Helsinkiläisen Hanna Käyhkön tytär on kotiutunut viimeisimmältä hoitojaksoltaan Uudesta lastensairaalasta muutama päivä sitten.
Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisen pienokaisen sydän on operoitu jo kahdesti: ensimmäisen kerran vuosi sitten ja uudelleen tänä syksynä.
Tyttärellä havaittiin sydänvika ennen syntymää, ja tilannetta on tarkkailtu alusta asti.
Ensimmäistä leikkausta siirrettiin lopulta parin kuukauden ajan eteenpäin. Se oli kuormittavaa, sillä koko ajan joutui jännittämään, milloin leikkaus tapahtuu, Käyhkö kuvailee.
– Hänet olisi pitänyt leikata elokuussa, mutta teholla oli silloin täyttä. Lopulta hänet operoitiin lokakuun lopulla.
Toinen leikkaus oli kiireellisempi, ja siksi lapsi operoitiin nopeasti.
– Tätä toista leikkausta ei olisi oikeastaan pystynyt perumaan tai viivästyttämään, Käyhkö sanoo.
Sydänleikkausten perumiset eivät ole helsinkiläisessä Uudessa lastensairaalassa tavattomia, päinvastoin. Noita uutisia Hanna Käyhkö on seurannut huolestuneena.
Sydänleikkausta odottaa 117 lasta
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS kertoi keskiviikkona tehneensä itse omavalvontailmoituksen aluehallintovirastolle ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraan lasten tehohoidon kriittisestä tilasta.
HUS mainitsi erityisesti lasten sydänleikkausjonon, jonka pituus on kaksinkertainen normaalitilanteeseen verrattuna.
Tällä hetkellä jono Uudessa lastensairaalassa on 117 lasta, kun normaalisti se on 50–60. Leikkauspotilaista 51 on jonottanut yli lakisääteisen hoitotakuun mukaiset 180 vuorokautta.
Uudessa lastensairaalassa hoidetaan potilaita kaikkialta Suomesta, ei vain Uudeltamaalta.
HUSin mukaan ”lasten tehohoidon saatavuus kansallisesti halutaan varmistaa vaikeutuneessa sairaanhoitajatilanteessa”.
Hanna Käyhkö pitää perhettään onnekkaana, kun lapsen viimeisintä sydänleikkausta ei jouduttu siirtämään sen takia, ettei henkilökuntaa ole riittävästi.
Hän tietää tapauksia, joissa operaatiota on odotettu pitkäänkin. Perheiden tilannetta hän kuvailee niin, että täytyy olla aina valmiina.
– Saatetaan soittaa vaikka perjantaina ja kysyä, tuletteko leikkaukseen maanantaina kello 7.15. Silloin on paine ottaa paikka vastaan ja järjestää asiat uudestaan: työt, muiden lasten hoito, kaikki. Se on suuri mylly, jonka joutuu käymään läpi.
Sydänleikkaus ei ole pieni toimenpide. Käyhkön mukaan vaatimus on, että lapsella ei saa olla minkäänlaista nuhaa kahteen viikkoon, vaan on oltava täysin terve.
Ennen operaatiota ei saa myöskään esimerkiksi syödä.
– Meidän pieni on ollut kummallakin kerralla sen verran pieni, että hän ei ole sillä tavalla osannut valittaa. Mutta totta kai kun odottaa operaatioon pääsyä, loppuvaiheessa jokainen minuutti alkaa tuntua pienestä pitkältä.
Käyhkökin sai silti jännittää viime hetkiin saakka. Odotusaulassa oli toinenkin perhe, joille hänen mukaansa kerrottiin, ettei leikkaus valitettavasti sittenkään onnistu.
Niinpä hän pelkäsi, että sama käy heille.
– Vanhempana sitä vain odottaa ja jännittää. On väsynyt, ei ole nukkunut kovin hyvin. Voi kuvitella, miten raskasta se on ihmisille, joilla leikkaus on peruuntunut, ja se tapahtuu mahdollisesti uudestaan ja uudestaan.
”Tilanne tuntuu epäoikeudenmukaiselta”
Kaikesta odotuksesta ja siihen liittyvästä harmista huolimatta Käyhkö sanoo olevansa äärimmäisen kiitollinen lastaan hoitaneille.
– En pysty edes ilmaisemaan, miten paljon arvostan sairaanhoitajien tekemää työtä.
Molemmilla kerroilla vanhemmalle on jäänyt tunne, että hoitajat haluavat tutustua lapseen – lapseen ei suhtauduta vain potilaana.
Kysytään lempiruokaa ja -ohjelmaa ja sitä, mikä luo lapselle turvallisuuden tunteen vieraassa ympäristössä, Käyhkö kuvaa.
– Uskalsimme lähteä turvallisin mielin kotiin nukkumaan, kun viimeisenä kuulimme hoitajan sanovan, että lapsesta pidetään hyvää huolta.
Alan haasteita ja ennen kaikkea työntekijäkatoa hän on seurannut apein mielin.
Käyhkö kertoo, että keskusteli teho-osastolla hoitajan kanssa, joka oli ollut tehtävässään 1990-luvun alusta asti.
– Hän sanoi hoitaneensa teho-osastolla nimenomaan näitä pikkuisia sydänpotilaita ja nähneensä sen muutoksen, miten hoitajia lähtee pois. Ja että tulevaisuudessa hoitajia lähtee varmasti muihin töihin, koska palkka ja työn vaativuus eivät ole missään suhteessa toisiinsa.
Käyhkön mielestä juuri teho-osaston hoitajat ansaitsisivat saada enemmän palkkaa työstään. He huolehtivat lapsesta, kun tämän elintoiminnot ovat riippuvaisia koneista, ja reagoivat jokaiseen pieneenkin muutokseen.
– Tilanne tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.
Epäoikeudenmukaiselta tuntui Käyhköstä tänä syksynä sekin, että kertomansa mukaan teho-osastolla oli kyllä tyhjiä paikkoja, mutta niitä ei saatu käyttöön, koska henkilökuntaa ei ollut.
– Miten voi olla, että kaikki riippuu vain siitä, että hoitajia ei ole, hän kysyy.
Eilisessä tiedotteessaan HUS kertoi, että se selvittää lasten tehohoidon saatavuutta yhteistyössä muiden yliopistosairaaloiden kanssa.
HUS kuvaili tilannetta kriittiseksi.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 21. lokakuuta kello 23:een asti.
Enemmän aiheesta: