Suomi on yhteiskunnallisesti haastavassa tilanteessa matematiikan opetuksen kanssa, sanoo vuoden 2020 matematiikan opettaja, oululainen Piia Haapsaari Kastellin lukiosta.
Oppimistulokset ovat laskeneet reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Matematiikkaa osaavista työntekijöistä on puute. Kouluopetuksessa huomattava osa oppilaista vieraantuu matematiikasta jo ala-asteella.
– Matematiikan opetuksessa aika ei riitä. Tahti on liian nopea, että pystyisi omaksumaan asioita niin, että ymmärtää mistä on kyse, sanoo Haapsaari.
Hän arvioi, että matematiikan tapaiset haastavaa ajattelua vaativat asiat ovat jääneet vähemmälle lasten arjessa, koska kouluikäisille on tullut 2000-luvulla paljon uusia koulun ulkopuolisia virikkeitä.
Toisaalta Haapsaari näkee myös koulujärjestelmän rakenteen ongelmallisena, mutta kokee opettajana voimattomuutta systeemin edessä.
Haapsaari on ollut järjestämässä neliosaista seminaarisarjaa, joka käynnistyi Oulusta. Seminaarit tähtäävät kaikkien koulutusasteiden matematiikanopetuksen parantamiseen.
Ensimmäinen seminaari keskittyi alakoulun matematiikkaan. Paneelikeskustelussa alan ammattilaisilla oli yhteinen näkemys siitä, että peruskoulu ei pysty kaventamaan lasten tasoeroa matematiikan osaamisessa.
Haapsaari haluaisi esimerkiksi pienempiä luokkakokoja, mutta myös mahdollisimman monipuolista opetusta, jossa voidaan kohdata mahdollisimman monen oppilaan tasolla.
– Ideana ei ole se, että kaikista tulee huippuja, vaan että jokainen oppilas yksilönä voi edetä omalla matematiikkapolullaan, sanoo Haapsaari.
Oulun normaalikoulun neljäsluokkalainen Elma Mäntylä on pitänyt matematiikasta jo pienestä saakka. Hänelle matematiikkaa on kaikessa, ja se antaa hänelle palkitsevia haasteita koko ajan.
Hän arvioi monen hänen ikäisensä matikkakärryiltä tipahtamisen johtuvan konkretian ja havainnollistamisen vähenemisestä opetuksen edetessä.
– Kaikki eivät jaksa kuunnella opettajaa ja alkaa kirjoittaa. Ja kun tähän saakka opetus on ollut leikkisää, niin nyt laskut menevät vaikeammiksi. Tulee sellaisia tylsempiä tunteja, missä ei enää ole leikkejä, sanoo Mäntylä.
Matikan kirja ei saisi ohjata tunnin rakennetta
Matematiikan opettajia kouluttava Kokkolan yliopistokeskuksen matematiikan yliopistonlehtori Päivi Perkkilä korostaa matematiikan kielentämisen merkitystä opetuksen perillemenossa.
Se tarkoittaa esimerkiksi piirtämistä, ääneen ajattelua, matemaattisen ajattelun mallintamista ja matematiikan tuomista arkeen.
– Matematiikan opettaminen alakoululaiselle pitää olla mahdollisimman konkreettista, sanoo Perkkilä.
Käytännössä matematiikan opetus on kuitenkin monista eri syistä jäykkää ja kaavamaista eli sitä ohjaa kalenteri ja oppikirja. Se on opetuskulttuurin kannalta ongelmallista.
– Käsitteellistä ajattelua pitäisi itse tehdä ja oivaltaa. Silloin asian oppii ymmärtämään. Laskurutiinin opettelun lisäksi pitää olla soveltavia ja hauskoja tehtäviä, joissa saa käyttää omaa luovuuttaan, sanoo Perkkilä.
Myös Perkkilän mielestä kyse on systeemitason ongelmasta. Matematiikan rakenne on kumulatiivinen, eli eteenpäin meneminen on vaikeaa, jos ei ole ymmärtänyt aikaisempaa opetusta.
– Jokaisella lapsella on oikeus rakentaa omaa ajatteluaan entisen tiedon päälle. Mitä tekee sellaisella tiedolla, jota ei osaa soveltaa ja käyttää, sanoo Perkkilä.
