korostuu ja on ensijaisen tärkeää. Helanderillakin on tähän erikoistuneita työntekijöitä.

Tässä kuvataan nettihuutokauppaan peltisiä leluja viime vuosisadan puolivälistä. Suurten ikäpolvien edustajissa nämä esineet herättävät nostalgiaa. Leluista ovat kiinnostunueet monet keräilijät. Kuva: Matti Myller / Yle

Pandemia hiipui, mutta nettikauppa jäi. Helanderillakin perinteistä salihuutokauppaa koetettiin elvyttää pandemian jälkeen.

– Kyllä minä yritin, mutta paikalle tuli enimmillään kymmenen henkilöä ja viidessä minuutissa heistäkin puolet nukkui, itse meklaroinnin hoitanut Sirén sanoo naurahtaen.

Huutokaupan myyntivaltiksi on Sirénin mukaan noussut kokonaispalvelu, jossa esimerkiksi kuolinpesistä viedään myytäväksi kelpaavan tavaran lisäksi esineitä kierrätykseen tai roskikseen omaisten puolesta.

– Omainen ei vaan kertakaikkiaan aina jaksa joko fyysisesti tai henkisesti laittaa myyntiin kelpaamattomia esineitä pois. Niihin liittyy paljon tunteita, Sirén kertoo.

Asiakkaina yhä useammin ulkomaalaiset

Nettihuutokaupan myötä asiakaskunta on kansainvälistynyt. Helanderillekin palkattiin vuonna 2020 työntekijä, jonka ainoana tehtävänä on pakata ja lähettää esineitä ympäri maailmaa. Kohdemaita on liki kaikkialla, suurimpina ostajamaina muun muassa Japani, Korea, Ruotsi, USA ja Kanada.

Nämä rokokootyyliset pariisilaisvalmisteiset pöytäkello ja kaksi kandelaaberia on valmistattu polttokullatusta pronssista 1800-luvun puolivälin tienoilla. Setin ostaja voi varautua maksamaan esineistä useamman tuhat euroa. Todennäköisimmin ostaja löytyy Keski-Euroopasta, mutta Mika Sirénin mukaan Suomessakin on vielä kartanoita, joihin kelpaa hieman prameampikin esineistö. Kuva: Matti Myller / Yle

– Minun mielestäni hauskin oli Aarikan puuhelmiverho, joka meni Uuteen-Seelantiin. Nimikään ei ollut suomensukuinen, joten jollekin keräilijälle se varmaankin meni, Sirén kertoo.

Asiakkaista suurin osa on kauppiaita, jotka myyvät tavaran edelleen vielä kovempaan hintaan. Tämä onnistuu etenkin metropoleissa, kuten New York, Pariisi, Lontoo, Kööpenhamina ja Tukholma.

Tämä Alvar Aallon suunnittelema "Aurinko-sarja"-puutarhakalusto on jossain vaiheessa maalattu keltaiseksi. Alkuperäisen version voi nähdä mm. Helsingissä Taidehallin "Aallot – Aino ja Alvar keräilijän silmin"-näyttelyssä, joka on auki 10.9. - 23.10.2022. Taustalla vielä harvinaisempi Aallon vihreä puinen lepotuoli. Kuva: Matti Myller / Yle

Minkälaisista esineistä nyt luovutaan?

Huutokauppamarkkinoilla kysyntä ja tarjonta ovat jatkuvassa aaltoliikkeessä. Mika Sirénin mukaan nyt tulee todella paljon taidetta markkinoille. Myyjinä ovat esimerkiksi toimitilojaan karsineet suuryritykset, joilla on valtavat varastot haarakonttoreiden seinillä riippunutta arvotaidetta. Hinnat eivät luonnollisesti ole entisellään.

– Puhun nyt maalauksista, jotka ovat tyyppiä: järvi, soutuvene ja kaksi puuta tai maalaismaisema latoineen. Ne eivät kertakaikkiaan kiinnosta alle 50-vuotiaita.

