Hyppää sisältöön

Kolmekymppinen Veera Soini teki irtioton työelämästä ja lähti vaeltamaan yksin tuhansia kilometrejä – tietää nyt, mitä se vaatii

Aiempaa nuoremmat työikäiset kaipaavat irtiottoja työelämästä. Kolmekymppinen Veera Soini lähti useita kuukausia kestäneelle vaellukselle Yhdysvaltoihin. Vastassa oli helleaaltoja ja maastopaloja.

Tämän repun sisällöllä Veera Soini patikoi 4 000 kilometriä.
Suvi Vesalainen

Huhtikuun alussa Veera Soini heitti tiukasti pakatun, kohtuukokoisen repun selkäänsä ja lensi pitkästä aikaa ulkomaille, rapakon taa.

Perillä Kaliforniassa kolmekymppisellä helsinkiläisnaisella oli edessään 2 560 mailia eli 4 265 kilometriä vaelluspolkua vaihtelevissa maastoissa ja puoli vuotta vapaata töistä.

– Päätin selvittää yhden kolmesta Yhdysvaltojen läpi kulkevasta, tunnetusta vaellusreitistä nimeltään Pacific Crest Trail, Soini kertoo.

Kotiin Punavuoreen jäivät miesystävä ja koira. Soini otti myös tauon työstään data-analyytikkona lemmikkieläintarvikkeisiin erikoistuneessa Mustissa ja Mirrissä tai virallisemmin Musti Group -yhtiössä.

– Olen aina tykännyt olla ulkona, vaeltaa ja kävellä metsässä. Aihe on lähellä sydäntä, nuori nainen kertaa.

Yli 4 200 kilometrin mittaisen Pacific Crest Trailin lähtö on aivan Meksikon rajalla, rajalle rakennetun muurin kupeessa.

Pacific Crest Trailin aloitus on Meksikon rajalla, aavikko-maisemissa. Kuva: Veera Soini

Patikoinnin alkupää jatkui pitkään muuria myötäillen.

– Siitä lähdettiin pohjoista kohti, läpi aavikon. Se oli aika kuumaa ja avonaista aluetta. Sen jälkeen polku vei Sierra Nevadan vuoristoon ja reitin korkeimmalle kohdalle, 4 000 metriin.

Pohjois-Kaliforniassa korkeuserot hellittivät, mutta niiden tilalla edessä oli helleaalto.

Kalifornian jälkeen vuorossa olivat Oregonin ja Washingtonin osavaltiot ja metsäpalot.

Maali häämötti monen kuukauden jälkeen Kandan rajalla, mutta sinne tullaan vasta myöhemmin – jos tullaan.

Kuuman aavikon jälkeen alkoi nousu Sierra Nevadan vuoristoon. Kuva: Veera Soini

Hyvät varusteet ovat myös hintavat

Veera on muutama viikko sitten palannut vaellusmatkaltaan takaisin Suomeen. Tapaamme Helsingissä Vuosaaren Mustavuoren ulkoilualueella.

Veera on pyynnöstä ottanut matkaan häntä lähes puolen vuoden ajan palvelleen reppunsa, joka sisältää muun muassa teltan. Jalassa hänellä on vaaleanpunaiset polkujuoksukengät. Ne matkan viimeiset. Reilun neljäntuhannen kilometrin vaelluksella kenkiä kului kuusi paria.

Repun sisältä purkautuu lisäksi pienen pieni retkikeitin, paketti lämpimiä vaatteita kuten pipo ja villasukat, pieni pussi hygieniatarvikkeita ja apteekkitavaraa, sandaalit ja kenkiin asennettavat jääketjut.

– Varusteiden valinta oli iso osa vaelluksen suunnittelua. Mahdollisimman kevyen repun kasaaminen vaati karsintaa sekä ihan sen pohdintaa, kuinka paljon rahaa on valmis uusiin varusteisiin laittamaan, hän kertoo.

Huhtikuun alussa alkanutta matkaa edelsi noin kymmenen kuukauden ankara suunnittelu, sopivien varusteiden etsiminen ja hankinta.

– Toki sinä aikana piti selvittää myös lisätietoa itse vaellusreitistä. Esimerkiksi, millaisia säitä sen varrella on luvassa, Soini kertoo.

Teltan lisäksi repun kyljessä kulkivat kävelysauvat ja jäähakku.

– Jäähakku tosin oli matkassa vain pienen pätkän, kun olimme Sierra Nevadan vuoristossa. Siellä oli vielä toukokuun lopussa aika paljon lunta ja jäätä. En kuitenkaan onneksi tarvinnut sitä, niin jyrkkää ja liukasta kohtaa ei tullut vastaan, Veera naurahtaa.

