Hyppää sisältöön

Heidän kotinsa on nyt täällä

Yhä useampi venäläinen hakee Suomesta töitä – tai turvapaikkaa. Näin sanoo Maahanmuuttovirasto. Neljä venäläistä kertoo Ylelle, miksi jättivät kotinsa ja päätyivät juuri Suomeen.

Romanin, 33, vaimo ja lapsi jäivät Venäjälle

Roman on käynyt kotonaan Venäjällä viimeksi kuukausi sitten.

Se on myös edellinen kerta, kun 33-vuotias perheenisä on nähnyt vaimoaan ja pientä, alle kouluikäistä lastaan kasvotusten.

Roman itse on asunut Suomessa, tarkkaan ottaen Helsingissä, työperusteisella oleskeluluvalla toukokuun lopusta asti.

Muu perhe asuu yhä Moskovan suurkaupunkialueella Venäjällä. Muutosta on puhuttu, mutta toistaiseksi vaimo ei ole halunnut jättää iäkkäitä vanhempiaan yksin ja paeta vieraaseen maahan.

Sillä niin Roman kokee tehneensä: hän on paennut sotaa käyvää kotimaataan ja sen itsevaltaista hallintoa.

Videolla Roman kertoo omin sanoin, miksi tuli keväällä Suomeen ja mitä ajattelee Venäjän kehityksestä:

Roman esiintyy jutussa pelkällä etunimellään, koska ei tahdo haastattelun aiheuttavan harmia perheelleen Venäjällä. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin Ylen tiedossa.

Roman istuu penkillä helsinkiläisen kauppakeskuksen pihalla. Uutisissa on vastikään kerrottu yli 260 000 miehen lähteneen Venäjältä sen jälkeen kun presidentti Vladimir Putin ilmoitti osittaisesta liikekannallepanosta Ukrainan sodan vuoksi.

Liikekannallepano, osittainenkin, on syy sille, miksi Roman ei uskalla enää matkustaa Venäjälle tapaamaan perhettään. Hän soittaa heille päivittäin, mutta se ei ole sama asia kuin halata toista, pitää tätä sylissä.

Roman on suorittanut varusmiespalveluksen ja uskoo, että olisi sen takia ensimmäisten rintamalle lähetettävien joukossa.

Sotaan hän ei halua.

– En aio taistella tämän järjestelmän puolesta, hän toteaa viitaten kotimaahansa ja sen toimiin.

Pakolaiseksi Roman ei itseään miellä. Hän on ennemminkin työntekijä, jolla on lupa asua maassa kahden vuoden ajan. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Liikekannallepanon jälkeen venäläisten maahantulo kasvoi selvästi myös Suomen rajoilla.

Roman ymmärtää, että tulijat herättävät osin pelkoa ja jopa vihaa, mutta muistuttaa jokaisen maasta poistuvan nuorenmiehen tarkoittavan yhtä henkeä vähemmän Venäjän armeijassa.

– On hyvä huomioida, että nämä ihmiset ovat kaikkein aktiivisimpia, kaikkein rohkeimpia. He ovat jättäneet kotinsa ja joutuvat aloittamaan uudessa maassa tyhjästä.

Roman seisoo kadulla Kampissa HelsingissäRoman seisoo kadulla Kampissa HelsingissäRoman seisoo kadulla Kampissa Helsingissä

Tyhjästä on aloittanut Romankin. Vielä alkuvuodesta hän työskenteli teknisenä asiantuntijana Venäjän rahoitusalan palveluksessa.

Sitten koitti torstaiaamu 24. helmikuuta ja Putin aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa.

Roman ei nukkunut kolmeen vuorokauteen.

– Olin shokissa. Hoin kaikille, että tämä on typerintä, mitä hän [Putin] voi tehdä. Vaikka ei puhuttaisi moraalisesta näkökulmasta, vaan vain käytännön politiikasta. Tästä ei seuraa mitään hyvää.

Roman oli omien sanojensa mukaan pohtinut maastalähtöä jo Krimin valtauksen jälkeen, mutta vasta kevään tapahtumat saivat suunnitelmiin vauhtia.

– Ymmärsin, että tätä sotaa ei voisi voittaa. Ei ainakaan sillä määrällä joukkoja, mitä Venäjällä oli. Päättelin, että ennemmin tai myöhemmin tulisi jonkinlainen liikekannallepano.

Niinpä Roman päätti toimia – nopeasti. Hän alkoi etsiä töitä ulkomailta.

Harkinnassa oli ensin Saksa, mutta lopulta tie vei Suomeen. Rajamaahan on helpompi matkustaa, Roman perustelee valintaansa.

