Hyppää sisältöön

Itärajalla on jo 750 kilometrin pituinen aita, mutta se estää lähinnä poroja – kolme tapaa, miten poro turvaa kansakuntaa kriisissä

Lapin varautumisjohtajan mukaan poron merkitys huoltovarmuudelle on syytä selvittää.

Suomella on Venäjän vastaisella rajalla 750 kilometriä omaa poroesteaitaa. Joskus kiimaiset hirvisonnit särkevät aitaa ja poroja eksyy Venäjälle.
Tapani Leisti

Jännitteinen geopolitiikka nostaa poronhoidon merkitystä, kun Suomessa pohditaan poikkeustilanteisiin varautumista.

Paliskuntien mukaan porotalous on tärkeä huoltovarmuustekijä pohjoisessa, ja poronhoitajilla on myös rooli rajaturvallisuudessa.

Tässä jutussa listaamme kolme asiaa, miten porot voivat vahvistaa kansallista turvallisuutta.

Poroesteaita Sallassa Suomen ja Venäjän rajalla. Maasto in soista, taustalla metsää. Aita on korkea ja se on tehty isosta metallisesta verkosta.
Suomen sodan jälkeen rakentamaa poroesteaitaa kulkee esimerkiksi Sallassa. Aidan tarkoitus on estää porojen pääsy Venäjälle. Kuva: Vesa Toppari / Yle

1. Poronliha parantaa huoltovarmuutta

Suomessa on nykyään noin 200 000 poroa. Vuosittainen teurastusmäärä vaihtelee 2,5–3 miljoonan kilon vaiheilla.

Porokannalla on Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mukaan iso merkitys pohjoisen huoltovarmuuden kannalta.

– Porotalous on alkutuotannon aloista suurin Lapissa ja poron rooli hätätilanteessa on erittäin suuri. Meillä on lihantuotantoa, fasiliteetit liharuoan tuottamiseksi ja myös pororeserviä olemassa, Ollila sanoo.

Muuhun lihakarjaan verrattuna, poron eduksi voidaan katsoa, että se laiduntaa vapaana. Metsissä ja tuntureilla liikkuvia poroja ei voi joukkotuhota.

Itärajalla olevan Sallan paliskunnan poroisäntä Pasi Oinas sanoo, että porotaloudessa pitää varautua elintarvikekriisiin.

– Suunnitelmat pitää olla, miten pystyisimme vastaamaan ja toimittamaan ihmisille poronlihaa ja muuta porotuotetta. Onko se tietty kilomäärä viikossa vai miten se tehtäisiin, Oinas pohtii.

Suomessa on 54 paliskuntaa. Oinaan mukaan poronlihaa riittäisi joksikin aikaa kaikille suomalaisille.

– En tiedä, että kuinka pitkäksi aikaa sitä riittää, mutta kyllä sitä on mahdollista ottaa ihan lyhyelläkin varoitusajalla.

Silmälasipäinen Pasi Oinas seisoo karvalakki päässä poroaitauksessa. Taustalla sarvipäisiä poroja.
Sallan paliskunnan poroisännän Pasi Oinaan porot laiduntavat aivan Venäjän rajan tuntumassa. Kuva: Vesa Toppari / Yle

2. Maaston tuntevilla poronhoitajilla on rooli rajaturvallisuudessa

Suomen Venäjän vastaisella itärajalla on poroesteaitaa 750 kilometriä. Itse aita ei pidättele muuta kuin poroja, mutta poronhoitajien läsnäolo rajalla on tärkeää.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola huomautti aiemmin, että tyhjyys on itärajalla turvallisuusuhka. Poronhoitajat täyttävät tyhjää tilaa rajalla, ja paliskuntien aitavahdit tarkistavat aidan kuntoa ympäri vuoden.

Poronhoitajat tuntevat hyvin itärajan erämaiset maastot, joilla liikkuu enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Poikkeushavainnoista poromiehillä on ollut tapana ilmoittaneet rajavartijoille.

– Se on iän kaiken ollut niin, että ilmoitellaan, jos siellä jotakin erikoisempaa on nähty, sanoo Sallan paliskunnan poromies ja aitavahti Pekka Anttila.

Lapin rajavartioston mukaan on totta, että itärajan paliskuntien aitavahdit tuntevat alueen erittäin hyvin ja liikkuvat paljon rajan välittömässä läheisyydessä.

– Olemme saaneet ilmoituksia sangen vähän johtuen siitä, että tilanne rajalla on ollut erittäin rauhallinen, rajojenvalvontaupseeri, majuri Pekka Ravela Lapin rajavartiostosta sanoo.

Ravelan mukaan rajaturvallisuuden merkittävästi heikentyessä positiivinen olettama on, että mahdollisista luvattomista liikkujista, ilma-alushavainnoista tai muista poikkeavista havainnoista saataisiin ilmoituksia kaikilta paikallisilta.

– Heikentyneessä tilanteessa kaikista maastossa tehdyistä havainnoista olisi selvää lisäarvoa rajatehtävien hoitamiselle.

Valkoisiin pukeutuneita sotamiehiä suksilla ja poroja vetämässä rekeä jäällä. Taustalla metsää.
Poropartio Jäniskoskella helmikuussa 1940. Kuva: SA-kuva-arkisto

3. Historia opettaa: porot olivat apuna sodissa

Poroilla on ollut rooli sodissa lihana ja kulkuvälineenä sekä lämpösuojana.

Poromies -lehden artikkeleihin perustuvan tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) porolla oli talvi- ja jatkosodassa merkitystä huoltovarmuuden kannalta. Artikkelin mukaan 200 000 poroa teurastettiin ruoaksi sodan aikana.

Sodassa porot olivat oivia ajokkaita. Porotaitoisia saamelaisia poromiehiä oli sotilaina talvisodassa Petsamon rintamalla. Poroja käytettiin varusteiden vetämiseen ahkioissa ja kesäisin taakan kantajina maastoissa.

Porontaljoista tehdyissä peskeissä ja nutukkaissa moni vältti paleltumisen ankarissa pakkasissa.

Poron roolia huoltovarmuudessa ei ole vielä pohdittu Lapin aluehallintovirastossa. Varautumisjohtaja Joni Hentun mukaan on kuitenkin hyvä, että paliskunnat nostavat poron esiin nyt, sillä kyse on alkutuotannosta, jossa poro on pohjoisessa yksi tekijä.

– Tämä on hyvä nosto ja siitä on syytä keskustella Lapin alueellisessa valmiustoimikunnassa. Viedään poro pöytään seuraavaan kokoukseen, Henttu sanoo.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella28.10. kello 23:een saakka.

Enemmän aiheesta:

Sähkökatko pysäyttäisi lähes kaikki bensapumput Suomessa – huoltoasemia on yritetty suojata katkoilta kohta kymmenen vuotta laihoin tuloksin

Pelastusala kehottaa suomalaisia tekemään kotona varautumiskävelyn sähkökatkojen varalta – kiinnitä näihin asioihin huomiota

Suosittelemme sinulle