Pacific Crest Trail on oikeastaan kävelypolku. Kuva: Veera Soini

Kävelyyn tottuu

Vastassa on nyt kovakuntoinen nuori nainen, jolle patikointi ehti reissun aikana tulla ”toiseksi luonnoksi”.

Mukana oli vain särkylääkkeitä, kylmägeeliä ja laastaria.

– Rakkoja tuli jalkoihin muutamia kertoja, mutta ei sen pahempaa.

Kolotukset olivat kaikki ohimeneviä.

Jalat kestivät tuhansien kilometrien kävelyn yhtä hyvin kuin pääkin. Matkaa kannattaa Veeran mukaan miettiä vain pienemmissä osissa. Ei sitä, kuinka paljon edessä on vielä talsittavaa. Se tappaa motivaation.

Reitin varrella on paljon upeita maisemia. Kuva: Veera Soini

– Jälkeen päin ajatellen reissu vaati vielä enemmän päätä kuin jalkoja. Että pystyy välillä sietämään myös epämukavuuden tunnetta, Veera kertaa.

Matkan varrella Veera yöpyi enimmäkseen teltassa.

Kävely tunnetulla vaellusreitillä tuntui kuitenkin koko ajan turvalliselta, koska vaeltamassa oli paljon muita, samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa – muutama suomalainenkin.

– Minulla kulki koko matkan mukana myös pieni satelliittikommunikaatiolaite, millä pystyin laittamaan tekstaria ja sähköpostia läheisille, että olen hengissä.

Sama laite piirsi koko ajan Veeran reittiä kartalle, jota kaverit ja perhe pystyivät seuraamaan.

Reitin vaeltajat ovat samanhenkisiä ihmisiä ympäri maailmaa. Kuva: Veera Soini
Veera majoittui reitin varrella teltassa. Kuva: Veera Soini

Saman henkisiä ihmisiä reitillä ja somessa

Veera ei ole yksinvaellus-ideansa kanssa yksin. Hän on jakanut kuvia ja tarinoita matkaltaan Facebookin Vaellus-ryhmässä muiden patikoinnista innostuneiden kanssa.

– Maisemallisesti polku on upea. Otin tosi paljon kuvia ja nautin maisemista, Veera kertoo.

Metsäpalot alkoivat reitin varrella loppukesästä. Veera haistoi palaneen käryn ensimmäisen kerran yöllä teltassaan Pohjois-Kaliforniassa.

Veeran vaelluskaveri kulki hieman häntä edellä ja joutuikin palojen keskelle, mistä hänet pelastettiin.

– Ärsyttävästi ihan viimeinen pätkä reitistä meni metsäpalojen vuoksi kiinni.

Merkkejä metsäpaloista alkoi näkyä loppukesästä. Kuva: Veera Soini

Miltä nyt tuntuu?

Muutama viikko kotiinpaluun jälkeen kuukausien vaellus tuntuu vielä jaloissa, jalkapohjissa.

Pääsy perille Kanadan rajalle asti siis estyi, ja 4 265 kilometrin reitistä Veera taittoi lopulta 3 800. Metsäpalojen vuoksi kävelemättä jäi vajaa 500 kilometriä.

Veera joutui muiden vaeltajien tavoin kääntymään ennen maalia ja palaamaan Seattleen, mistä lensi lopulta takaisin Suomeen.

Nyt Veera tietää, että kävelyyn tottuu.

– Minulta on jo kysytty, lähdenkö polkujuoksumaratonille, hän nauraa.

Vastaavalle patikkamatkalle hän olisi valmis uudestaan.

Veeralla jalat ja pää kestivät tuhansien kilometrien kävelyn. Moni joutui jättämään reitin kesken. Kuva: Veera Soini

Voit keskustella aiheesta 31.10.2022 kello 23:een saakka.

Enemmän aiheesta:

Eränkävijöiden Mikko Kettunen koulutti sissitaitoja armeijassa 16 vuotta – ”Tulenteon ja puukon käytön pitäisi onnistua jokaiselta”

Selviäisitkö viikon vaelluksesta? Katso, millaisissa olosuhteissa Kolin uudella vaellusreitillä voi testata erätaitoja

Heidi Jyrkkä kohtasi pahimman pelkonsa, kun vaarallinen harmaakarhu tuli suoraan kohti – kolme seikkailijaa kertoo, mikä saa heidät ottamaan riskejä

Pia Pitkänen lähti ultrapitkälle yksinvaellukselle testaamaan rajojaan – tunnekuohu yllätti

Suosittelemme sinulle