Työ löytyi pian. Toukokuun loppuun mennessä, kolme kuukautta hyökkäyssodan alkamisesta, hän oli hoitanut muuttoon tarvittavat lupa-asiat kuntoon ja oli aloittamassa uutta uraa ohjelmistokehittäjänä Helsingissä toimivassa perheyrityksessä.

Roman sanoo olevansa kiitollinen tilanteestaan, vaikka tienasi Venäjällä tuplasti sen, mitä Suomessa.

– Tavoitteeni ei ollut kova palkka. Tavoitteeni oli löytää asuinpaikka toisesta maasta ja työ, jota tekemällä ansaita rahaa perheelleni.

Suomessa hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt. Hän on kuitenkin viihtynyt: Helsinki on kiinnostava kaupunki. Välillä se näyttää Moskovalta, välillä Pietarilta, välillä joltakin saksalaiskaupungilta.

Ennen kaikkea olo on turvallinen.

”Vaimoni sanoo, että vaikutan nyt rauhallisemmalta.”

Roman

Yksi pelko Romanilla on.

Se, etteivät hänen puolisonsa ja lapsensa enää pääsisikään tulemaan Suomeen, vaikka jossain vaiheessa haluaisivat.

Suomi on jo kieltänyt venäläismatkailijoiden maahantulon. Raja ei ole kiinni kokonaan, mutta Romanin huoli on, että rajoitukset tiukkenevat vielä.

– En tietenkään halua, että perhettäni erotetaan minusta.

Roman on opiskellut saksaa ja harkitsi aluksi hakeutuvansa Saksaan töihin. Lopulta valinta kohdistui kuitenkin rajanaapuri Suomeen. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Hänen oma oleskelulupansa on voimassa kaksi vuotta. Jatkoa Roman anoo heti, kun voi.

– Jos sellaista ei myönnetä, etsin jonkin toisen paikan ja aloitan alusta.

Venäjälle hän ei ole palaamassa. Maa ei ole vakaa vielä pitkään aikaan.

– En palaa, ellei jokin voima pakota minua siihen.

Karina, 30, myi koko omaisuutensa voidakseen muuttaa Suomeen

Vielä vuosi sitten Karina työskenteli päällikkötehtävissä isossa IT-alan yrityksessä Moskovassa.

Arki oli mukavaa. Karina oli asunut miljoonakaupungissa lähes koko ikänsä ja tottunut tietynlaiseen elämäntyyliin.

Kesällä hän luopui siitä kaikesta. Myi huonekalunsa ja muun omaisuutensa. Pakkasi kaksi suurta matkalaukkua ja matkusti niine hyvineen Pietarin kautta Helsinkiin.

Maahan, jossa oli käynyt vain kerran aiemmin.

Karina joutui myös lainaamaan rahaa voidakseen muuttaa Suomeen. Hän kertoo videolla, että tuli maahan ilman säästöjä, ilman yhtään mitään:

Karinan aviomies oli saapunut Suomeen kuukautta aikaisemmin. Hän oli saanut Helsingistä kokemustaan vastaavaa työtä koodarina, ja Karina seurasi perässä perhesiteen perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla.

Pariskunta oli alkanut etsiä töitä heti hyökkäyssodan käynnistyttyä, helmikuun lopussa.

Syynä oli Karinan mukaan se, etteivät he halunneet rahoittaa veroillaan Putinin sotakoneistoa.

– Tilanne ei ollut se, että yhtenä päivänä ymmärsimme, että kaikki on hirveää, ja sitä ennen kaikki oli hyvin. Ei. Mutta se [Venäjän hyökkäys Ukrainaan] oli viimeinen pisara. Se oli asia, jota emme voineet sulattaa.

Jos kaikki Venäjällä yrittäisivät enemmän, ehkä asiat eivät olisi niin huonosti, Karina pohtii. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Karina, 30, seisoo helsinkiläisessä puistossa keskellä kauneinta syysruskaa. Tänne hän usein tulee, kun aika uudessa kotikaupungissa käy pitkäksi.

Romanin tavoin Karina esiintyy jutussa vain etunimellään, koska hänelläkin on Venäjällä läheisiä, joiden puolesta on huolissaan. Karinan henkilöllisyys on silti toimituksen tiedossa.

Karina kertoo tunteneensa olonsa Suomessa välillä yksinäiseksi. Silti päätös lähteä Venäjältä oli ainoa oikea, hän sanoo.

