Hyppää sisältöön

Kuka tienaa ruoan hintakriisissä?

Ruokakassin hinta hipoo pilviä ja energiakriisi on laittanut ruoantuottajat polvilleen. Samaan aikaan kauppajätit takovat ennätystulosta ja määräävät tahdin kulissien takaisissa hintaneuvotteluissa.

– Tuntuu että minut on ryöstetty.

Maanviljelijä Antti Lepola katsoo vakavana pellolle päin. Sinne on juuri kylvetty syysruista.

Kulunut vuosi on ollut vaikea. Energian hinta on moninkertaistunut ja esimerkiksi lannoitteiden hinta kaksinkertaistunut.

Kustannusten nousu alkoi jo vuosi sitten, kun markkinoille tuli koronaelvytysrahaa. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan, kustannukset karkasivat käsistä.

Antti Lepola viljelee Mäntsälän Ohkolassa vehnää, kauraa, rypsiä ja hernettä. Kuva: Mimmi Nietula / Yle

Vaikka viljastakin saa paremman hinnan, Lepolan mukaan se ei kuitenkaan riitä kattamaan kohonneita kustannuksia.

Samaan aikaan ruokakauppaa hallitsevat K- ja S-ryhmät ovat takoneet loistavaa tulosta. Niihin sodan kallistama raaka-ainemarkkina tai mikään muukaan ei tunnu vaikuttavan.

Kesko jopa onnistui tekemään historiansa parhaan neljännesvuosituloksen keskellä kriisiä.

Miten se on mahdollista?

Suurena syynä on suomalainen ruokaketju, jota pitkin vilja päätyy pellolta leiväksi pöytään.

Kotimainen markkina sisältää useita erityispiirteitä, jotka mahdollistavat sen, että kauppa määrää tahdin. Maanviljelijä ja jopa elintarviketeollisuus ovat altavastaajina.

Ja kuluttaja maksaa ostoskassistaan yhä korkeampaa hintaa (siirryt toiseen palveluun).

K- ja S-ryhmä hallitsevat markkinaa

Kaiken taustalla vaikuttaa poikkeuksellisen keskittynyt päivittäistavarakauppa.

K- ja S-ryhmät ovat vallanneet alaa koko 2000-luvun. Ne ovat kahmaisseet jo yli 80 prosentin osuuden markkinasta.

Kaksikko ohjaa sisäänostoillaan pitkälti sitä mitä Suomi syö. Ainoastaan Uudessa-Seelannissa ruokakauppa on yhtä vahvasti kahden ketjun käsissä.

Lidl on 20 vuodessa saavuttanut vain noin 10 prosentin markkinaosuuden.

Perinteisesti taloustieteessä kuluttajan ajatellaan hyötyvän siitä, että markkinoilla on runsaasti kilpailua. Suomessa niin ei ole. Miksi?

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi on perehtynyt ruokamarkkinoiden toimintaan. Hän nostaa esiin kaksi syytä, jotka estävät markkinoille pääsyä.

Ensimmäinen niistä on kaavoitus.

Kunnat ja poliitikot ohjaavat kaavoituksella sitä, minkäkokoisia kauppoja rakennetaan ja minne.

– Kaavoitusasiat määrittävät osittain sen, kuinka houkuttelevaa on tulla Suomen markkinoille. Olemme nähneet, että viimeisen 20 vuoden aikana tänne on tullut yksi ulkomainen kauppaketju, Jyrki Niemi sanoo.

Niemi viittaa saksalaiseen Lidliin, joka on valtava kansainvälinen kauppaketju. Silti sen lihakset ovat 20 vuodessa riittäneet vain kymmenen prosentin markkinaosuuteen.

Toisena esteenä Niemi mainitsee tukkukaupan, joka on niin ikään K- ja S-ryhmien käsissä.

– Tukkukaupat myyvät hyvin rajoitetusti tavaroita muille toimijoille. Se on yksi suuri rajoite kilpailun lisääntymiselle, Niemi sanoo.

Lannoitteiden hinta on vuodessa tuplaantunut. Osa viljelijöistä oli onnekseen ostanut tämän kesän lannoitteet jo vuosi sitten. Kuva: Janne Järvinen / Yle

Hinnoista sovitaan suljettujen ovien takana

Toinen suomalaisen kaupan erityispiirre liittyy tuotteiden hankintaan.