Hänen mielestään pitäisi rohkaista lapsia ajattelemaan esimerkiksi kymmenjärjestelmää käsien kautta ja mallintamaan matematiikka eri tavoin, vaikka se vie aikaa.
– Kun annamme mahdollisuuden ajattelun rakentamiselle, se voi olla alussa hidasta. Loppumatkassa kuitenkin voitamme, koska asiat sujuvoituvat, ja niistä tulee käytettävää tietoa lapsille, sanoo Perkkilä.
Koulun alkaessa oppilaiden matemaattisissa valmiuksissa on isoja eroja, jotka riippuvat ennen kaikkea siitä, miten he ovat harrastaneet matematiikan alkeita sitä ennen.
Toisilla on paremmat valmiudet kuin toisilla. Merkitystä on vanhempien kannustuksella, päiväkodin toiminnalla, kavereilla ja sisaruksilla.
Myllytullin koulun neljännen luokan oppilas Peppi Räsänen alkoi kiinnostua matematiikasta viisivuotiaana kun isosisko meni kouluun.
– Aloin ensimmäiseksi laskea yksinkertaisia plus-laskuja. Matematiikka on minusta kiinnostavampaa kuin esimerkiksi äidinkieli, sanoo Räsänen.
”Heikot ja hyvät heitteillä yhtä aikaa”
Matematiikan lehtori Pekka Peura on palkittu opetuskäytänteiden ja -kulttuurin kehittäjä.
Hänen mukaansa matematiikan opetuksessa pitäisi lähtökohtana olla lapsi eikä kalenteri. Jokaisen pitäisi hänen mielestään saada oppia eri tahdissa ja omalla haastetasollaan.
– Ydinasia on se, että ruokitaan onnistumisen kokemuksia systemaattisesti, eikä niin, että joka päivä otetaan turpaan ja opitaan vihaamaan matematiikka ja ahdistumaan siitä, sanoo Peura.
Hänen mielestään missään kouluportaan vaiheessa ei oteta huomioon sitä, että oppilasryhmä on aina hyvin heterogeeninen porukka.
Oppilaiden osaamisero matematiikassa on kuitenkin ensimmäisestä koulupäivästä viimeiseen asti hyvin moninainen.
– Opetuksemme resonoi vain pienen, parhaiden oppilaiden porukan kanssa, jotka saavat opetuksessa onnistumisen kokemuksia, sanoo Peura.
Kun lapset aloittavat koulun, ero matematiikan taidoissa on huomattava, eli noin kolme vuotta.
Peruskoulun jälkeen ero matematiikan taidoissa on seitsemän vuotta, todettiin vuonna 2017 julkaistussa raportissa. Peruskoulun käymisen jälkeen ero tasoero on siis suurempi kuin sen alussa.
Peuran mukaan kouluopetus ei osaa tarjota lapsille heidän tasoistaan haastetta, joka tukisi oppimista, matemaattisen identiteetin ja hyvän minäpystyvyyden kehittymistä.
– Meillä on tavallaan heikot ja hyvät heitteillä yhtä aikaa, sanoo Peura.
Koulujärjestelmää voimakkaasti kritisoivan Peuran mielestä opetuskulttuurin keskeisin sokea piste on se, että systeemi ei hyväksy ihmisten luontaista erilaisuutta.
– Oppilaat sen kyllä näkevät ja kokevat syvästi, mutta eivät osaa sanoittaa kokemaansa ihmisyydestä vieroittavaa kohtelua, sanoo Peura.
Hän haluaisi muuttaa opetuksen rakennetta perusteellisesti, mutta ei usko sen olevan poliittisesti mahdollista. Samalla tavalla tuntui ajattelevan aika moni Oulun seminaarisarjan panelisteista.
Systeemin muuttaminen koetaan vaikeaksi ja matematiikan opettajien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaksi asiaksi.
– Todennäköisesti käy niin, että yhteiskunta koulun ympärillä muuttuu niin paljon, että tulee kriisi, ja huomataan, että oppimista tapahtuu enemmän koulun ulkopuolella, sanoo Peura.
Mitä muutoksia sinä haluaisit matematiikan opetukseen ja opiskeluun? Voit keskustella aiheesta 17. lokakuuta klo 23 saakka.
Enemmän aiheesta:
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten