Hyppää sisältöön

Luontoelokuvakilpailun tuomari on katsonut tuhansia filmejä – vaikka tekniikalla voi pysäyttää pisarankin, tärkeintä on tarina, hän sanoo

Vaasa Wildlife -luontoelokuvafestivaalille on 20 vuoden aikana tullut arvioitavaksi tuhansia filmejä. Luontopedagogi Vesa Heinonen on nähnyt niistä useimmat.

Luontopedagogi Vesa Heinosen mukaan Vaasa Wildlife -luontoelokuvafestivaalilla haettiin alunperin kansainvälistä tunnettuutta luontokeskus Terranovalle. Kuva: Antti Haavisto / Yle

Vaasa Wildlife -luontoelokuvafestivaaliin ja -kilpailuun tarjottiin tänä vuonna pari tuhatta filmiä eri puolilta maailmaa.

Esiraati valitsi niistä katsottavaksi 1 200, ja yksi kerrallaan filmejä karsittiin niin, että festivaalin finaalissa eri kategorioiden voitosta kilpailee tänä viikonloppuna 200 elokuvaa.

Luontopedagogi Vesa Heinonen kuuluu festivaalin esiraatiin.

– Kevättalvesta kesäkuun alkuun katsoin läpi 180 filmiä. On iso homma, kun niitä pitää vielä vertailla keskenään. Perustella, miksi joku jää toisen jälkeen.

Vesa Heinonen on Luontokeskus Terranovan ja Vaasa Wildlife -luontoelokuvafestivaalin perustajia. Vuosien mittaan hän on ollut tapahtumassa monessa roolissa tuottajasta tuomariin.

Heinonen muistaa, kun luontoelokuvan tekijöitä parikymmentä vuotta sitten kutsuttiin mukaan Vaasan ensimmäiseen elokuvatapahtumaan ja filmejä tarjottiin järjestäjälle enemmän kuin oli uskallettu toivoakaan.

Elokuvien esittäminen festivaaliyleisölle osoittautui kuitenkin hankalaksi.

– Filmeille ei ollut etukäteen päätettyä formaattia, joten meille tuli valtavia filmikeloja, joita pystyttiin näyttämään vain elokuvateatterissa. Oli betaa ja vhs:ää, Heinonen muistelee.

Ensimmäisenä vuonna filmejä kävi katsomassa pari tuhatta katsojaa.

– Se oli yksi parhaista vuosista.

Tekniikkaa vai tarinaa?

Vesa Heinosen mukaan ensimmäisinä festivaalivuosina filmeissä keskityttiin usein esittelemään jotain eläinlajia tai esimerkiksi tietyn alueen eläimiä tai kasveja.

– Kun vertaa ensimmäisiä filmejä, mitä katseltiin, ja tämän päivän filmejä, niillä on valtava ero, Heinonen sanoo.

– Ensimmäiset filmit näyttivät kuvaa kanahaukasta tai jostain muusta. Nyt tiedetään, että pitää olla tarina.

Myös tekniikka on kehittynyt.

– Dronet ovat mahdollistaneet halvan ja helpon liikkumisen linnun tasolla, ja nyt pystytään pysäyttämään vaikka vesipisara tai linnun siivenisku.

Heinonen iloitsee, että tekniikan kehittymisen myötä luontofilmien tekemisestä on tullut myös aiempaa halvempaa.

Toki pitkän luontoelokuvan tekemiseen saa yhä kulumaan sekä euroja että aikaa.

Festivaalilla on nähty suuren ja pienen budjetin teoksia.

– Suurimmat [tekijät] saattavat käyttää puolesta miljoonasta miljoonaan euroon yhden filmin tuottamiseen, mutta halvin, joka niiden kanssa on pärjännyt, oli muutaman tuhannen projekti, Heinonen sanoo.

Koska luontoelokuvan tekemiseen on vaikea saada taloudellista tukea, Heinonen tietää, että moni potentiaalinen elokuvantekijä tyytyy kuvaamaan stillejä ja kauppaamaan niitä.

Vaasassa on nähty maailmanlaajuisesti tunnettujen, kuten BBC:n, luontoelokuvia. Mutta myös tuntemattomien tai odottamattomien maiden ja tekijöiden filmejä.

– On ollut mukava nähdä, että tänä päivänä löytyy tekijöitä myös maista, joista ei välttämättä ajattelisikaan kuten Pakistanista, Afganistanista, Kazakstanista ja Afrikan maista.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 1. lokakuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

Suosittelemme sinulle