Sopimukset tuotteista ja niistä maksettavista hinnoista tehdään useita kuukausia ennen kuin tuote päätyy kaupan hyllylle. Tuotteiden hinnat eivät siis määrity hetkellisen kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Ajanjaksoa, jolle kauppa sopii hinnat elintarviketeollisuuden tai tuottajan kanssa, kutsutaan valikoimajaksoksi. Valikoimajaksot ovat pohjoismainen erikoisuus. Niin sanottuja pääjaksoja on kolme vuodessa.

Tavarantoimittaja ei automaattisesti pääse valikoimajaksolle vaan kaikki tuotteet kilpailutetaan. Alustavien tarjousten jälkeen käydään hintaneuvottelut, joissa kauppa käyttää hyväksi tuotteiden aiempia myyntitietoja. Kaikki neuvottelut ovat salaisia.

Hinnat lyödään lukkoon useita kuukausia ennen sopimuskauden alkua.

Kaupan tuotevalikoimasta putoaminen voi olla etenkin pienille ja keskisuurille toimijoille kohtalokasta. Kun markkinoilla on vain muutama kauppaketju, ei vaihtoehtoista myyntikanavaa usein käytännössä ole.

Kilpailutuksessa tavarantoimittaja sitoutuu toimittamaan kaupalle tietyn määrän tuotetta. Kaupan ei kuitenkaan ole pakko ostaa kaikkia sille varattuja tuotteita.

Osa kaupan hankinnoista, esimerkiksi kampanjat tai yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa, on valikoimajaksoista irrallaan.

Kuluttajalle etukäteen sopimisen vaikutus näkyy siten, että hinnat pysyvät pitkään vakaina. Markkinoiden muutokset, niin nousut kuin laskut, näkyvät tuotteiden hinnoissa viiveellä.

Koska hinnat lyödään Suomessa lukkoon useita kuukausia ennen sopimuskauden alkua, hintojen muutos tapahtuu muihiin Euroopan maihin verrattuna jäykästi.

Kun raaka-aineiden hinnat ovat kohonneet yllättäen, sopimusjärjestelmä on jättänyt etenkin alkutuottajat pahaan pulaan.

Patonkeja paiston jälkeen telineissä leipomo Rostenilla.Leipä odottamassa paistoa leipomossa.Ruisleipäpalojen muotteja leipomolla.Leipomo Rostenin toimitusjohtaja Kari Meltovaara ja patonkeja.

Leipomo Rosten on Suomen neljänneksi suurin leipomo. Nyt se on kiipelissä.

Leivän tekemiseen tarvittavien vehnän ja kauran hinnat nousivat keväällä noin 70%. Silti leipää piti myydä kaupalle puoli vuotta aiemmin sovitulla hinnalla.

Leivän hinnoista neuvotellaan kaupan kanssa kolme kertaa vuodessa. Tammi-huhtikuun hinnoista päätettiin jo syyskuussa.

– Siinä vaiheessa ei ollut Ukrainan kriisistä eikä kustannusten noususta mitään tietoa, toimitusjohtaja Kari Meltovaara sanoo.

Kauppa määrää neuvottelujen kulun

Kaupan asema on sopimusneuvotteluissa vahva. Valtaosa elintarvikealan yrityksistä on pieniä alle kymmenen henkilöä työllistäviä. Ne ovat neuvotteluissa alakynnessä.

On ollut ennenkuulumatonta, että sovittuja hintoja olisi muutettu kesken sopimuskauden. Nyt raju kustannusten nousu pakotti kaupan joustamaan. Tosin tässäkin tilanteessa se määräsi tahdin.

Kauppa suostui avaamaan elintarvikeyritysten kanssa syksyllä solmimiaan sopimuksia ja korottamaan maksamiaan hintoja. Mutta se myös valitsi, mitkä yritykset pääsivät neuvottelupöytään ja mistä tuotteista ylipäätään neuvoteltiin.

Kaikkia ei onnistanut. Elintarviketeollisuusliiton kyselyn mukaan vain noin kolmasosa yrityksistä pääsi neuvottelemaan hintojen tarkistuksista kesken sopimuskauden. Alle puolet oli tyytyväisiä neuvottelutulokseen.

Suurimmalla osalla neuvottelut jäivät puolitiehen tai niitä ei saatu edes alkuun. Suuret yritykset pärjäsivät neuvotteluissa pieniä paremmin.

