Linda Joronen, 29, on asunut Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa, kun hanavettä piti säädellä, hän on kokenut hirmumyrskyn Kiinassa ja nähnyt rajuja tulvatuhoja Kambodžassa. Mallin työ vei 10 vuoden ajan ympäri maailmaa, ja samalla hän näki läheltä ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja ihmisiin.
– Muistot ahdistavat edelleen ja tulevat välillä uniin.
Joronen päätyi kansainvälisiin mallin töihin sattumalta: mallitoimisto bongasi hänet Vancouverin kadulta, kun vielä silloin alaikäinen Joronen oli vierailemassa veljensä luona.
Mallin työ antoi nuorelle ihmiselle mahdollisuuden ennennäkemättömiin kokemuksiin, ja hän on poseerannut muun muassa Vogue- ja Elle-lehdissä.
Melko nopeasti Joronen kertoo alkaneensa kiinnittää huomiota alansa ilmastovaikutuksiin. Vaatebisnes saastuttaa globaalisti enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Joronen lensi jatkuvasti kuvauksiin maasta toiseen ja brändit, joille hän työskenteli kannustivat ihmisiä ostamaan jatkuvasti uutta.
Joronen on työskennellyt esimerkiksi Burberrylle, jonka tiedetään polttaneen myymättä jääneitä tuotteitaan.
Noin neljä vuotta sitten ilmastoahdistus kasvoi niin suureksi, että hän päätyi ystävien kannustuksesta opiskelemaan täysin uutta alaa.
Ilmastonmuutos ei kohtele sukupuolia samalla tavalla
Ihmisten ilmastohuolet ja -ahdistus ovat tutkitusti kasvaneet. Ilmastohuolien vaikutuksia työelämässä ei ole aiemmin juuri tutkittu, mutta Työterveyslaitoksen tuoreen kyselyn vastauksista voidaan päätellä, että ilmastonmuutos on selvästi esillä monen työssä. Aihe myös jakaa työntekijöitä: jotkut miettivät ilmastoasioita paljonkin, osa ei ollenkaan.
TTL:n tutkimusprofessori Tuomo Alasoinin arvion mukaan ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa suosia miespalkansaajia, jos eri alojen sukupuolittuneisuus Suomessa pysyy ennallaan.
Esimerkiksi miesvaltaisille teollisuus-, rakennus- ja energia-aloille voi syntyä uusia työmahdollisuuksia ilmastonmuutoksen seurauksena. Vaikutus ei ole samanlainen tyypillisesti naisvaltaisilla aloilla.
Työnsä ilmastovaikutuksiin voi vaikuttaa muun muassa uravalinnoilla ja niin myös entistä enemmän tehdään. Ympäristöön sekä kestävyyteen liittyvät arvot ovat muuttuneet entistä tärkeämmäksi uravalintoja tehdessä, kertoo uraohjauksen asiantuntija Heini Hult-Miekkavaara Helsingin yliopistosta.
– Tämä on asia, jota ei voi enää ohittaa. Hyvin monen opiskelijan kanssa kestävyysasiat nousevat esiin uratoiveissa, ja trendi näkyy yhä useammalla alalla. Opiskelijat haluavat vaikuttaa asioihin.
“Arvoni riitelevät työn kanssa”
Linda Joronen valmistui ympäristösuunnittelijaksi kaksi vuotta sitten, ja nykyään hän kouluttaa ympäristöasioita kouluille ja erilaisille organisaatioille Kymenlaakson alueella.
Uudessa ammatissaan hän kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Joronen tekee edelleen satunnaisesti mallin töitä, muttei enää matkusta sen takia.
– Arvoni riitelevät mallin työn kanssa. Muotiala on yksi vaikeimmin kuriin saatavista päästöjen aiheuttajista.
Ilmastosyyt painoivat alanvaihdossa myös pirkkalalaisella Tomi Saarikolla. Hän vaihtoi lentämisen työhön pienessä huoneessa.
“Tajusin, että en halua olla osa tätä systeemiä”
Työskennellessään stuerttina isossa lentoyhtiössä Tomi Saarikko koki, että kaikki mitä hän töissä teki, huononsi ilmaston tilaa. Joka päivä hän nousi lentokoneeseen tiedostaen lentämisen päästöt. Lennon aikana asiakkaille piti myydä kärrystä mahdollisimman paljon tavaraa.
– Se ei istunut omaan filosofiaan.
Saarikko kertoo muistavansa erityisesti yhden lentoyhtiön työntekijöille tarkoitetun koulutuksen, jossa kannustettiin luomaan asiakkaille tarpeita. Saarikosta se tuntui väärältä. Hän ei halunnut patistaa ketään hankkimaan jotain sellaista, mitä he eivät tarvitse.
– Tuli paha olo. Tajusin, että en halua olla osa tätä systeemiä.
Hän mietti pitkään mitä muuta voisi tehdä työkseen. 14 vuotta kestäneestä stuertin urasta luopuminen ei ollut aivan helppoa. Omien luontoarvojen mukainen elämä painoi kuitenkin enemmän vaakakupissa kuin rakkaus matkustamiseen. Vuosien aikana jatkuva aikaerosta kärsiminen alkoi myös painaa ja häiritä esimerkiksi liikuntaharrastuksia. Se helpotti ratkaisun tekemistä.
Saarikko päätti hypätä tyhjän päälle.
Tästä päätöksestä on nyt kulunut yli 10 vuotta.
Uran minä-keskeisyydestä, me-ajatteluun
Stuertin töiden loputtua Tomi Saarikko lähti Espanjaan opiskelemaan kiropraktikoksi. Hän oli itse saanut kiropraktikolta apua selkäongelmiinsa, ja Saarikko ajatteli, että omin käsin tehty työ ei kuluttaisi luonnonvaroja.
– Olo oli huojentunut. Tiesin, että seuraan sydäntäni ja teen itselleni eettisesti oikeita valintoja, 48-vuotias Saarikko muistelee.
Saarikko työskentelee edelleen kiropraktikkona, mutta asuu Suomessa.
– Omien unelmien löytäminen ja muistaminen oli iso prosessi. Siinä meni useampi vuosi ennen kuin tajusin, että stuertin työ ei enää ollut omien arvojen mukaista.
Helsingin yliopiston uraohjauksen asiantuntija Heini Hult-Miekkavaara on työssään havainnut, että monet jo työelämässä olevat kouluttautuvat lisää, jotta voivat kohdistaa työnsä kestävyystavoitteiden ajamiseen.
Hult-Miekkavaara arvioi, että taustalla vaikuttaa urakäsityksen asteittainen muutos. Enää ei ajatella vain sitä, mitä itse haluaa tehdä vaan myös sitä, mitä omalla uralla voisi tehdä ympäristön ja oikeudenmukaisuuden eteen.
– Uraohjauksessa on aina pohdittu omia arvoja, mutta se on tullut viime vuosina näkyvämmäksi.
Mallin työ oli Linda Joroselle 10 vuoden mittainen maailmanympärysmatka, jonka aikana kertyneistä kokemuksista hän on kiitollinen. Silti hän kertoo jälkeenpäin muistelleensa uraansa myös surullisena. Tieto ja ymmärrys ilmastoasioista kasvoivat pikkuhiljaa, ja Joronen on välillä miettinyt, miksi ei ottanut asioista aiemmin selvää.
– En ehkä olisi jatkanut uralla niin pitkään kuin jatkoin.
Oletko sinä miettinyt työsi ilmastovaikutuksia? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 31. lokakuuta kello 23:een asti.