Aivan Venäjän rajan pinnassa, Vainikkalan kylässä Lappeenrannassa on haikea tunnelma.
Kylän viimeisetkin palvelut loppuvat pian, kun perinteikäs ravintola Ukko-Pekka lopettaa toimintansa. Ravintola on toiminut juna-asemalla 25 vuotta, ja sen yhteydessä on myös kylän ainoa ruokakauppa.
Jatkossa lähimpään kauppaan on matkaa yli 20 kilometriä.
– Meidän kylällä ei ole enää mitään. Ei ole mitään kauppaa, eikä mitään muutakaan. Valitettavasti, Ukko-Pekan yrittäjä Margarita Laihia sanoo.
Ravintola Ukko-Pekan ovet sulkeutuvat, koska Suomen ja Venäjän välisen rajan sulkeutumisen ja matkustajaliikenteen loppumisen jälkeen maaliskuussa asiakasmäärät ovat romahtaneet. Ravintolan pyörittäminen ei enää kannata taloudellisesti.
Aiemmin kaikki Helsingin ja Pietarin välillä kulkeneet Allegro-junat pysähtyivät Vainikkalan juna-asemalla, aivan Ukko-Pekan edessä useita kertoja päivässä. Samassa paikassa oli myös Helsingin ja Moskovan välillä matkanneiden Tolstoi-junien pysäkki.
– Matkustajajunien matkustajat ja henkilökunta olivat ehkä 60 prosenttia asiakasmäärästämme. Nyt meillä ei riitä asiakkaita enää, Margarita Laihia sanoo.
Kuihtuva kylä
Viime vuoden lopussa Vainikkalassa oli vajaat 300 asukasta. Reilussa kymmenessä vuodessa asukasluku on laskenut yli viidenneksellä.
– Ensin lähti koulu, koska oppilaita oli vähän. Sitten hävisi kauppa, sitten kirjasto ja sitä myöten onkin sitten hävinnyt kaikki muutkin palvelut, mitä on ollut, Vainikkalan kylätoimikunnan puheenjohtaja Jaana Rikkinen sanoo.
Muutos aiempiin vuosiin on hurja. Rikkinen piti itse baaria Vainikkalassa 1990-luvulla. Silloin kylällä oli pankki, posti, kaksi ruokapaikkaa, kauppoja ja terveyspalvelut. Myös lääkäriin pääsi omalla kylällä.
– Meillä oli kaikki. Mitään ei puuttunut, Rikkinen sanoo.
Jaana Rikkisen mukaan Ukko-Pekan lopettaminen on iso isku Vainikkalalle.
– Täällä asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole autoa. Jatkossa lähikauppaa ei enää ole.
Vaikea päätös
Vaikka moni muu palvelu onkin kylältä hävinnyt jo aiemmin, ravintola Ukko-Pekka on puskenut eteenpäin. Ravintola on vuosien varrella palvellut junamatkustajien lisäksi myös paikallisia, joille se on muodostunut kohtaamispaikaksi. Ukko-Pekassa on järjestetty erilaisia tilaisuuksia, joissa on tanssittu ja laulettu.
– Oli tosi vaikea päätös lopettaa ravintolan toiminta. Meillä on aivan ihanat asiakkaat täällä. Vakioasiakkaat ovat jo melkein kuin kavereita. Heitä on valitettavasti vain liian vähän, Margarita Laihia sanoo.
Laihian mukaan parhaimmillaan Ukko-Pekan myynti on ollut kolmin- tai jopa nelinkertainen nykyiseen verrattuna.
– Joskus asiakkaita oli tosi paljon. Kaikki paikat olivat täynnä, ja teimme töitä kahdessa vuorossa, Margarita Laihia kertoo.
Yrittäjä onnistui pitämään Ukko-Pekan hengissä pahimman korona-ajan yli valtion tukien avulla. Margarita Laihia lyhensi aukioloaikoja, ja piti yllä toivoa junamatkustajien palaamisesta. Toivo loppui kuitenkin kesken, kun Laihia sai tietää, että myös tavarajunaliikenne on lakkaamassa.
– Tuntuu vähän ikävältä, että turistien kadottua Etelä-Karjalan yritykset eivät saaneet mitään tukea valtiolta tilanteeseen. Yrityksille olisi voinut antaa jotain tukea, että olisimme pysyneet hengissä.
Hiljeneminen jatkuu
Rajavartiolaitos ja Tulli ovat jo nyt siirtäneet työntekijöitään muualle Vainikkalasta. VR:llä Vainikkalassa on ollut noin 50 työntekijää. Nämä työpaikat katoavat Vainikkalasta vuoden loppuun mennessä, kun VR lopettaa myös Venäjän ja Suomen välisen tavaraliikenteen. Toiminnalle ei ainakaan toistaiseksi ole tiedossa jatkajaa, joten Vainikkala näillä näkymin hiljenee entisestään.
Myös muut rautatieasemalla vaikuttaneet yritykset ovat vähentäneet työntekijöitä.
Margarita Laihian mielestä Vainikkalan elinvoimaisuus riippuu pitkälti idän rautatieliikenteestä.
– Jos junaliikennettä ei tosiaan ole enää ollenkaan, se hiljentää kylää todella paljon. Junaliikenteen paluu ehkä herättäisi sen taas henkiin.
Margarita Laihia ei vielä tiedä, mihin hänen urapolkunsa johtaa Ukko-Pekan ovien sulkeuduttua. Yksi vaihtoehto on jatkaa taloushallinnon ja kirjanpidon opintoja, jotka Laihia aloitti korona-aikana.
– Voisin ehkä myös pitää pientä pitopalvelua kyläläisille. Ennen kaikkea kuitenkin pidän lomaa alkuun. En ole lomaillut kolmeen vuoteen, Laihia sanoo.
Laihia ei vielä osaa sanoa, voisiko joskus aloittaa ravintolatoiminnan Vainikkalassa uudelleen, jos maailmantilanne sallisi rautatieliikenteen paluun entiselleen.
– Nyt on liian aikaista sanoa. Aika näyttää.
Enemmän aiheesta:
Itärajan suurimmalle rautatieasemalle tehtiin juuri miljoonaremontti – pian se hiljenee kokonaan