ZÜRICH Joukko elämän nurjaa puolta nähneen näköisiä ihmisiä istuu metallipöytien ääressä suuressa teltassa.
Vesipiiput porisevat, kun väki imee savua keuhkoihinsa. Toiset lataavat piippuihin vaaleaa ainetta. He käyttävät freebasea tai crackia, voimakkaita poltettavia kokaiinin muotoja.
Kokaiiniin liitetyt mielikuvat bilettävistä pintaliitäjistä tuntuvat kaukaisilta huoneen todellisuudessa. Henkilökunta valvoo tapahtumia lasiseinän takaa.
On tavallinen syksyinen iltapäivä Zürichin suurimmassa huumeiden käyttöhuoneessa Kasernessa. Täällä addiktit voivat käyttää laittomia huumausaineita ilman pelkoa poliisin väliintulosta.
Zürichin erikoisuus on, että asiakkaat saavat myös myydä toisilleen kovia huumeita pienessä mittakaavassa. Sitä kutsutaan täällä mikrodiilaukseksi. Myös poliisi on tietoinen kaupankäynnistä eikä puutu siihen.
Loismatojen karkoitukseen käytettävän Levamisol-lääkkeen polttaminen aiheutti Brigitte von Flüen kasvoihin haavoja. Lääkettä käytetään kokaiinin jatkamiseen.
Substitol-kapseleita käytetään opioidiriippuvuuden korvaushoidossa. Kapselin rikkomalla lääkeaineen voi kuitenkin käyttää nuuskaamalla tai piikittämällä.
”Ota kuva hampaistani”, sanoo 64-vuotias Keong, joka on käyttänyt heroiinia lähes 50 vuotta. ”Tämän huumeet tekevät.”
Zürichin käyttöhuoneista vastaava johtaja Florian Meyer painottaa, että huumekauppa ei ole vapaata, vaan sille on määritelty säännöt.
Myyjien täytyy olla itsekin vakavasti riippuvaisia. Mikrodiilauksen pitää tapahtua määrätyssä osassa käyttöhuonetta kuten tupakkapaikalla, ja sen tulee olla huomaamatonta.
– Emme halua nähdä huumekioskia, vaakoja pöydällä tai rahan vaihtavan omistajaa. He tietävät säännöt, Meyer kuvailee.
Hän perustelee sallivaa linjaa käytännöllisyydellä. Kaupunki ei halua, että huumekauppa pesiytyy käyttöhuoneiden ympäristöön. Suvaitsemalla mikrodiilausta tilojen sisällä viranomaiset pystyvät kontrolloimaan sitä, kenellä on pääsy ostoksille ja kenellä ei.
Sisään pääsevät vain Zürichissa kirjoilla olevat täysi-ikäiset.
Isoja summia takovia huumekauppiaita tiloissa ei hyväksytä. Lisäksi käyttöhuoneiden läheisyydessä on nollatoleranssi huumekaupalle ja aineiden käytölle. Poliisi ja jalkaisin partioivat sosiaalityöntekijät valvovat tilannetta.
Sääntöjen rikkomisesta seuraa porttikielto käyttöhuoneille. Meyerin mukaan lyhytkin kielto on tuntuva rangaistus addikteille, koska samalla he menettävät pääsyn huumeiden luo.
Sveitsissä käyttöhuoneita on useissa muissakin kaupungeissa. Linja ei ole joka paikassa yhtä liberaali kuin Zürichissa. Esimerkiksi Geneven käyttöhuoneilla mikrodiilaus on kielletty.
Meyerin mukaan mikrodiilauksen kieltävissä kaupungeissa esiintyy huumeiden katukauppaan liittyviä järjestyshäiriöitä käyttöhuoneiden ympäristössä.
”Freebase oli turmioni”
Vauhdikkaasti elehtivä pitkähiuksinen mies esittelee itsensä ja suostuu haastatteluun.
Mies sanoo nimekseen Keong, mutta häntä kutsutaan Tigeriksi. Hän kertoo olevansa 64-vuotias, kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja käyttäneensä heroiinia 15–16-vuotiaasta asti.
Tiger on yksi Kasernen vakioasiakkaista. Hän saa korvaushoito-ohjelman kautta opioidilääkitystä heroiiniriippuvuuteensa. Mutta se ei riitä, joten hän tulee käyttöhuoneelle lähes joka päivä.
– Olen addikti. Kaipaan heroiinin ja kokaiinin sekoitusta. Olen hulluna siihen. Kutsumme sitä cocktailiksi. Sitä ei voi korvata, koska korvaushoidosta puuttuu jotain. Haen niitä kiksejä. Freebase oli turmioni, Tiger kuvailee.
Hän pitää mikrodiilauksen sallimista käyttöhuoneiden tiloissa hyvänä käytäntönä, koska addiktit ostavat aineita joka tapauksessa. Tiger myöntää itsekin myyvänsä huumeita toisinaan.