– Olen vetänyt Leipomo Rostenia 26 vuotta. En ole koskaan törmännyt vastaavaan tilanteeseen, että kaikki kustannukset nousevat, toimitusjohtaja Kari Meltovaara Leipomo Rostenista sanoo. Kuva: Janne Järvinen / Yle

Leipomo Rosten oli yksi onnekkaista neuvottelupöytään päässeistä. Se myös onnistui saamaan kaupalta lisää rahaa tuotteistaan.

– Neuvotteluita käydään ihan asiallisessa hengessä. Se on totta kai tärkeää, että ymmärtää oman roolinsa. Me emme ole valtakunnan ykköstoimittaja. Me alueelliset toimijat olemme leipävalikoiman rikastuttajia, Kari Meltovaara sanoo.

Kauppa panttaa tietoa

Suurilla kauppaketjuilla on valtava määrä tietoa kuluttajista ja tuotteiden kysynnästä. Se ei kuitenkaan jaa tietoaan.

Vain pieni kaupan ja teollisuuden sisäpiiri tietää, miten suomalaisen ruoan hinta muodostuu, eli mikä osa tuotteen hinnasta jää alkutuottajalle, teollisuudelle ja kaupalle.

Edes tutkijat eivät tämän tiedon äärelle pääse – enää.

Tuorein luotettava tieto hinnan muodostumisesta on noin kymmenen vuoden takaa. Tuolloin Kuluttajatutkimuskeskuksella (siirryt toiseen palveluun) oli asetukseen perustuva oikeus saada tietoa kaupalta (siirryt toiseen palveluun) ja teollisuudelta (siirryt toiseen palveluun). Sellaista ei enää ole.

Aiemmin 2000-luvulla tehdyt tutkimukset osoittavat, että kaupan neuvotteluasema on koko ajan vahvistunut.

– Vähittäiskaupan osuus kuluttajan maksamasta hinnasta on kasvanut ja vastaavasti sitten maataloustuottajan osuus on koko ajan jossain määrin pienentynyt, tutkimusprofessori Jyrki Niemi sanoo.

Salaattia kasvamassa Varpio-puutarhalla Orimattilassa.Kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa puutarhalla.Ruisin ora pellossa.Lehmä navetassa maitotilalla Hauholla.

Millä hinnalla tuotteet ostetaan ja myydään? Kuluttajatutkimuskeskuksella oli aiemmin oikeus kerätä tätä tietoa teollisuudelta ja kaupalta.

Sitten Kuluttajatutkimuskeskus siirtyi Helsingin yliopiston alaisuuteen. Korkeakoululain vuoksi se ei enää saanut erityisoikeuksia tuotteiden hintojen tutkimukseen.

Pellervon taloustutkimus (PTT) yritti 2016 kerätä hintatietoja kaupalta ja teollisuudelta. Mukana ollut tutkija kertoo, että ”tietoa piti ruinata”.

Lopulta kauppa toimitti tutkijoille vain valikoitua tietoa, eikä vastannut kaikkiin kysymyksiin. PTT julkaisi tutkimuksen vuonna 2018. Sen mukaan kaupan saama osuus ruuan hinnasta pieneni.

Mikä merkitys kaupan panttaamalla tiedolla sitten on?

Konkreettinen esimerkki ovat viljelijät, joille tiedon puute aiheuttaa viheliäisen pulman. He eivät tiedä, mitä kannattaisi viljellä ja miten paljon. Tiettyä viljalajia viljellään esimerkiksi joskus niin paljon, että siitä on jo ylitarjontaa.

– Joka kevät se sama laulu kuuluu, että kaikkea pitäisi tuottaa. Siinä ei ole mitään koordinaatiota. Tämä on iso ongelma, maanviljelijä Antti Lepola sanoo.

Professori Jyrki Niemi katsoo, että tiedon pitäisi olla vapaasti käytössä.

– Se olisi erittäin arvokasta elintarviketeollisuusyrityksille, ja miksei myös alkutuottajille. Se vähän tasoittaisi kilpailuolosuhteita.

Kauppa on vuodesta 2020 alkaen avannut (siirryt toiseen palveluun) elintarvikkeiden hintojen ja menekin muutosta. Tilastossa kuvataan kuitenkin muutoksia vain tuoteryhmien (kuten "leipä") tasolla.

Sopimuksia avattiin keväällä

MOT yritti saada kommenttia suurimmilta kaupoilta, K- ja S-ryhmältä sekä Lidliltä. Vain S-ryhmä suostui haastatteluun.

Päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysahon mielestä S-ryhmä on reagoinut poikkeustilanteisiin ja ottanut tavarantoimittajat mukaan neuvotteluihin. Keväällä esimerkiksi avattiin neuvotteluja jo aiemmin sovituista hinnoista.

– Valikoima- ja hinnoittelujaksoittain on käyty laajaa keskustelua ja neuvotteluita niin pandemia-aikana kuin tässä viimeistenkin kuukausien aikana. Poikkeamatilanteet on kyetty keskustelemaan sopimusten puitteissa tavarantoimittajien kannalta, Päällysaho sanoo.

Siemennäkkileivän ja vaalean leivän lisäksi myös ruispalat kuuluvat leipomo Rostenin tuotevalikoimaan. Kuva: Janne Järvinen / Yle

Päällysaho ei myöskään tunnista kritiikkiä tiedonkulun suhteen. Hän kertoo, että kauppa jakaa jo nyt tietoa tavarantoimittajilleen.

– Kukin tavarantoimittaja saa tiedot tuoteensa menekistä suhteessa koko tuoteryhmän kehitykseen, Päällysaho kertoo.

Tieto ei kuitenkaan edelleenkään ole kaikille julkista. Sitä saavat vain jo valmiiksi sopimussuhteessa olevat toimijat. Tämä on esimerkiksi Elintarviketeollisuusliiton mielestä iso ongelma.

Päällysahon mielestä isot kaupparyhmät eivät ole esteenä uusille tulijoille.

– Pieniä toimijoita on toki jäänyt vuosien varrella matkalta pois, mutta 20 vuoden aikana Suomeen on tullut merkittävä ulkomainen toimija täysin valtakunnallisella ketjulla. Kyllä tähän markkinaan on myös päässyt mukaan niin halutessaan.

Kesko, Lidl ja S-ryhmä eivät suostu vastaamaan kysymyksiin siitä, miten ruoan hinta muodostuu tai mikä on kaupan osuus tuotteen hinnasta.

– Me olemme tilanteessa, jossa päivittäistavaran toimialasta meille jää yhdestä neljään prosenttia käyttökatetta. Eli tosiasiassa meidän osuus lopputuotteen hinnasta on tosi pieni, kun vähennämme omat kustannuksemme, Päällysaho sanoo.

Antti Lepolan vehnäsato meni kuivuuden vuoksi pilalle. Syyskuussa hän kylvi samalle peltolohkolle ruista. Kuva: Mimmi Nietula / Yle

Kaupan ylivaltaa suitsitaan lakimuutoksella

Keskustan poliitikot ovat pitkin vuotta arvostelleet päivittäistavarakauppaa ylivallasta elintarvikemarkkinoilla.

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) esitti syyskuun lopussa muutoksia elintarvikemarkkinalakiin. Kyse on tuottajien kanssa tehtyjen sopimusten yksityiskohtien muuttamisesta. Esitys lähti lausuntokierrokselle heti. Kurvisen mukaan lailla on kaikkien hallituspuolueiden tuki.

Viljelijöille se on kuitenkin tällä hetkellä laiha lohtu.

Loppuvuosi näyttää kuluttajan kannalta synkältä. Ruoan hinnan nousu jatkuu tänä syksynä ja ensi vuoden alussa.

Antti Lepolaa kustannusten nousu hirvittää, sillä maatalouden tuotantokustannukset nousevat kiivaampaa tahtia kuin muut kustannukset.

– Kyllä se on viljelijä, joka joutuu tässä leikissä maksamaan, maanviljelijä Antti Lepola sanoo.

Juttua muokattu 4.10. klo 9:44: Lisätty tieto siitä, että kauppa on vuonna 2020 alkanut julkaista tuoteryhmäkohtaista tietoa.

Juttua muokattu 4.10. klo 13:54: Lisätty tieto PTT:n 2018 julkaistun tutkimuksen tuloksesta.

Katso MOT:n jakso ”Kuka tienaa ruoan hintakriisissä?” Yle Areenassa.

Suomalainen ruokakauppa on takonut loistavaa tulosta samaan aikaan kun kuluttajat, viljelijät ja ruokateollisuus ovat kamppailleet kalliiden kustannusten kanssa. MOT selvitti, miten tämä on mahdollista.