Laulaja Timo Kotipelto on tehnyt pitkä uran Stratovariuksessa.
Hän on tällä hetkellä ainoa jäsenistä, joka on ollut yhtyeessä myös bändin perustajajäsenten kanssa.
Kotipelto oli mukana myös Etelä-Amerikassa.
– Se oli ensimmäisellä kerralla niin amatöörimaista hommaa paikallisten osalta. Meidän piti aloittaa yhdessä paikassa keikka, niin äijät rakensivat vielä lavaa, muistelee Kotipelto.
Myöhemmillä kiertueilla asiat ovat menneet paremmin.
Toki nyt on tullut muita muuttujia, jotka vaikeuttavat kiertueiden järjestämistä.
– Nyt kun eletään korona-aikaa, jengi ei tahdo ostaa ennakkoon lippua. Haluaako bändi ottaa lippuriskin, kun kulut ovat kuitenkin nousseet kymmeniä prosentteja. Esimerkiksi kiertuebussin päivävuokrat ovat nousseet 1500 eurosta 2500 euroon, Kotipelto sanoo.
– Jos kuukauden kiertää, niin siinä on 30 000 euron lisämaksu. Sitä ei pelkillä fanituotteiden myynnillä kateta.
Slaavilaisuudella maailmalle
Music Finlandin tutkimuspäällikkö Merja Hottinen kertoo, että viimeisimmän tutkimuksen mukaan suomalaisen musiikin viennin arvo hipoo sataa miljoonaa euroa.
Se on kasvanut kovasti viimeisimmät kymmenen vuotta.
– Suurin vientimaa on yhä Saksa ja sitten Pohjoismaat, sanoo Hottinen.
Suomalaisen musiikin kokonaisarvoon verratuna vientitulot ovat vain noin kymmenesosa.
Sibelius-Akatemian professori Toni-Matti Karjalaisen mukaan Stratovariuksen panos suomalaisen musiikkiviennin ladunavaajan roolissa on ollut suuri.
– Se on tuonut uskallusta muillekin bändeille kokeilla kiertuetta maailmalla. Jos suomalainen taide uppoaa maailmalla, mikseivät muutkin kokeilisi, kertoo Karjalainen.
Toni-Matti Karjalaisen mukaan suomalainen metallimusiikki oli eksoottista ja kummallista 1990-luvulla. Silloin valta oli jenkeillä, briteillä ja saksalaisilla.
– Stereotypiat suomalaisuudesta näkyivät heti saksankielisessä lehdistössä: lumen ja melankolian keskellä tehdään heviä, kertoo Karjalainen.
Stereotypiat suomalaisuudesta näkyivät heti saksankielisessä lehdistössä: lumen ja melankolian keskellä tehdään heviä
Toni-Matti Karjalainen
Toni-Matti Karjalaisen mukaan suomalainen hevi eroaa monista muista hevibändeistä siinä, että kaikki suomihevin vaikutteet lähtevät kalevalaisista juurista ja itäsuomalaisesta melankoliasta.
– Se näkyy lyriikoissa ja soundissa, ja jopa koko konseptissa. Slaavilaisuus kuuluu myös Stratovariuksen musiikissa, sanoo Karjalainen.
Kotipelto ei kiistä kansakunnan itäisten juurten vaikutusta suomalaiseen hevimusiikkiin.
– Slaavilainen melankolia paistaa sekä omista että muiden metalliyhtyeiden hengen tuotoksista. Se on yksi suomihevin tavaramerkeistä ja sillä erotutaan maailmalla, sanoo Kotipelto.
Biisit uudella tavalla
Timo Kotipellon nuoruuden maisemiin Lappajärvelle rakennettu koti valmistui vuonna 2011.
Siitä lähtien maailman metropolien kiertolainen on hivuttautunut takaisin kotiseudulle, kuin lohi kotijokeen.
– Ennen viimeisintä levyä Stratovariuksen biisit on tehty yksilötyönä. Ne on jaettu dropboxin kautta muille ja sitten niistä on valittu parhaat, sanoo Kotipelto.
Kolmekymmentä vuotta bändissä laulanut Kotipelto halusi kokeilla uutta tapaa.
– Tämän viimeisimmän albumin kohdalla tapahtui muutos. Pyysin äijiä tänne Lappajärvelle mun kotistudiolle tekemään biisejä, ikään kuin biisileirille, kertoo Kotipelto.
Sessiot olivat antoisia. Kotipellon mukaan uusi tapa tehdä Stratovariuksen musiikkia toi uusia mahdollisuuksia.
– Mentiin jopa niin pitkälle, että mietimme sitä, miten sana soi ja miten voidaan joku konsonantti korvata vokaaleilla. Ehkä juuri siksi levy on paras kahteenkymmeneen vuoteen, Kotipelto sanoo.
Vuorovaikutuksessa voitiin hyväksyä hyvät ja hylätä huonot ideat. Samalla voitiin myös katsoa sävellajit kohdalleen.
Uuden levyn tekstit kertovat ihmisyydestä ja globaaleista ongelmista tai laulut voidaan assosioida moneen megatrendiin.
– Tekstin kanssa ollaan oltu tarkkoja. Sen lisäksi, että sanat soivat instrumentin lailla, ne on laitettu luettavaksi bändin ulkopuolisille tahoille, muille laulun kirjoittajille, kertoo Kotipelto
Pohjalaisuus ja melankolia
Timo Kotipelto kertoo luonnon olevan läheinen ja merkityksellinen hänelle.
Se oli osasyy Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle palaamiseen.
– Täällä on tilaa kuunnella itseä ja mahdollisia sävelmiä, joita alitajunta lähettelee. Yleensä, kun ulkoilutan koiraa metsässä, joku sävelmä pyrkii ulos alitajunnasta. Hyräilen sen heti esimerkiksi puhelimeen jatkotyöstöä varten, sanoo Kotipelto.
Osa hyräilyistä päätyy ihan biiseihin.
– Paljon on niitäkin ideoita, joista en saa studiossa enää kiinni, sanoo Kotipelto.
Kiertueet kutsuvat
Stratovarius tekee loppuvuodesta Suomen kiertueen uuden levyn tiimoilta. Maailmallekin ollaan menossa.
– On vielä paljon muuttujia, mutta jos korona hellittää ja maailmantilanne näyttää sopivalta, niin ehkä ensi keväänä, mietiskelee Kotipelto.
Aiheesta enemmän: