Luokassa on hetki hiljaista. Meneillään on peli. Oppilaiden tehtävänä on kuunnella ohjeet, keskittyä ja sitten toimia. Välillä pidetään silmiä kiinni.
Kouluohjaaja Jani-Pekka Kajan kiertelee pöytien välissä ja auttaa tarvittaessa. Hän tuntee jo oppilaansa, meneillään on neljäs yhteinen vuosi.
– Kun oppilaat siirtyvät eteenpäin, huomaa usein, että läheisimmäksi on tullut se oppilas, jonka kanssa on vuosien varrella ollut eniten haasteita.
Erityisen tuen ja yleisopetuksen oppilaat opiskelevat yhdessä Hämeenlinnan Seminaarin koulun yhteisopettajuuden luokassa. Heitä ohjaa kolme aikuista: luokanopettaja, erityisopettaja ja koulunkäynninohjaaja.
– Henkilökemiat, luottamus ja yhteinen näkemys ovat kaiken perusta. Täytyy myös keskustella haasteista. Tilanteet vaihtelevat, täytyy olla valmis reagoimaan ja ottaa eri rooleja nopeallakin aikataululla haltuun, sanoo Kajan.
Yhteisopettajuus askel kohti inkluusiota
Hämeenlinnassa on edetty rauhallisesti, vaikka inkluusioon suhtaudutaan positiivisesti, kertoo opetuspäällikkö Mira Parikka.
Täysin inklusiivista opetusta ei tehdä ollenkaan. Valtaosa erityisen tuen oppilaista, 500 henkilöä kuudestasadasta, opiskelee perinteisissä pienryhmissä. Tämä on tietoinen päätös. Kyse on myös resursseista. Nykyinen koulunkäynninohjaajamitoitus on pieni, eikä riittäisi inkluusion toteuttamiseen.
Yhteishenkeä ja joustavaa tukea
Luokassa peli jatkuu. Se vaatii ongelmanratkaisua ja vähän päättelyäkin. Moni keskittyy täysillä.
– Meillä on yllättävän hyvä työrauha, vaikka oppilaita on paljon, kuudesluokkalainen Aura Rulja sanoo.
Yhteisopetusluokissa opiskelee noin 60 erityisen tuen oppilasta, ja kokemukset ovat hyviä.
Luokka yhdistää monenlaiset oppijat. On yleisopetuksen oppilaita. On oppilaita, joilla on neuropsykologisia, keskittymisen tai oppimisen haasteita. Kaikki etenevät normaalin opetussuunnitelman mukaan.
Oppilaista parasta on, että apuakin kehtaa pyytää.
– Ei tunnu sellaiselta, että voi hitsi kaikki muut osaa, mutta mä en. Meidän luokassa ei ole mun mielestä sellaista fiilistä, vaan kaikki kannustaa, pohtii Selma Nikola.
Ei tunnu sellaiselta, että voi hitsi kaikki muut osaa, mutta mä en. Meidän luokassa ei mun mielestä ole sellaista fiilistä, vaan kaikki kannustaa.
Selma Nikola, Seminaarin koulun 6. luokka
Opettajien ja koulunkäynninohjaajien yhteistyötä
Työn suurin haaste on riittämättömyyden tunne, pohtii Jani-Pekka Kajan.
– Työtä tehdään omalla persoonalla ja tuntosarvet ojossa. Se on samaan aikaan työn suola ja kuormittavaa. Aina välillä tuntuu, ettei ehdi päivän aikana auttaa ja kohdata kaikkia tarpeeksi hyvin.
Yhteisopettajuudessa opettajat vastaavat opetuksesta, kouluohjaaja tukee oppilaita.
Ammattiliitto Jytyn mukaan moni koulunkäynninohjaaja kokee silti, ettei heidän työtään arvosteta. Valtaosa toivoo myös nykyistä suurempia valtuuksia. Nykyisellään koulunkäynninohjaaja ei esimerkiksi saa poistaa häiriköivää oppilasta luokasta tai ottaa tältä pois haitallista esinettä.
Jani-Pekka Kajan kokee, että heidän koulussaan kouluohjaajia ja heidän työtään arvostetaan.
– Meillä Hämeenlinnassa on tältä osin kyllä hyvä tilanne. Seminaarin koulussa meitä kouluohjaajia on yli 30 ja olemme näkyvä osa työyhteisöä, tasavertainen työpari opettajalle.
Oppilaista on tärkeää, että apua saa, kun sitä pyytää.
– Olisi tosi ärsyttävää, jos ei saisi yhtään apua, sanoo Selma Nikola.
Parhaillaan selvitetään, voisiko yhteisopettajuudesta syntyä toimiva tapa koko kaupunkiin.
Lue myös:
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 28.10.2022 klo 23:een asti.