– Ei me tienata sillä paljon rahaa. Se menee oman käytön rahoittamiseen ja ehkä ruokaan ja muuhun sellaiseen. Joskus olemme niin rahattomia, että joudumme kerjäämään, Tiger sanoo.
Mies alkaa kertoa rönsyilevästi elämästään. 25 vuotta meni töissä mekaanikkona tehtaalla. Tuolloin huumeiden käyttö oli vielä jokseenkin hallinnassa. Oli vaimo ja kolme lasta, mutta avioliitto päättyi eroon. Tuli rötöksiä ja rangaistuksia.
Tiger toteaa, että riippuvuus on kamalaa. Hän kertoo yrittäneensä päästä irti huumeista useita kertoja. Nykyisin pelkkä käytön hallitseminen riittäisi. Hänen mukaansa ongelma on, että freebasea ei voi koskaan saada tarpeeksi.
Tigerin mielestä käyttöhuoneet ovat tärkeä palvelu addikteille, koska niissä työskentelevät sosiaalityöntekijät neuvovat ja pyrkivät auttamaan asiakkaita erilaisissa ongelmissa. Samalla huumeet pysyvät poissa katukuvasta.
– Minä en välitä. Mutta ei ole mukavaa, jos lapset ja turistit näkevät, kun huumeita vedetään nokkaan, poltetaan tai tökitään suoneen. Siitä tulee huono kuva, Tiger sanoo.
Yle haastatteli Tigeria ennen huumeiden käytön kuvaamista.
Neulapuistosta käyttöhuoneisiin
Zürichin huumetilanne oli 1980–1990-luvuilla Euroopan synkimpiä. Esimerkiksi päärautatieaseman vieressä sijaitseva Platzspitzpark tunnettiin nimellä Neulapuisto, koska siellä myytiin ja piikitettiin avoimesti heroiinia.
Päivittäin jopa yli 2 000 ihmistä tuli puistoon ostamaan huumeita ja yliannostuksia oli paljon.
– Siihen aikaan AIDS oli uusi ongelma. Havaitsimme, että monet ihmiset saivat käytön kautta HIV-tartunnan. Meidän piti tehdä jotain, muistelee eläkkeellä oleva lääkäri André Seidenberg.
Hän oli mukana ratkomassa Zürichin huumeongelmaa, ja johti uransa aikana klinikoita, jotka jakoivat heroiinia ja metadonia addikteille.
Sihl- ja Limmatjokien välissä sijaitseva Platzspitzpark oli aikoinaan yksi Euroopan pahimmista huumepesäkkeistä. Nykyisin puistossa on siistiä.
Pahimmassa vaiheessa puistossa tapahtui päivittäin noin 25 yliannostusta.
1990-luvun alussa tässä rakennuksessa toimi neulanvaihtopiste. Siellä vaihdettiin päivässä jopa 10 000 likaista neulaa puhtaisiin.
Viranomaiset päättivät perustaa käyttöhuoneita huumehaittojen torjumiseksi. Ensimmäinen niistä avattiin Zürichiin jo 1990-luvun alussa.
Nykyisin kaupungissa toimii kolme käyttöhuonetta. Kaksi sijaitsee keskustassa ja yksi syrjemmällä. Tilat ovat päivisin auki eri aikoihin, jotta yksittäisen paikan ympäristöön ei kasaudu merkittäviä järjestyshäiriöitä. Öisin ne ovat kiinni.
Käyttöhuoneita voisi luonnehtia addiktien turvasatamiksi. Asiakkaiden keski-ikä on tällä hetkellä 51 vuotta. Monet olivat mukana jo Platzspitzparkin huumeskenessä 80- ja 90-luvuilla. Alle kolmekymppiset ovat pienin asiakasryhmä, luettelee Zürichin käyttöhuoneista vastaava johtaja Florian Meyer.
Meyerin mukaan kaupungin kolmessa käyttöhuoneessa käytetään huumeita yhteensä noin 28 000 kertaa kuukaudessa. Hän pitää lukua merkittävänä. Joka päivä huumeita käytetään siis useita satoja kertoja jokaisessa käyttöhuoneessa.
– Se toimii hyvänä perusteluna poliitikoille ja naapureille, kun sanomme näiden 28 000 käyttökerran tapahtuvan tiloissamme eikä julkisilla paikoilla tai yksityisissä asunnoissa, Meyer sanoo.
Zürichin käyttöhuoneissa heroiinin ohella yleisin huume on freebase-kokaiini. Se aiheuttaa voimakkaan mutta lyhyen euforian, joten sitä pitää polttaa tasaisin väliajoin päihtymyksen ylläpitämiseksi. Aine on erittäin koukuttavaa ja voi aiheuttaa tappavan yliannostuksen.