Käytettyjä huonekaluja ostaessa voi tänä päivänä tehdä edullisia löytöjä. Kuva: Matti Myller / Yle

Toinen muutos on huonekalujen merkittävä hintojen lasku, jonka seurauksena tarjontakin on vähäistä.

– Hintataso on tör-ke-än alhainen. Eli kun hienosta puusta tehdyistä senkeistä ja vitriineistä saa sen 0–100 euroa, niin ihmiset vievät niitä varmaan sitten vain mökeilleen.

Designvalaisimissa kysyntää on paljon, mutta tarjontaa vähemmän. Juuri nyt hintahuipussaan huitelevat muun muassa jo pitkän aikaa hyvin myyneet Paavo Tynellin valaisimet. Pelkistä lampun osasista voi saada satoja euroja.

– Tuossakin on yksi myyty Tynell. Hinta oli 13 000 euroa ja päälle vasaramaksut ja provisio. Se odottaa lähetystä maailmalle, Sirén sanoo ja osoittaa katonrajassa roikkuvaa lamppua.

Helanderilla on huomattu myös ryijyjen ja muiden taidetekstiilien nouseva arvo, mutta erityiseksi uudeksi trendiksi nimetään rannekellot. Erityisesti miesten merkkikelloille on kysyntää. Kellon pitää kuitenkin olla toimiva, sillä kunnostus voi maksaa paljon ja syödä myyntikatetta.

Toimivista viime vuosisadan puolenvälin eli 50-, 60- ja 70-lukujen kelloista voi juuri nyt saada hyvän hinnan. Kuva: Matti Myller / Yle

Myös panttilainaamossa liikkuu paljon kelloja.

– Kellotrendi on aika vahva, niitä liikkuu. Ihmisillä on enenevissä määrin arvokelloja ja niitä halutaan vaihtaa, realisoida ja käyttää vakuutena, myyntipäällikkö Tiia Häyry kertoo.

Esineiden arvo tai arvottomuus

Aina omaisuuden rahaksi muuttaminen ei kuitenkaan onnistu ihan suunnitelmien mukaan. Jos asiakkaana on kokoelmaansa myyvä keräilijä, hän on yleensä hyvin perillä tavaransa arvosta, mutta suurelle osalle omien esineiden arvo ja etenkin arvottomuus on iso yllätys.

– Tuotan kyllä pettymyksiä ihmisille silloin, kun huonekalu tai maalaus on ollut mummon tai isomummon mukaan hyvinkin arvokas. Ja niin varmaan on ollutkin joskus, mutta tällä hetkellä se ei vain mene kaupaksi, Sirén kertoo.

Mika Sirén pitelee aitoa Rembrandtia. Kyseessä ei kuitenkaan ole maalaus vaan vedos, joten myyntihinta ei tule huitelemaan miljoonissa. Kuva: Matti Myller / Yle

Etenkin kuolinpesistä löytyy huutokauppiaan mukaan iloisiakin yllätyksiä.

– Kaikista mukavintahan on, jos sattuu löytämään jotain sellaista, joka on hieman arvokkaampaa ja asiakas ei osannut itse ajatella sitä ollenkaan. Se on kohokohta, Sirén sanoo ja hymyilee.

Väärennöksiä on liikkeellä ja niitä etsitään

Erityisen kurja tilanne on kuitenkin silloin, kun arvokkaana pidetty esine osoittautuukin tutkimuksissa väärennökseksi.

– Esimerkiksi jonkun tunnetun 1900-luvun alun taiteilijan teos, joka on ollut koko suvun aarre, todetaankin väärennökseksi. Se ei ole kiva tilanne tietenkään kenellekään. Varsinkin, jos siitä on maksettu jo perintöveroa, Sirén summaa.

Helanderilla arvometallien ja muidenkin esineiden aitoutta selvitetään intendenttien ammattitaidon ja kokemuksen, mutta myös teknisten apuvälineiden avulla. Kaikki mikä kiiltää, ei ole kultaa, ja esimerkiksi helmien kalkkipitoisuuden avulla erottaa aidot väärennöksistä.

