Hyppää sisältöön

Rahapeliriippuvuus oli viedä Kai Mattilalta kodin ja hengen: ”Halusin antaa lapselleni kaiken, mutta hävisin helvetisti rahaa”

Kaitsu kiirehti perintäkirjeiden pelossa postilaatikolle ennen puolisoa. Jos puhelin soi, hän säikähti, että se on vuokraisäntä. Kun oveen koputettiin, Kaitsu pelkäsi, että perhettä uhkaa häätö. Lopulta hän oli umpikujassa.

Poliisiauto väläyttää sinisiä valoja. Kai Mattila ei enää muista, kuinka kauan hän on harhaillut ilman päämäärää pysäyttäessään auton tien sivuun. Olo on sekava eikä mikään tunnu todelliselta.

Virkapukuinen poliisi koputtaa auton ikkunaan. Kaitsua on etsitty koko päivän ajan ja hänen perheensä on huolissaan. Etenkin 10-vuotias poika odottaa isäänsä kotiin. Huolissaan, minustako? Kaitsu ajattelee ensimmäisenä. Miten kukaan voi olla minusta huolissaan?

Kai Mattila halusi antaa pojalleen kaiken mahdollisen. Rahat hän yritti hankkia pelaamalla. Lopulta peliriippuvuus oli viedä perheen kodin ja perheenisän hengen. Ohjaaja: Saskia Vanhalakka.

Riippuvuus kummittelee takaraivossa

Lapsena pelit rauhoittivat Kaitsun muutoin levotonta mieltä. Pelikoneen lähellä hän tunsi olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Isän alkoholismia Kaitsu ei pidä syypäänä oman addiktionsa muodostumiseen.

– Lapsuudenkodissani ei ikinä ilmaistu tunteita, enkä koskaan oppinut käsittelemään niitä. Peliriippuvaisille ominaista on, että ei osaa sanoittaa tunteitaan. Ei osaa kertoa, miksi on hyvä tai paha olo ja paetaan peleihin, Kaitsu kuvailee.

Hän koki äärimmäistä ylpeyttä ja onnellisuutta tullessaan itse isäksi.

Pojan syntyessä Kaitsu ei pelannut aktiivisesti. Silti hän ei pystynyt kävelemään peliautomaatin ohi laittamatta siihen kolikoita. Lisäksi Kaitsu löi vetoa urheilutuloksista.

Kaitsu kertoo, että isyys toi mukanaan suurta vastuun tunnetta. Kuva: Kai Mattilan kotialbumi

Panoksiin hän uhrasi niin paljon, kuin suinkin sillä hetkellä oli varaa.

– Kaikki oli hyvin. Oli ihana avovaimo ja poika, tavallista, jopa vähän tylsää elämää. Peliriippuvuus kuitenkin kummitteli takaraivossa ja ruokin sitä pelaamalla vähän koko ajan.

Sitten Kaitsu avasi ensimmäisen kerran nettikasinon sivut.

– Halusin tarjota pojalleni kaiken mahdollisen, mitä en ollut itse lapsuudessani saanut. Tuli iso halu ostaa ja rahat siihen yritin hankkia pelaamalla.

Panokset kasvavat

Kaitsu oli lukenut pokerimiljonääreistä, jotka viettivät hulppeaa elämää voittorahoillaan.

Hän alkoi tutustua pokeriin nettikasinolla. Peli vaati kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja taitoa, jota Kaitsulta ei löytynyt. Hän eksyi pelaamaan niin sanottuja slotteja, eli virtuaalisia kolikkopelejä.

– Ensimmäisestä pyöräytyksestä lähtien olin kusessa, Kaitsu toteaa. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Kaitsun ensimmäiset pelitalletukset olivat vain muutamia kymppejä. Sitten panokset alkoivat kasvaa. Pitkään Kaitsu maksoi oman osuutensa perheen pakollisista menoista ja käytti kaiken ylimääräisen tienaamansa rahan pelaamiseen.

Hänen ensimmäinen iso voittonsa oli noin viiden tuhannen euron suuruinen. Se palkitsi ja tuntui hyvältä. Aluksi Kaitsu saattoi myös siirtää osan rahasta pelitiltä käyttötililleen.

– Samaten heräsi ajatus, että ei helvetti, voitan seuraavaksi vielä enemmän rahaa. Se tarkoitti, että pelitilille piti tallettaa enemmän ja pelata suurempia summia.

Kaitsun todellisuus alkoi pyöriä täysin rahapelaamisen ympärillä. Nukkumaan mennessään hän suunnitteli seuraavan päivän pelejä. Hän järjestäisi jostakin rahaa ja pääsisi taas pelaamaan.

Unissaan Kaitsu ei koskaan hävinnyt vaan ainoastaan voitti.

Kaitsu väitti kotona lähtevänsä hakemaan maitoa kaupasta, mutta jäikin todellisuudessa sinne pelaamaan kännykällään tuntien ajaksi. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Päivisin perustarpeet, kuten syöminen ja juominen unohtuivat täysin. Kaitsu saattoi olla kotona, muttei läsnä puolisolleen ja pojalleen.