– Nämä ovat vakavasti riippuvaisia ihmisiä. He käyttävät koko päivän, Meyer sanoo.
Hän toteaa, että jätevesitutkimusten mukaan Zürich on yksi Euroopan merkittävimmistä kokaiinikeskittymistä. Tällä hetkellä freebasen käyttö ei kuitenkaan ole lisääntymässä. Tulevaisuuden tilannetta voi vain arvailla.
Noin 65 prosenttia Zürichin käyttöhuoneiden asiakkaista kuuluu opioidiriippuvuuden takia heroiiniavusteisen hoidon piiriin, Meyer kertoo.
Korvaushoitoon pääsee nopeasti
Tehokas korvaushoito-ohjelma on yksi Sveitsin huumehaittojen vähentämispolitiikan perusteista. Korvaushoitopotilaat voivat saada myös lääkeyhtiön heroiinia.
Zürichissa sijaitseva Arud Centre for Addiction Medicine pyörittää Sveitsin suurinta korvaushoitoklinikkaa. Keskuksella on noin 1 500 potilasta opioidikorvaushoidossa.
Sääntönä on, että ilman aiempaa hoitoa olevat opioidiriippuvaiset pääsevät hoitoon heti ilman ajanvarausta, kertoo Arudin psykiatrinen johtaja Thilo Beck.
– Tiedämme, että jokainen päivä opioidikorvaushoidossa on turvallisempi päivä. Kun potilaamme käyttävät laittomia opioideja tuolla jossain, heillä on paljon suurempi riski kuolla tai saada komplikaatioita, Beck sanoo.
IT-alalla työskentelevä 20-vuotias Leon on yksi heroiinihoitoa saavista Arudin potilaista. Hän esiintyy tässä jutussa nimimerkillä, koska työnantaja ei tiedä hänen opioidiriippuvuudestaan.
Leon kertoo aloittaneensa opioidien käytön 15-vuotiaana oksikodonilla. Se on erittäin voimakas kipulääke, joka aiheutti Yhdysvalloissa laajan opioidiepidemian.
– Pystyin käyttämään 1–2 vuotta jäämättä fyysisesti koukkuun. Sitten tulin hitaasti riippuvaiseksi oksikodonista. 17-vuotiaana hakeuduin hoitoon Arudiin. Olen nyt ollut kolme vuotta korvaushoidossa, Leon sanoo.
Leonin mukaan korvaushoitoon pääsyssä on monia hyviä puolia. Ensinnäkin hänen ei tarvitse tehdä laittomuuksia kuten ostaa aineita kadulta ja tuhlata niihin suuria määriä rahaa. Toiseksi lääkeheroiini on puhdasta, joten hän ei joudu pelkäämään epäpuhtaiden katuhuumeiden terveysriskejä.
– Voin sanoa eläväni normaalia elämää. Työskentelen ohjelmistosuunnittelijana ja opiskelen tietojenkäsittelyoppia. Hoito ei sotke työ- ja kouluelämääni.
Leon kertoo, että hän ei ole koskaan käynyt huumeiden käyttöhuoneella. Hän arvelee, että ne soveltuvat ihmisille, joilla ei ole puhdasta paikkaa käyttää aineita.
Huumeongelma poistui näkyvistä, ei ratkennut
Käyttöhuoneiden asiakkaat saavat oleskella tiloissa vaikka koko aukioloajan. Tarjolla on esimerkiksi ruokaa sekä mahdollisuus käydä suihkussa ja levätä.
Lisäksi henkilökunta antaa addikteille huumeiden käyttöön, terveyteen ja sosiaalisiin ongelmiin liittyvää neuvontaa.
Johtaja Florian Meyer sanoo, että käyttöhuoneet ovat erittäin tehokas ja edullinen keino huumehaittojen vähentämiseksi. Zürichin käyttötiloissa kukaan ei ole kuollut yliannostukseen 30 vuoden aikana.
Yliannostuksia toki tapahtuu, mutta henkilökunta hoitaa lievemmät tapaukset. Vuosittain käyttöhuoneissa sattuu yhteensä noin 17 potentiaalisesti tappavaa yliannostusta. Silloin paikalle kutsutaan ambulanssi, Meyer kertoo.
Hänen mukaansa käyttöhuoneet ovat poistaneet näkyvän huumeidenkäytön niin tehokkaasti Zürichin katukuvasta, että ihmiset toisinaan luulevat ongelman kadonneen.
– Meille on tärkeää näyttää kansalle, että huumeongelma on yhä olemassa. Sitä ei ole ratkaistu, mutta käyttäjät ovat näissä paikoissa. Tarvitsemme edelleen tukea palveluidemme kehittämiseen tulevaisuutta varten, Meyer sanoo.
Voit keskustella aiheesta 24.10. klo 23 asti.