Olisiko juuri nyt oikea aika sijoittaa?

Luonnollisesti huutokauppiaan mielestä nyt on hyvä aika myös sijoittaa arvoesineisiin, tarjontaa ainakin on. Jos sijoittamiseen päätyy, Sirénin mukaan kannattaa välttää ainakin juuri nyt kovimmin hinnoiteltuja esineitä, vaikkapa juuri Tynellin valaisimia.

– Laadukasta maalaustaidetta ja huonekaluja saa nyt edullisesti.

Maalaustaiteen varastointi voi olla suurikin kulu yrityksille, joilla on vuosikymmenten aikana kertynyt huomattavat kokoelmat sittemmin suljettujen toimitilojen seinille ostettuja teoksia. Kun tarjontaa on paljon, myös hinnat ovat edullisempia. Kuva: Matti Myller / Yle

Riskinottajalle on tarjolla myös kohteita. Suomalaisten lasitehtaiden 1920–1950-luvuilla valmistama lysteri- eli myrkkylasiesineistö oli pitkään suosittu keräilykohde. Nyt niiden arvo on romahtanut ja vallitsee todelliset ostajan markkinat.

– En kyllä millään muotoa takaa myrkkylasille arvonnousua ihan lähivuosina. Siinä voi joskus vierähtää sukupolvi tai kaksikin ennenkuin joku tuote nousee pohjalta uuteen arvostukseen, Sirén toppuuttelee ja nauraa.

Mistä käärii nopsasti 200 euroa?

Jos kotona on pientä rahantarvetta, kannattaa Mika Sirénin mukaan kurkata ensisijaisesti kaappeihin. Sieltä löytyy monilla esineitä, joita ei tule juurikaan käytettyä ja joilla voisi olla jälleenmyyntiarvoa.

– Kultakorut, pöytähopeat, hopeiset aterimet ja jos omistaa hopeadesignia, eli Wirkkalaa tai sen tyyppistä, niin niistä saa todella mukavasti rahaa. Toinen mitä tuodaan paljon ja mistä yleensä saa aina sen 100–200 euroa on postimerkkikokoelmat, kolikot, kunniamerkit ja tämän tyyppiset.

Myytäviä kultakoruja Helsingin Pantin Sörnäisten toimipisteen vitriinissä. Kuva: Matti Myller / Yle

Yksi varmimpia myytäviä esineitä, joita harvemmasta kodista toki löytyy, on Artekin tarjoiluvaunu. Huonompikuntoisemmankin myynnistä saa melko varmasti toista tuhatta euroa. Mutta ei huutokaupassa ihan mitä tahansa kannata tai edes saa myytyä.

– Jos sinulla on viisi kuppia ja tassit jotain riisiposliinia niin se on liian pieni määrä, Sirén toteaa.

Kynnys panttilainaamoon on usein matalampi. Panttilainaamot voivat joko ostaa tuotteen suoraan tai siitä tehdään määräaikainen laina. Vakuudellista lainaa esineitä ja omaisuutta vastaan myönnetään 20 eurosta ylöspäin, kertoo Helsingin Pantti Oy:n myyntipäällikkö Tiia Häyry.

– Ylärajaa lainalle ei oikeastaan ole, ja esimerkiksi asunto-osakkeita vastaan myönnetään hyvinkin merkittäviä summia.

Suurin osa pantatusta omaisuudesta lunastetaan takaisin. Valtaosa eli 90 prosenttia asiakkaista hoitaa lyhennyksensä ja tulee lunastamaan pantiksi jättämänsä tuotteen takaisin. Mutta, jos tarvitsee sen noin 150 euroa, mitä kannattaa pantata?

– Kulta, kellot ja design, Häyry listaa.

Tämä n. 20 cm korkea kipsinen figuuri löytyi helsinkiläiseltä kirpputorilta ja maksoi 4 euroa. Sirénin mukaan toimittajan ei kannata vielä luopua päivätyöstään. Kuva: Sannika Michelsson / Yle

Suosittelemme sinulle