– Se ylpeys isyydestä karisi hiljalleen peliriippuvuuden edessä, Kaitsu huokaisee.

– Minusta ei tullut pokerimiljonääriä, vaan hävisin kasinoilla aika helvetin paljon rahaa.

Valheet tihenevät

Mitä suuremmaksi Kaitsun pelipanokset kasvoivat, sitä enemmän hän valehteli läheisilleen. Pääosin valheet liittyivät rahaan ja siihen, miksi sitä ei ollut.

Piti keksiä, miksi esimerkiksi palkka ei ole tullut tiettyyn päivään mennessä. Tai miksi rahat olivat päätyneet laskua maksaessa väärälle tilille. Perheen yhteisellä lomamatkalla Kaitsu valehteli unohtaneensa lompakon kotiin toisten housujen taskuun.

– Totuus oli, että olin pelannut kaikki rahat. Tämä tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta lähimmäisiäni kohtaan, mutta peliriippuvainen ei ajattele muita kuin itseään.

Kaitsun kulissit olivat pitkään heikoilla kantimilla velkojen kasvaessa yhä suuremmiksi. Kuva: Janne Langen / Yle

Kaitsu tarvitsi lisää rahaa. Hän lainasi sitä läheisiltä, otti pikavippejä ja joustoluottoja. Peliriippuvuuden ollessa pahimmillaan Kaitsu jätti kahden vuoden ajalta maksamatta oman puolikkaansa perheen yhteisen asunnon vuokrasta.

Vuokranantajalle Kaitsu keksi hätävalheita: välillä auto oli hajonnut, välillä hän oli lainannut rahaa pulassa olevalle ystävälle. Seinät alkoivat nousta vastaan joka puolelta.

– Piti ehtiä postilaatikolle ennen vaimoa, jos siellä on taas perintäkirjeitä. Jos puhelin soi, niin pelkäsin, että se on vuokraisäntä. Säikähdin, jos oveen koputettiin. Nyt meidät heitetään pihalle. Tulee häätö.

Kaitsu ei enää siirtänyt voittoja pelitileiltä käyttötilille, vaan pani kaiken voittamansa uudestaan kiertoon. Hän ei pystynyt lopettamaan pelaamista tai kertomaan ongelmastaan kenellekään.

– Tunsin, että minulla on hirttoköysi kaulalla. Ja se kiristyy ja kiristyy, koko ajan, Kaitsu kuvailee alituista stressiä ja pahaa oloa. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Häpeä oli liian suuri.

– Kuinka tyhmä ihminen voi olla, jos häviää kymmenen tuhatta euroa tai enemmän, päivittäin?

Voittaminen menetti merkityksensä.

”Säikähdin omaa käytöstäni”

Todellinen elämä alkoi tuntua peliriippuvuuden rinnalla kestämättömältä.

Kaitsu muistaa erityisesti päivän, jolloin hänen poikansa oli menossa ensimmäiselle luokalle. Hän otti varta vasten lomaa töistä ollakseen kotona auttamassa ekaluokkalaista.

Aamulla poika valitsi innoissaan vaatteita kouluun. Kaitsu tuijotti keittiössä läppäriä, jonka näytöllä pelit olivat käynnissä. Hän oli täysin pelien vallassa.

Kun poika tuli pyytämään apua housujen vyön kiinnittämisessä, Kaitsu menetti välittömästi malttinsa: ”Minulla on tärkeetä tekemistä, miksi vaivaat?! Mikset osaa, etkö pärjää itse!”

– Säikähdin omaa käytöstäni, lopetin pelaamisen siihen, autoin poikaa ja ehdimme kouluun ajoissa. Se oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin, että jokin on pahasti pielessä.

Mutta sekään ei riittänyt. Kaitsu jatkoi pelaamista.

Peliriippuvuus ajoi Kaitsun nurkkaan. Alituinen paine teki perheenisästä poissaolevan ja äkkipikaisen. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Tilanne uhkaa paljastua

Viimein vuokranantajan raja tuli vastaan. Kaitsu sai viikon aikaa maksaa puuttuvat vuokrat kahden vuoden ajalta. Muuten tilanne paljastuisi puolisolle.

Sovittuna velkojen maksupäivänä Kaitsu pani kaikki pelitilinsä laulamaan. Vuokrarahat oli saatava kasaan hinnalla millä hyvänsä.

Jossain kohtaa päivää vuokranantaja yritti tavoittaa Kaitsua, joka ei ehtinyt töiltään vastaamaan. Sitten hän soitti suoraan Kaitsun puolisolle.

”Jokin ei nyt täsmää. Joku valehtelee.” Kun Kaitsu sai avovaimonsa viestin hän tiesi, että oli paljastunut.

– Lähdin työpaikalta pakoon koko tilannetta, aluksi vaan ajamaan. Siinä kohtaa kypsyi ajatus, että kaikki loppuu nyt.

Vuosia kasvanut itseinho oli tullut päätepisteeseen. Kaitsu laittoi puhelimen äänettömälle. Hän päätti, ettei kenenkään tarvitse saada häntä enää kiinni.

– Katsoin itseäni taustapeilistä ja vihasin vieraan näköistä kuvaa, joka katsoi sieltä takaisin. Muistan karjuneeni, että et ansaitse elää.

Metsä, jossa Kaitsu oli usein ulkoiluttanut koiraa poikansa ja puolisonsa kanssa, tuntui sopivalta paikalta jättää kaikki. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Äänettömällä oleva puhelin värisi taukoamatta, kun läheiset yrittivät tavoittaa Kaitsua.

– Muistan sen tunteen, kun näin, että poikani soittaa. Tuskan ja sen, kuinka suunnattoman paha oloni oli. Tiesin, että poikani kaipaa minua kotona. Se sai vielä kerran harkitsemaan, mitä olin tekemässä.

Puoliso oli ymmärtänyt tilanteen vakavuuden ja hälyttänyt poliisit heti miehensä kadottua. Kun Kaitsu avasi auton ikkunan poliisit kysyivät, haluaako hän sairaalaan vai perheensä luo.

– Sanoin, että haluan kotiin. Poliisiauton takapenkillä tunsin todella suurta tyhjyyttä ja täysin onton olon, Kaitsu muistelee.

Kotona vastassa oli vaimo, jonka silmistä näki, että päivä oli ollut hyvin raskas. Kaitsu lysähti istumaan kodin edustalle muovituoliin.

– Kerroin, että olen valehdellut raha-asioista, minulla on velkaa ihan helvetisti ja olen pelannut kaiken.

Kun Kaitsu kohtasi poikansa, he halasivat pitkään. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Puoliso pysyi tyynenä ja sanoi, että Kaitsu tarvitsee apua. He lähtivät päivystykseen, jossa Kaitsua neuvottiin ottamaan yhteyttä Porin kaupunginsairaalan aikuisten vastaanottoon. Vapaa aika löytyi seuraavalle viikolle.

Siitä tuli pitkä viikko.

– Ilman vaimoni apua en olisi kestänyt, Kaitsu sanoo.

Aikuisten vastaanotolla käy kaikista riippuvuuksista kärsiviä henkilöitä. Oletus oli, että myös Kaitsu on päihderiippuvainen. Se tuntui pahalta, mutta Kaitsu aloitti käynnit ja kävi vastaanotolla puhumassa peliriippuvuudestaan seuraavat kuukaudet.

Tämän jälkeen alkoi vuoden mittainen psykoterapia, joka auttoi sanoittamaan ja ymmärtämään omaa ongelmaa.

– Se oli oppimismatka omaan itseen. Pelaaminen määritti identiteettini kymmenen vuoden ajan. Enää en halua olla se ihminen, vaan uusi minä.

Elämänmittainen velka

Viisi vuotta rahapelaamisen paljastumisen jälkeen Kaitsu ja hänen nyt 14-vuotias poikansa kiipeävät kallioista metsäpolkua ylös. Isän ja pojan kävelytyylissä ja etenkin huumorintajussa on jotain samaa.

– Mene varovasti sit, tämä on aika jyrkkä, Kaitsu varoittaa.

Kaitsu kehottaa rahapeliongelman kanssa painivia puhumaan, olemaan avoimia ja rakastamaan. Kuva: Ilari Peltomäki / Yle

Hän kouluttautui keväällä 2019 vertaistukiohjaajaksi Pelirajaton-verkostoon, joka tarjoaa apua rahapeliongelmaisille ja heidän läheisilleen. Kaitsu toimii myös koulutettuna kokemusasiantuntijana ja hyödyntää omien kokemustensa kautta syntynyttä tietoa peliriippuvaisten auttamiseen.

– Auttamalla muita autan myös itseäni.

Vuokrarästeistä Kaitsu selvisi lainaamalla ystävältä rahaa. Varsinainen yllätys odotti, kun hän sulki pelitilinsä kulissien romahdettua. Yhdelle niistä oli napsahtanut kahdeksan tuhannen euron voitto.

– Tavallaan se, että maksoin osittain pelirahalla velkani, tuntui hyvältä. Ja samalla tosi pahalta. Samansuuruinen summa oli ollut pelitilillä monta kertaa. Mutta silloin en ollut pystynyt lopettamaan ja laitoin rahat aina uudestaan pelaamiseen.

Velkaa Kaitsulla on edelleen omakotitalon verran.

Yle Perjantain jaksossa Miksi jäämme koukkuun? Sean Ricksin vieraina ovat kirjailija Janne Huuskonen ja A-klinikan lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki. Katso Yle TV1:ltä tai Yle Areenasta perjantaina 21. lokakuuta klo 21.05 alkaen.