Moni muu haluaisi hänen mukaansa tehdä saman, mutta syystä tai toisesta ei voi. Ei ole rahaa, kielitaitoa tai ulkomailla kaivattua koulutusta.

Ulkomaille muutto maksaa useita tuhansia euroja, Karina toteaa. Venäjän hyökkäys oli venäläisillekin yllätys, eikä siihen osattu varautua.

”Olemme mieheni kanssa onnekkaita, sillä meille tämä oli mahdollista.”

Karina

Karina itse ei ole miehensä tavoin vielä löytänyt oman alansa töitä, mutta toivoo etsinnän tuottavan pian tulosta ja voivansa veroillaan antaa panoksensa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Karina seisoo Helsinkiläisessä puistossaKarina seisoo Helsinkiläisessä puistossa

Stressaavaa uuteen ympäristöön sopeutuminen on, sitä ei Karinan mukaan käy kiistäminen. Mutta sekään stressi ei ole mitään ukrainalaisten kokemuksiin verrattuna.

– Se, mitä Ukrainassa tapahtuu, on katastrofi. En ole nähnyt mitään kamalampaa koko elämäni aikana.

Hänellä on ukrainalaisia ystäviä, ja etukäteen hän oli ajatellut, että voisi Suomeen tultuaan tehdä vapaaehtoistyötä ukrainalaisten hyväksi.

Se osoittautui kuitenkin henkisesti liian raskaaksi. Venäläisenä hän kokee olevansa sodasta vastuussa osin itsekin.

– On ymmärrettävä, että Venäjällä eletään enemmän [diktaattori Josif] Stalinin aikaa kuin [neuvostojohtaja Mihail] Gorbatšovin. Kukaan ei kysy kansan mielipidettä.

Karina kertoo lukeneensa, miten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jotkut vaativat, ettei venäläisten tulisi paeta ulkomaille, vaan osoittaa rohkeasti mieltään ja siten muuttaa yhteiskuntaa sisältä päin.

Hän ymmärtää ajatuksen, mutta sanoo Venäjän olevan lähestulkoon totalitaarinen valtio, ei demokratia.

– Venäjä ei ole vararikossa, niin kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Venäjä saa edelleen paljon rahaa öljystä ja kaasusta, poliisit ja armeija saavat palkkansa. Tilanne on hyvin vaarallinen.

Karina unelmoi itsekin nuorempana voivansa muuttaa maansa poliittista järjestelmää. Hän hakeutui lukemaan valtiotieteitä yliopistoon.

– Haaveilin auttavani ihmisiä. Sitten menin harjoittelijaksi valtionhallintoon. Näin, että se oli byrokratiakoneisto. Oli korruptiota, lobbausta ja asioiden hoitamista hutiloiden. Ymmärsin, etten voisi auttaa ketään. Lopulta masennuin.

Karinan, samoin kuin hänen puolisonsa, oleskelulupa Suomessa on kaksivuotinen. Karina kertoo, ettei suunnittele tulevaisuuttaan liikaa vaan elää hetken kerrallaan – helmikuun jälkeen on ollut pakko.

Karina ja hänen puolisonsa hakivat töitä myös muista maista. Suomeen he tulivat, koska maa sijaitsee lähellä Venäjää. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Unelmia hänellä ei enää ole. Paitsi ehkä yksi.

Että sota päättyisi ja Ukraina säilyttäisi itsenäisyytensä ja saisi maa-alueensa taas hallintaansa.

Silloin ukrainalaisten ei tarvitsisi kärsiä.

Irina, 23, lähti maasta, koska ei halua vankilaan

23-vuotias Irina Medvedeva on hento nuori nainen, mutta olemuksestaan huolimatta venäläisen yhteiskunnan silmissä niin vaarallinen, että joutuisi omien sanojensa mukaan kotimaassaan suoraan vankilaan.

Syynä on se, että Medvedeva on arvostellut Venäjän hallintoa julkisesti ja vaatinut muutosta.

– Olen osallistunut protesteihin, toiminut tarkkailijana vaaleissa, tehnyt vaalityötä riippumattomien ehdokkaiden hyväksi. [Oppositiojohtaja Aleksei] Navalnyin puolesta järjestetyissä mielenosoituksissa minua hakattiin, hän luettelee.

Nyt Medvedeva asuu aviopuolisonsa Yrii Mironovin kanssa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa.

Molemmat hakevat Suomesta turvapaikkaa poliittisen vainon perusteella, sillä myös Mironov, 27, on osallistunut mielenosoituksiin.

– Jos on oppositioaktivisti Venäjällä, on pakko valita, muuttaako maasta vai meneekö vankilaan, hän sanoo.

Videolla Irina Medvedeva ja Yrii Mironov kertovat, että joutuivat jättämään kotinsa huhtikuussa, koska muuten edessä olisi ollut vankila. Medvedevan mukaan häntä odottaa tekaistu rikossyyte Venäjällä:

Irina Medvedevan ja Yrii Mironovin haastattelun käänsi venäjästä suomeksi Yle Novostin toimittaja Heli Jormanainen.

Pariskunta on tullut Suomeen Pietarista, jossa kumpikin on perheineen asunut lapsesta saakka.

Pietarissa Mironov työskenteli IT-alalla. Etätyö olisi ollut mahdollista, mutta ei niin sanotusta epäystävällisestä maasta – jollaiseksi Venäjä on esimerkiksi Iltalehden mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomenkin osana Euroopan unionia luokitellut.

Irina Medvedeva opiskeli miehensä tavoin tietotekniikka-alaa. Hän on alkujaan kotoisin Siperiasta, ja Suomeen muutto tuntui hänestä vain uudelta lisäpysäkiltä.

Irina Medvedeva ja Yrii Mironov ovat olleet naimisissa puolitoista vuotta. Medvedeva sanoo, että hän koki poliittisen heräämisen teini-iässä. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Suomi oli parille tuttu maa, sillä Mironovin äiti asuu nykyisin täällä.

– Meillä oli ajatuksena muuttaa tänne sen jälkeen kun Irina olisi saanut opintonsa päätökseen. Mutta meidän oli pakko tulla aiemmin.

Mironovin perhe on ollut parin tukena, mutta Medvedevan läheisiltä ei ole herunut aktivismille ymmärrystä.

– En tiedä, mitä tekisin ilman miestäni, Medvedeva sanoo.

Suomesta turvapaikkaa hakevat Irina Medvedev ja Yrii Mironov Helsingin keskuskirjasto OodissaSuomesta turvapaikkaa hakevat Irina Medvedev ja Yrii Mironov Helsingin keskuskirjasto OodissaSuomesta turvapaikkaa hakevat Irina Medvedev ja Yrii Mironov Helsingin keskuskirjasto Oodissa

Irina Medvedeva on jatkanut vaikuttamistaan myös Suomessa: hän on muun muassa osoittanut mieltään Venäjän suurlähetystön edessä Helsingissä.

Paikalla on ollut poliiseja, mutta toisin kuin Venäjällä, he eivät ole hakanneet mielenosoittajia, vaan turvanneet tilaisuuden kulkua.

– Se on hullua, Medvedeva päivittelee.

Mediassa on kerrottu, että liikekannallepanon jälkeen Venäjällä on otettu palvelukseen jopa pidätettyjä, vaikka nämä eivät olisi saaneet sinne kutsua.

Yrii Mironov uskoo, että niin voisi käydä hänellekin, jos hän erehtyisi astumaan rajan yli.

”He voivat tehdä, mitä haluavat. Mobilisaatio on mitä hyödyttömintä ihmishenkien tuhlaamista.”

Yrii Mironov

Maanpaostaan huolimatta Mironov ja Medvedeva kokevat olevansa isänmaallisia ihmisiä. Heille isänmaallisuus tarkoittaa, että he rakastavat maataan ja toivovat sille pelkkää hyvää.

Venäjän tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta. Ei, vaikka Putin syöstäisiin jonain päivänä vallasta.

– Venäjällä on liikaa ihmisiä, jotka pitävät hänestä. Koko hallintojärjestelmä on hänenlaistensa rakentama. Kun Putin kuolee, sota päättyy, mutta järjestelmä pysyy, Mironov sanoo.

Siksi pariskunnan koti on nyt Suomessa.

Mironov haluaisi löytää työpaikan, Medvedeva toivoo voivansa jatkaa opintojaan.

Perheen kolmas jäsen, kaksivuotias Buba-kissa on vielä Venäjällä, mutta toivottavasti tulossa Suomeen loppuvuoden aikana.

Kaikkia venäläisiä ei tarvitse syyllistää maan sotatoimista, mutta ei heidän yhteiskunnallista toimimattomuuttaan tarvitse myöskään selitellä parhain päin, Yrii Mironov ja Irina Medvedeva sanovat. Kuva: Antti Kolppo / Yle

Muita suunnitelmia ei ole. Elämä on koottava niistä palasista, mitä on.

Nyt opiskelen suomea, Irina Medvedeva kertoo selvällä suomen kielellä.

Lue seuraavaksi: